perjantai 31. joulukuuta 2010

Uudet vuodet vaan sullekin!

Sil viisiin. Vierähti taas yks vuos pois jaloista pyörimästä. Mut ei tartte luulla, et suhtautuisin siihen kevyesti. Päin vastoin. Se on kaameaa. Ajan kuluminen on hirveetä. Se tarkoittaa vanhenemista. Ajan loppumista. Joskus sitten. Kumma miten täs kahden vuoden välissä aatokset menee aina tohon ajan vääjäämättömään loppumiseen. Kunkin kohdalla, jossain vaiheessa. Hui sentään, sanon minä.
Mut ei synkistellä sen enempää.

Funtsailin, et käviskö läpi mennyttä vuotta noin yleensä vai keskittyiskö itteensä. Jälkimmäinen tuntu paremmalle vaihtoehdolle. En nimittäin muista montaakaan kohokohtaa uutisista tai tapahtumaa kuluneelta vuodelta. Ellei oteta vaalirahasotkuja ja muita huonosta muistista johtuneita politiikan uutisia. Niistä olen omat aatokseni tänne präntänny, ni anti olla.
Vuos sitten olin untuvikko blogin pitäjä. Ei muuten ollu silloinkaan sanottavaa menneestä vuodesta...

Kattelin blogin tilastoja ja listasin mun luetuimmat jutut:

Kiistaton, ehdoton kärkipaikkan kingi on
Läpinäkyvä ihminen. Viikko viikolta se on top viis listan ykkönen, ni ei ihme, et se on myös koko vuoden luetuin. Hassu juttu. Meinaan, kun siin mä annoin vaan mielikuvituksen laukata. En tarvinnu tarkistella faktoja tai taustoja.Nähdä niin sanotusti vaivaa.

Listan kakkonen on samoin pitänyt pintansa ja kakkos paikkansa siltä ajalta kun tilastot ovat olleet olemassa.
Terveisiä pöydän alta oli kertomus kuohuviineistä. Testiryhmä vuosi sitten uutenavuotena maisteli skumppaa toisensa perään ja meikä referoi testin tulokset tänne blogiin.

Tanssii tähtien kanssa osat 2 ja 5 ovat olleet myös sitkeesti omilla paikoillaan kolmantena ja neljäntenä. Oli muuten hauskaa olla tuomarina. Ohjelmaa katto ihan eri tavalla, kun esityksistä tuli luvattua omat arvionsa antaa. Oli muistivihko esillä ja kynä kädessä joka kerran. Tuoreeltaan mielipiteeni muistiin merkkailinn, etten sit puuta heinää tänne kirjoittelis. Pitkäkestoinen muisti ei oo mun vahvuus.

Syksyn parhaita hetkiä tääl blogissa elettiin, kun tunnustuksia alkoi sateleen. Tico, ticoo on kans ollut vankka lukijamagneetti viidennellä sijallaan luetuimpien listalla. Mä olin kyl niin iloisesti yllätyksellä päähän lyöty, et meni pitkä aika totutellessa ajatukseen, et joku tykkää mun blogin jutuista. Et ihan tunnustuksen myöntää. Tattista vaan niistä, vielä kerran.

Nää on siis lukijoita kiinnostaneita juttuja.

No sit ne mun mielestä hyvät jutut. Tää kuuluu sarjaan "myönteinen palaute piristää"
Sen joutuu yleensä tekemään ihan ite. Niinkus huomaatte:

Häiriintynyt lumilauta kaatoi lautailijan. Ihan ehdoton paras. Siis mun mielestä. Mua sit ottaa nyky uutisoinnissa päähän, kun elottomista asioistakin tehdään syyllisiä. Aina vika on muualla kuin itsessä.
Tarkkana lekurissa. Pohdiskelin sitä, ettei ihminen enää tiedä kuka hädän hetkellä hoitaa. Oikea vai vale lekuri/hoitaja.Auttaako vai laittaako kylmäksi?
Läpinäkyvä ihminen. Joo tykkäsin sitä kirjoittaa.
Kriminaalit ruotuun. Olin täynnä raivoa. Porvoossa oli edellisen tappamisen jäljiltä vapautunut  elinkautisvanki posauttanut kolme ihmistä hengiltä. Kirjoitin vähän ajatuksiani lyhyistä tuomioista ja vankeinhoidon tuutilullaa meiningistä.
Kerjäläisen ketaleet. Juuh. Tääl ei maahan tulevia elätettäviä ymmärretä. Olin taas duunimatkalla kompuroinut useamman kadulla istuneen kerjäläisen jalkoihin ja kotiin päästyä istahdin koneen ääreen purnaamaan.
Vartijan monosta Kauhistelin tossa syksyllä vartijoiden toimintaa. Se on monesti syvältä.
Kotikommentaatori Olin just saanut uutta tietoa itsestäni. Pidän kuulemma helvetinmoista mekkalaa aina tv-uutisten aikaan. Oli ihan pakko jakaa tieto teidän muiden kanssa.
Miljoona miehet ja mistä hyvästä?? Olin kesälomalta paluu tunnelmissa ja kaikki hatutti.
Rulla jää hätää kärsivän käteen. Taas kerran yks tyhjä tötterö kädessä ja peppu pyyhkimättä niin päätin kirjoittaa mitä aattelin niistä paskiaisista, jotka jättää sen tyhjän wc-rullan seuraavalle istuntoon tulevalla.

Huomasin just et teidän lukijoiden ja mun mielipiteet menee aika kahtaalle. Ainakaan noi mun mielestä parhaat kipaleet eivät komeile top kymppilistalla tilastojen valossa. Paitsi Läpinäkyvä ihminen.
Mitäs tästä sit vois päätellä?
Ei vissiin muuta kuin et mä kirjoitan mitä kirjoitan ja te luette, mitä luette.

Kivaa on ollut seurassanne. Kirjoittelu jatkuu asioiden vierestä myös ensi vuonna.
Tänään meikä kittaa skumppaa olan takaa. Poreet kuuluu juhlaan.

Ei kuulkaa muuta kuin hauskoja juhlia ja hyvää uutta vuotta. Jokaiselle.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Joulua!

No niin. Kämppä kiiltää - jos ei komeroita otetaan lukuun - ja kuusi tuoksuu. On hämärää ja hiljaista. Muut tääl goisaa. Meikä valvoo. Funtsailee mukavia asioita. Pyyteettömiä arvailuja tulevista lahjoista. Kaikki sanoo, et antaminen on kivaa. Paljon kivempaa - näin meidän kesken sanottuna - on saaminen. Ja nyt puhun siis lahjoista.

Kinkun stiggasin just uunii. Saa siel muhii. Joskus aamupäiväl sit duunailen sen paraatikuntoon.
Glögin lämmintin. Terästin ilman mittamukia tuhtisti kirkkaalla. Ilmankos täs posket helottaa. Ja naama on niin leveessä hymyssä, ettei meinaa leukoihin mahtua. On joulu. Vihdoinkin. Tarkoittaa kaiken kiireen loppumista. Ainakin pyhiks. Muusta en välitäkkään, kun tässä istun.

Toivottelen kohta teille joulut. Sitä ennen luetaas yhdessä tää joulun sanoma:

Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn,
ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
Tää oli eka kerta ku se verotti
ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.
Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon,
jokanen omaan stadiinsa.

Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä,
ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin,
koska se kuulu Daavidin porukoihin.
Se tsöras sinne yhdessä Marian,
sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.
Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.
Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi.
Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen,
koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.
Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.
Mutt se enkuli alko heittää läppää:
"Ei mitää hämminkii hei.
Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.
Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.
Tää on teille niinku merkkinä:
se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."

Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi,
joka präis tö Loord ja sano:
"Jumalan on kunnia ylhäällä
ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."
Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi:
"Lets kou to Piitlehem.
Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on,
tää mistä Herra meille kerto."

Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.
Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.
Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.
Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä
ja funtsi siellä näitä juttuja.
Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä,
minkä ne oli kuullu ja mitä nähny.
Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

Evankeliumin slangintanut Olli Seppälä.


Näissä rauhallisissa tunnelmissa leppoisan ja mieleisen joulun toivotukset.
Voikaa kaikki hyvin. Jouluherkuista huolimatta.

torstai 23. joulukuuta 2010

Bilepäivä!

Kuva kähmitty
Vietävä sentään, meikäläisellä on juhlan paikka.


Tää blogi tässä täyttää jämptisti vuoden. Mä ihan yllätyin. Meinaan, jos multa olis kysytty niin olisin lyönyt vetoa muutaman kolikon, jotka jouluostoksista viel on jäänny lompsaan, et se olis vasta ens viikolla. Vuosipäivä. Just ennen uutta vuotta kun olis vuos tullu täyteen. Noh, en kyl oo koskaan muistiani hyväks kehunukkaan. Ei sen puoleen.

Tähän samaan juhlapostaukseen lätkästään viel toinenkin etappi. Tää kirjotus on kuulkaas 100. mielenilmaus tältä ilman suunnalta. Onks se paljon vai vähän, on varmaan mielipide asia.

Mä muutin ton asian laskutoimitukseksi. Jaoin vuoden 364 päivää sadalla. Siit tuli 3,64 ja jos toi tulos sit pyöristellään siihen malliin, et päästään pilkusta eroon, niin se ois teksti noin joka 4. päivä. En tiiä teistä muista, mut mä pistän taputtaen itseäni molemmille olkapäille. Kissan on nostettava häntänsä itse. Näin on.

Kotiväki on sitä mieltä, et niiden elämä on ehkä vähän helpottunut kuluneen vuoden aikana. Olen kuulemma hiljaa sen hetken kun kirjoitan blogia. Samalla esittävät myötätunnon ilmaisut teille, jotka tätä blogia seuraatte, jos seuraatte. Epäilevät sitä yksimielisesti. Et joku jaksais lukee mun mekastusta. Kommenteista ja tilastoista päätellen tääl kuitenkin jokunen käy. Ja se on must kerrassaan mainiota. Vähän ihmeellistäkin. Kun tääl ei puhuta muodista eikä alapääjutuista

Kun mä vuosi sitten aloitin tän homman, olin sitä pitkään miettinyt. Kun sit viimein aloitin, olin varma et kyl tää on mun juttu. Kirjoittaminen. Kenellekään tutulle en asiasta kertonu, niin et lukijakuntaa ei ollut omasta takaa. Menikin sit jokunen aika, et kirjoittelin kirjaimellisesti jonnekin äärettömyyteen. Juurikaan liikettä ei kävijämäärissä tapahtunut. Kunnes koitti se kerta, et yhteen postaukseen oli ilmestynyt kommentti. Luin sen ja vastasin ja olin ihan ihmeissäni. Joku lukee mun blogia. Joku on hiffannu, et tääkin blogi on olemassa. Nastaa!

Lukijamäärät ovat lisääntyneet. Uusia virtuaalituttuja on tullut. On tää netti kyl niin ihmeellinen mesta.Ihan oikeesti. Oon tutustunut uusiin ihmisiin. Ja vaik ei olla oikeassa elämässä tavattu ollaan kirjoteltu toisillemme kuulumisia sun muuta.

On esitetty toiveita, et tulisin nimimerkkini takaa esiin. Mut se ei taida olla mahdollista. Kattokaas kun juttu on sellanen, et mä olen yksityihenkilönä ihan tavis, mut mun palkkaduuni on niin julkinen, et en ota riskiä. Jutut mun duunimestasta ovat kaikki totta. Olen hieman muunnellut kuvauksissani sellaisia asioita, joista ajattelen voivan tunnistaa mistä lafkasta on kysymys. Lähtökohta on ollut, et jos sattuis duunikaveri eksyyn tänne ja lukemaan mun juttui työpaikastani, korkeintaan ajattelis et katos vaan, jossain muuallakin on yhtä kusimainen johto, kuin omassa duunissa. Luulen, et oon onnistunut. Ku ei tänne kukaan duunikaveri ole edes eksynyt.

Blogeissa näytetään järjestettävän arpajaisia ja muita lahjusasioita tällaisten vuosipäivien kunniaksi. Ei täällä, sori vaan. Meinaan kun lombuukkenissa ei enää oo ku ne muutamat kolikot. Joulu on vienyt rahat ja melkein mielenterveyden. Toiseks, kun tää blogi on tällanen teematon, jos ei mun märmätystä oteta lukuun, niin en edes tiedä millä mä voittajaa lahjoisin. Siis jos olis ne arpajaiset.

Mut bileet järkkään itteni kanssa. Ne pidetään himassa joskus huomenna aamuyöstä kun kaikki jouluvalmistelut on tehty. Sit mä lahjon itteäni jotenkin ja ajattelen kaikkea kivaa. Uskokaa huviksenne, ku mä oikein ponnistelen, osaan ajatella mukaviakin asioita.

Se juhlahumusta. Sit muutama närästyksen aiheuttaja käsittelyyn.

Vaalirahasotkut poikivat nyt vähemmän kivaa niille, joita asian ei pitäisi mitenkään koskea. Ellei sit ajatella et rangaistus tulee, kun tolloja eduskuntaan äänestetään. Raha-automaattiyhdistys on terävällä veitsellä lohkonut Nuorisosäätiölle annettavia tukia. Tää Nuorisäätiöhän oli varsin avokätinen Keskustan tukija vuosikausia. Säätiö anoi RAY:ltä 7,1 millii, mut tulee saamaan vaan 861 000 €. Noh, tää tuen leikkaus kirpasee eniten Nuorisosäätiön hanketta rakentaa Stadin Jätkäsaareen 133 asunnon kerrostalo. Kysymyksessä olis erityisesti nuorille suunnattuja kämppiä. Nuoria asunnontarvitsijoita kun on jonossa sellaset 1100 säätiön listalla.

Kyl mä ymmärrän RAY:n kannan. Sen antamia tukia kun käytettiin kokolailla väärin.

Mut täs kävi nyt niin, et poliitikot aikanaan hyötyivät yllin kyllin saaduista rahoista ja tukiaisista. Nyt sitten kärsimään joutuvat tavalliset ihmiset. Onks oikein? No ei helvetissä.

Ja jos mä nyt viel kerran – vaik ei tää todennäköisesti ole viimeinen kerta - paukuttaisin ennen joulurauhan julistusta noista kansanedustajien palkoista. Että on riipinyt lukea ihmisten mielipiteitä pitkin syksyä, kuin ne suovat suuret palkat ja hyvät edut näille kansan valitsemille edustajilleen. Miksi, kysyn minä? Kattokaas ku niin moni uskoo, et kansanedustajaksi ei ryhdyttäis jos ei liksa olis kova. Palkan siis pitää olla houkutteleva. Ja kylhän se houkuttelee tuhansia ihmisiä joka neljäs vuosi hakemaan sitä mestaa. Joukossa niitä, joita toi raha, valta ja velvollisuuksien vähyys kiinnostaa paaaaljon enemmän kuin kansan asioiden ajaminen. Täähän me on nähty.

Mä väitän, et palkka pienemmäksi, niin hommat alkavat sujua kansantajuisemmin. Kun ei edut ookkaan tähtitieteelliset, karsiutuu hakijamäärä tuntuvasti. Jäljelle jäävät vain ne, jotka vilpittömästi haluavat ajaa yhteisiä tärkeitä asioita. Kaikesta huolimatta uskon, et niitäkin mimmei ja hemmoin viel löytyy. Kansanedustajiksi hakisivat ne, joilla on siihen duuniin kutsumus. Ja kutsumuksesta ei ole tapana paljoa maksaa vrt. esmes hoitajat. Niitäkin lätkitään aina palkkaneuvotteluissa kutsumuksella.
Mitenkäs sit tollaset asiaan virallisesti kuulumattomat, mut epävirallisesti kiinteästi liittyvät lahjusasiat. Niille kun noi poliitikot näyttävät olevan persoja. Mä rohkeesti väitän, et oikeiden asioiden puolesta vilpittömällä motiivilla työskentelevä ei lahjuksiin kompastu. Ihan suomeksi: ei ole lahjottavissa. Tän olen kunnallispolitiikkaa tiiviisti seuranneena saanut todeta. Uskon, et sama pätee koko valtakunnassa.

Palkan pienentämisellä ei ehkä saatais eduskuntaa täyteen. Kahtasataa kiinnostunutta. Mut hommat tuppaa aina meneen tehokkaammin, kun on vähemmän porukkaa kauhan varressa. Palkat siis pienemmiksi. Lähemmäksi kansalaisten keskiliksaa, joka taitaa jäädä alle kolmen tonnin. Ja kutsumus kunniaan.

Sil viisiin tänä juhlapäivänä.

Ugh. Olen puhunut.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Tervetuloa Stadiin!

Hei te, jotka ootte tulossa tänne Stadiin päin. Tuutte sitte lännestä, idästä tai pohjoisesta. Tai vaik väli-ilmansuunnista. Sama se. Ei muuta kuin kohti pinta-alaltaan 715,55 neliökilsan kokoista lumikasaa. Tääl me ollaan. Stadikan tornin jos näätte, niin sitä kohti ja ohite. Siin vieressä on Mansku. Siit pääsee keskustaan. Me ollaan vastassa, jos ei olla hukuttu lumeen.

Jos ootte tulossa joulun viettoon, niin vinkkinä: Ostakaa lumilapioita tutuillenne lahjaksi. Takaan, et annatte mieleisen lahjan. Niil on nyt käyttöö.








Käytiin shungaamassa joulukipaleit Paavalintsyrkassa. Perinne, jota meikäläinen ei ohita. Kirkko ääriään myöten täynnä. Jotain tuhat ihmistä. Porukoit jäi viel lumisateeseen, kun eivät mahtuneet messiin.
Mä lauloin, mitä palkeet anto myöten. Olin fiiliksissä. Niinku ne 999 muuta mukana ollutta. Stadilaiset tykkää shungata.







Jesse siel ilmavoimis. Oot sitten päättäny, et Stadissa on valkonen joulu...


Hyvät joulunodotus fiilikset. Joka iikalle.


tiistai 14. joulukuuta 2010

Saisko olla vaik yks turhuus?

Joulu. Juhlista jaloin, sanotaan. Ja kattia kans! Henki täs meinaa joka hiivatin vuos mennä uuden joulun järjestämisessä. Ongelma on etupäässä mun korvien välissä. Siellähän ne suurimmat löysät ruuvit sijaitsee. Tai täs tapauksessa kireimmät. Niin kireät, et meinaavat jengoiltaan mennä.

Hima pitäis puunata ja kiilottaa. Paistettujen piparien tuoksua. Kynttilöiden luoda tunnelmaa. Viel ku taustalla joululaulut skulais, ois kaikki kohillaan.

Niin ja tietty se lumi. Lumesta irtoaa tunnelmaa joka liitetään jouluun. Lumella on meitä stadilaisia läiskitty oikein mennen tullen viime aikoina. Puolmetrii on tullu tähän mennessä. Väittävät. Mä en oo mitannut. Oon vaan kahlannut polvia myöten lumikinoksissa. Lapioinut aamuin illoin auton kinoksesta. Yhden tuiskun jälkeen kaivoin naapurin auton puoliks esiin, ennen kuin huomasin hukanneeni oman autoni. Olin parkkeerannut sen ihan eri mestaan edellisenä iltana. Sisso, kun meinas sydäri tulla säikähdyksestä. Naapuri kyl ihan kädestä pitäen kiitti mua vaivannäöstä. Käskin sen painuu helvettiin lampsiessani omalle autolle. Ei ottanu todesta, naurusta päätellen.
Mun huumorintaju ei riittänyt sinä aamuna. Se joulutunnelmasta.

No jaa. Hima puunataan jos puunataan. Kuusi kannetaan sisään, sulatellaan sen lumesta notkuvat jäätyneet oksat muutama päivä ja helyt ripustellaan oksille. Kinkku käristetään uunissa. Lahjat jaetaan... niin saamari ne lahjat! Paha, paha pulma. Mitä antaa ihmisille, joil on jo kaikkea? Siis ihan kaikkea mitä ne tarvitsee.

Yks kodinkone firma on keskittynyt uusien turhakkeiden kehittelyyn. Vai mitä sanotte leivänpaahtimesta, jossa on radio? Tai tuoleista, jotka hieroo istujaansa? Möyhentävät ja moukaroivat sua valitulla teholla. Ja mikäs se yks oli...? Niin helkkari! Laite, joka päräyttää sun raanaveteen poreet. Jotkut hiilihappopläjäykset vissiin. Eiks ois helpompaa ostaa puolentoista litran vissy? Näillä pakkasilla ois tietty mukava kääriytyä sähköllä lämpiävän peiton sisään. Niitäkin on nyt kaupan. Mitäs, jos tulee oikari ja peitto kärähtää. Kärtsäät sit siin messissä. Ihmishodari täyskypsänä. Helkkari, paha döfiskin siit tulis.
Tai hei se balsamietikka-ruokaöljy tötsä. Sellanen sumupullo, josta korkkia kääntämällä voi sumutella lautaselle kumpaa tahtoo. Kyl mä hyvästä ruuasta tykkään, mut toi on kyl turhakkeiden kukkanen.

Onks muuten noi sähköpeitot niitä, joita eduskuntaan duunattiin täs syksyllä? Joku lahjoitusko se oli? Et edustajat sais lämmitellä itseään raskaan työn lomassa. Pikku nokosetkin ottaa? Tääl yks kansalainen kaiken itse maksava - ja se ei oo paljon verojen jälkeen - ehdottaa, et kylmäks vaan Arkadianmäki. No ei niilt tyypeiltä tarvii nirrii veks ottaa, mut talon vois laittaa lämmityksen puolesta säästöliekille. Viileissä oloissa se työkin maistuu. Lämpimikseen vaikka jotain oikeita hommia tekisivät. Ja peitoista töpselit veks. Etteivät erehdy luulemaan elämää helpoksi. Ne kansanedustajat.

No hei. Sit ihan uus käsite mulle. Eetinen lahja. Joku mainos vilahti telkkarissa, lahjaksilehmä.fi? Meikä miettimään, et jo on aikoihin eletty. Tähän on tultu. Kun kaikkee on, ni ostetaan vaik lehmä. Sellasta ei ihan joka iikalla viel olekaan. Lehmä kaupunkilaiselle? Koko lehmä vai puolikas? Myydäänkö niihin jotain osuuksia. Missä sitä lehmää pitäis?
Noh, mua viisaammat sit selittään mistä oikeesti on kysymys. Kehitysmaa-avusta. Sinne niit lehmii voi 400 eskolla ostella... Okkei.

Tosta kehitysmaa-avusta koukkasen vähän ohi aiheen. Hesarissa kerrottiin, et vuoden aikana maahanmuuttajat on sendiny rahaa sukulaisilleen kotimaihinsa, olik se 18 miljoonaa euroo. Onks se ihme, et tän maan talous alkaa olla kuralla? Valtio tukee ja takaa konkurssissa olevia valtioita meidän maksukykyyn nähden avokätisesti. Sit me erilaisilla toimeentulotuilla hyysätään osaa näis maahanmuuttaja lorvijoista. Niil sit viel riittää fyrkkaa postitella ulkomaille. Jotkut valopäät sit viel väittää, et Suomen osuus kehitysavusta on liian pieni.

Palataanpas aiheeseen - jonka jo melkein unohdin. Alko niin ottaa kupolista noi pois päin menevät rahavirrat.

Onhan niitä muitakin aineettomia lahjoja. Ei tule paperijätettä ja sillensä. Kun lahjaa ei mihinkään kääritä.
Meikä anto tuttava perheelle täs yks joulu lahjaksi lapsenhoitoapua. Et mä voin seuraavan koko vuoden aina silloin tällöin katella niiden skidii, jos vanhemmat kimpassa tahtoo mennä vaik leffaan tai jotain. Ainoo ehto oli, et uusvuos, vappu, juhannus ja suurin osa 52 vuoden viikonlopusta ei sit käy. Jäävät lahjan ulkopuolelle. Meinaan, ku mullakin on elämä ja haluun joskus bilettää. Lahjasta ei kuulemma muuta iloa ollut kuin antamisen ilo? Et on kiittämätöntä sakkia.

Tuol jenkkilässä kotieläinten hemmottelu ja kohtelu on mennyt ihan Linnunradan toiselle puolelle. Niiden pikku ja vähän isommatkin koirat puetaan Burberryn ruutukuoseihin. Talutushihnat on timanteilla koristeltu. Köyhän omistajan koira joutuu tyytyyn zirkoneihin. Raukka parka. Talvikengät suoraan Australiasta. Merkki UGG. Siis koiran kengät.
Nää koirat saa lahjaksi hemmotteluhoitoja koirahoitoloissa. Hierontaa, jumppaa, erilaisia kuntopiirejä, omistajille ruokavalio neuvontaa. Et niinku miten tehdä piskeille gourmet aterioita. Hanhenmaksa palleroita ja silleen.
Koirien puvustaminen on menny siihen mittakaavaan, et verkkokaupoista voi ostaa esmes tonttupuvun tai vaik kalsarit joulupukkikuviolla. Piskille. Voi tsiisus! Ja joulukalenteri pitää tietty joka karvakasalla olla. Nehän venaa jouluu kielet pitkänä. Et minkä merkkivaatteen/tavaran ne taas saa.

Tuu joulu pian.Saadaan sen jälkeen vähän lepoo täst hulluudesta. Houp sou.

Kun mä luin ton verkkokauppa homman lehdestä, kävin ääneen miettiin, et mitäs jos tolle kotona valtaa pitävälle kissalle hommais vaik verkkosukkahousut. Ihan vaan tsoukkina. Katti otti sen tosissaan. On sen jälkeen katellu mua hitaasti. Tykkää olla selkä seinää vasten sängyn alla. Ettei tuu yllätetyks. Ei tykkää sukkiksista.

Niin et joulu on vaikea. Mä en tiedä, mitä ostais lahjaks. Kellekkään. Eikä turhakkeet helpota yhtään mun ahdistusta.

Oiskohan viel äkkilähtöjä Timbuktuun. Niistä mä haaveilen aina ennen joulua. Nyt kun toi lakkokin loppu...?

maanantai 13. joulukuuta 2010

Hasta la vista, baby?

Meikä repäs tossa viime viikolla. Teki sellasta, josta kauan on haaveillut. Sanottaisko, et rohkeus vaan puuttui. Kunnes sekään ei enää ollut esteenä. Kuppi tuli piripintaan. Tiedättä, silloin se on menoa, kun oma kestokyky on ylitetty.

Kertoilin tossa joskus, et kuin huonosti meijän buulaagi on johdettu. Mesta, mis on duunis, on tsaarin aikaisen johtamisen taidon näyte. Johtoporras on erityisen ihastunut tiedon panttaamiseen ja siitä johtuvaan rivimiesten kyykyttämiseen ja työnteon hidastamiseen.

Mul on lafgassa omat spesiaali tehtäväni, joita ei hoida muut kuin minä. Kun oon poissa, ei tuuraajaa ole. Noh, nää tehtävät vaatii ajantasalla pysymistä. On tiedettävä, mitkä toiminnan tuulet firmassa puhaltelee.
Oonks mä ajan tasalla. No en ole!

Saan toimeksiantoja ja tehtäviä. Kun oon ne sit vaivalla vääntänyt kasaan, saan kuulla niiden olleen turhia vetäsyjä, et dirika on jo oman sopan asiasta hämmentänyt ja mun osuus onkin vaan korjata sen tekemät mokat. Ei saakelin, saakeli! Uskotte varmaan, et mun hammaslegurilla on duunii, kun se paikkaa ja parantelee mun alvariinsa lohkeilevia takahampaita. Mä oon niin stressaantunut, et öisin käy saakelinmoinen jurskutus, kun mä puren hampaitani yhteen. Mies sano tos yks päivä, et ihan kuin nukkuis katuporan jyrinässä joka saamarin yö. Kuorsaaminen kuulemma olis pikku juttu mun hampaiden rutinaan verrattuna. En sit tiedä, en oo kuullu missä metelissä se goisaa. Mut lompakossa se tuntuu. Noil hammaslääkäreillä kun ei oo mitkään pienet hinnat.

Ja taas onnistuin menee sivute mun asiasta... tän mä osaan. Kulkea sivupoluilla.

No niin. Sain luettavakseni firman johtoryhmän kokousmuistion, josta kävi ilmi, et mun vastuulle on sälytetty uusia tehtäviä. Ne vaatis perehtyneisyyttä ja ihan koulutusta, et ne vois ottaa vastaan. Onks tästä juteltu mun kanssa? Arvatkaa. Just niin, EI ole.

Tein Väyryset: nukuin yön yli. Pistin firman johtoryhmälle avoimen kirjeen sähköpostilla menneen. Jokaikiselle hemmolle sihteeriä myöten. Kerroin mitä mieltä olen uusien tehtävien antamisesta ilman ensimmäistäkään neuvottelua asianomaisen kanssa. Ihan asiallisesti (uskokaa huviksenne) ja perustellen kerroin kärsiväni jo nyt kroonisesta tiedon puutteesta nykyisten tehtävien kunnolliseksi hoitamiseksi ja näköjään myös tulevienkin tehtävien. Ilman neuvottelua ja mahdollisuutta kouluttautua tehtävien vaatimalla tavalla, en suostu mihinkään. Uusien tehtävien myötä on syytä myös palkka tarkistaa.
Ei kädet hionneet, ei silmän ripsikään värähtänyt, kun painoin lähetä-nappulaa.

Siel se nyt on niiden ihmeteltävänä. Kattelin tos duunipaikan pihaa, löytyykö sieltä mestaa, jonne mut kohta siirretään. Kunhan lämmitys toimii, siirryn minne parakkiin vaan, jos niikseen tulee. Tarkottaa, ettei se porukka mitään mullistavaa saa mun kannalta aikaiseksi. Mä kattokaas olen nyt varustautunut kaikkeen. Ottanut kaiken huomioon.
Mä olen itteni kanssa ihan uudella levelillä. Mun polvet ei enää taivu kyykkyyn.
Helvatan hieno tunne.

Vielä kun sais selätettyä jo perinteeksi muodostuneen jouluangstin...

maanantai 29. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - finaali

Voihan vitsi, kun meikä jännitti tätä skabaa. Älkää kysykä miksi. Ku en mä osaa vastata. Niin vaan kävi. Piti illan aikana oikein kaksi tuhtia glögiä lämmittää, et säpinä sisälläni laantui. Posket punasta hehkuen sitten istuin töllön edessä ja arvioin finalistien suorituksia.

Annetaan siis mennä.

Pari no 1. Laura Voutilainen - Marko keränen / Cha-cha / mun pisteet 8

No huh, huh teille tuomarit! Mitkäs ne arviointi perusteet nyt taas olikaan? Itse tanssiesitys vai tuotantofirman  ohjeet? Kun mä en taaskaan ymmärrä Lauran saamaa hehkutusta.
Mun mielestä Lauran tanssi oli jäykkää. Cha-cha silloin ekalla esityskerralla oli musta parempi kuin tämä. Hidas kappalevalinta antoi armotta näytön siitä, kuinka vaikeaa on täyttää musiikin jokainen hetki. Nekin, kun pitää odottaa seuraavaa musiikin iskua, et vois jatkaa matkaa. Oikeasti cha-cha on säpäkkä tanssi, jossa mennään eikä meinata. Vai mitä tuumaatte videosta.



Plussaa annan Lauralle pyörimisestä. Se ei ole helppoa, mut sen Laura osaa. On alusta alkaen osannut.

Lauran ja Markon toinen tanssi / Hidas valssi / mun pisteet 8

No nyt mä sen keksin, hei. Et mikä mun silmään Lauran vakioasennossa mättää. Se on yläselän kaari. Sen kun pitäis kääntyä naisella kauniisti ulos ja ylös kohti niskaa ja hallitusti taaksepäin taivutettua päätä. Lauralla se on toisin päin. Vähän niinkuin pyöreästi sisäänpäin. Tekee asennosta ahtaan ja tunkkaisen näköisen. Ilmavuus puuttuu. Kun pää sit keinotekoisesti niskasta käännetään taaksepäin, näyttää et hartia ja niska linja katkeavat. Särähtää silmään.
Tämänkään valssin kehuttu tunnelma ei mua sohvalla istuvaa tavoittanut. Mitenkä se on niin ulkokohtaista toi Lauran tanssi? Kuin se ei messissä olis henkisesti ollenkaan.

Lauran ja Markon free style-esitys / mun pisteet 9

Sanoisin et parasta Lauraa tässä kisassa kaikkinensa. Eniten vapautunutta sopivan rentoa ja esittävää tanssia. Oli ilmavuutta ja ilmaisua. Katsojan oli helppo katsoa. Parin esitys oli hyvin tasapainossa keskenään. Tasavahvoja. Tykkäsin.

Pari no 7. Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / rumba / mun pisteet 9

Hyvä tunnelmainen esitys. Antilla rytmikäs ja miehekäs ote. Oikein ylpeänä daamiaan kuljetti läpi tanssin. Anna-Liisa niin viehättävä rinnalla. Mulle tää esitys myytiin ihan täydestä. Niinkuin Antin rumban ensiesitys jokunen viikko sitten.
Hei tuomarit siel paikan päällä! Mistäs teille maksetaan? Tuomaroinnista vai katsojien kirittämisestä puhelinten ääreen? Aatelin vaan...

Antin ja Anskun toinen tanssi / Hidas valssi / mun pisteet 10

Hyvä Antti! Hartiat alhaalla ja myös Anskulla tilaa tanssia. Meno näytti valssiin sopivan seesteiselle ja rauhalliselle. Rytmiä ja tunnelmaa tarjolla tässä esityksessä. Tykkäsin.

Antin ja Anskun free style-esitys / mun pisteet 10

Huh-hah-hei vaan! Olipa esitys. Hengästytti, vaikka vaan istuin sohvan nurkassa. Vauhtia ja menoa. Vahvaa tulkintaa iloisesta yhteistyöstä tämän parin kesken. Molempien tanssitaidot tulivat esille. Makee se Antin kärrynpyörä ja Anskun spiralit siin vieressä. Voihan vekkuli kun oli kiva veto.
Kerta kaikkiaan super lopetus koko kisalle. Jäi suupielet hymyyn vielä pitkäksi aikaa.

Ei tässä oo kahta sanaa enempää sanottavana:
Onnea Antti!  ja tietty ope Ansku.
Virtuaali kädenpuristus teille molemmille. Ja kiitos mainiosta syksyn piristyksestä.

Mä jään tyhjän päälle taas vähäksi aikaa. Kun loppui toi tanssi tv:stä. BB-talokin on tyhjentynyt. Diili saadaan finaliin tänään. Enää ei jää ku Kuorosota, mut se ei oo mulle mikään pakko. Katon jos muista/ehdin/viitsin.

Onneks kuitenkin ens sunnuntaina muistellaan menneitä syksyn tapahtumia tanssitähtioppilaiden harjoituksista ja muusta asiaan liittyvästä. Auttaa viesroitusoireissa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 9

Se oli sitten semi-finaali tää rypistys. En ole ihan varma, mitä koko paketista ajattelisin. Onkohan ilmassa turnajaisväsymystä? Kilpailijoilla ja mulla. Mulla noin niinkuin korvien välissä... missäs muualla?

Pöpötykset sikseen ja asiaan.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / Paso / mun pisteet 8

Voi pahus mikä biisi! Ei tollaseen kukaan voi tanssia uskottavaa macho pasoa. Se on kuulkaa niin, et pasoa voi tanssia uskottavasti vain oikeaan pasomusaan.



Kaikki muu on piiperrystä, räpistelyä. Jos tanssi ja musiikki eivät kohtaa, ei meno ole uskottavaa. Se on vähän joka tanssissa toi sama ilmiö.
Täs kävi just niin. Kyllä Jukka oli messissä niin hyvin kuin pystyi. Rytmi ei vaan osunnut kohilleen. Tai siis Jukka ei tavoittanut rytmiä. Kaikkinensa siisti veto kuiteskin. ja huom! Miehen osa oppilaana täs kisassa on kova.

Jukan ja Saanan toinen tanssi / Quickstep / mun pisteet 8

Pientä jäykkyyttä. Sitä tök-tökkiä menossa havaittavissa. Tanssi on nopea ja vaatii niin helkkarin singerimäisiä jalkoja ja kannateltua vartaloa. Jukan asento hyvä. Tanssi oli kimoisan ja raikkaan oloista. Kiva veto!

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / Paso / mun pisteet 7

Tääkin paso pilattiin musiikilla. Voi vietävä sentään. Alun hidas osio oli ok, mut sit multa ei heru ylistystä. Välillä näytti siltä, et Laura jää Markon jalkoihin. Erityisesti kohdat, joissa Laura askelsi taaksepäin. Kertoo siitä et korkkareilla ei ole ihan helppo tanssia. Ei eteen, eikä taakse päin. Vaatii harjoittelua. Sellaset miljoona toistoa. Epävarmuutta Lauran kasvoissa. Paikalla olleet tuomarit kehuivat visuaalista latausta. Noh, se ei välittynyt ainakaan meidän toosan läpi. Mä en siis sitä huomannut.

Lauran ja Markon toinen tanssi / Tango / mun pisteet 7

Ei kuulkaa, nyt mä ihan äimäks heittäydyn! Mitä kummaa tuomarit näki Lauran tanssissa? Kun ihan löysän vedon Markon kanssa vetivät. Lauran asento jäykkä ja epäluonnollisen näköinen. Ylävartalo, erityisesti selkä ja niska kummassa asenossa. Koitin oikein tosissani analysoida sitä asentoa, mut en onnistunnut. Joku siinä ei vain ole oikein.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa bergström / Paso / mun pisteet 9

No jepulis! Täs nähtiin pasoa ihan oikeaan musiikkiin. Ja heti tuli räväkkä fiilis. Erittäin uskottava ja vahva. Menossa AnttiAnskumaista raikkautta ja energisyyttä. Tämän parin puoliskot ilmiselvästi ruokkivat toistensa ilmaisua. Olé!

Antin ja Anskun toinen tanssi / Quickstep / mun pisteet 10

Tässä mentiin niin, että portaista rapningit sinkoili. Hauska, virkeä, iloinen. Oli menoa ja meininkiä. Ja ne Antin vikkelät chassee hypyt, jes! Pivotit ja juoksut, jes! Musiikkivalinta hyvä. Jäi hyvä mieli tästä esityksestä.

Silviisiin nyt sit tämä skaba.
Mun listalta putoais täs kohtaa Laura. Finaalissa olisin mielelläni nähnyt Jukan ja Antin. Mut porukat muualla näytti olleen toista mieltä. Vai olisko tuomareiden antamat pisteet Lauralle olleet vähän tarkoituksellisia? Halusiko tuotantoryhmä Lauran ja Antin finaaliin? Paremmin tuottava parivaljakko? Ihan vaan aloin tälläsia miettiin, kun en kertakaikkiaan tuomareiden Laura-suitsutusta voi käsittää. Kun ne on ne puheliäänet, jotka kirstuun euroja kilauttelee...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Markkinavoimat ja muuta abstraktiaa

On ne kuulkaa metka juttu noi markkinavoimat. Niistä puhutaan kuin ihmisistä. Markkinavoimat pitää jostain tai ei pidä. Markkivoimia halutaan rauhoitella kuin päreensä polttanut harmistunutta kanssakulkijaa. Markkinavoimia seurataan kuumeisesti. Niillä on monessa päivälehdessä ihan omat taloussivunsa.

No sit on sijoittajat. Juu ne on oikeita ihmisiä, mut markkivoimien lailla heidänkin mielenliikkeitään maailman taloustilanteisiin seurataan ja raportoidaan. Yhtään huonolta kuulostavaa talousuutista ei kerrota ilman, että samalla muistettaisiin kertoa, mitä sijoittajat ovat asioista mieltä. Sijoittajat ovat levottomia, varovaisia, toiveikkeita. Tietty kuvaillaan myös miten markkinavoimat ottavat asian vastaan. Yleensä niitä markkinavoimia pyritään rauhoittelemaan. Hurjistuneista markkinavoimista kun ei pidetä. Niitä jopa pelätään.
Uutisia usein väritetään kuvilla ja pienillä filminpätkillä, joissa isossa salissa istuu suuri joukko miehiä ja naisia pöytiensä ääressä. Jokaisella vähintään kaksi ellei useampikin monitori edessään. Kuvaruuduissa väräjää vaihtuvia lukuja, käyränkäppyröitä. Niitä ne tyypit silmät kovana seuraavat. Samaan aikaan kun puhuvat vähintään kahteen puhelimeen. Helposti syntyy mielikuva hektisestä, kiireisestä ja äärimmäisen tärkeästä työstä. Siellä seurataan pörssejä, markkinavoimia, ostetaan ja myydään sopivissa kohdissa. Huolehditaan sijoittajien salkuista. Tehdään kauppoja.
On tultu valovuosien matka oravan nahkoilla käydystä kaupanteosta tähän abstraktiin aikaan, jolloin rahaa enää harvoin näkee tällanen tavallinenkaan duunari. Raha on lukuja, saldoja sun tilillä. Numeroita, joiden edessä on + tai - sen mukaan onko jotain tullu sun tilille vai ootko ollut törsäämässä.

Mä niin kaipaan jotain kädessä pidettävää. Mielellään isoja tukkoja seteleitä villasukkani varressa. Ei ketään kommentoimassa, et onks mulla tililläni rahaa vai ei. Mä kaipaan hyvää, sujuvaa ja hienotunteista palvelua siellä mistä mä tavaraa tai niitä palveluita ostan.

Kerronpa, mitä kävi tässä ihan lähiaikoina. Jurnuttaa niin pirusti.

Mulla oli menossa nyt marraskuussa pankki/Visa-kortti vanhaksi. Funtsailinkin, et mitenkäs se menikään uuden kortin saaminen. Pitiks mun tehdä jotain? No ei tarvinnut. Posteljooni pudotti paksun kirjeen mun postilootaan täs yhtenä päivänä. Siel oli kortti ja kaiken maailman vihkosia kortin kyytipoikana. Hätäseen luin, et allekirjoitus vaan korttiin ja se on sitten kunnossa. Höh, missä tunnusluku? Uuden kortin uusi tunnusluku?? Käänsin kämpän ja kaikki pankista lähiaikoina tulleet kirjeet ylösalaisin, et oliks niissä jossain se tunnusluku. Siinä etsiessä ja ääneen kiroillessa, mies heitti, et katsoitko kortin käyttöohjeet? Sen lappusen, johon kortti oli liimattu kiinni. No en kattonu. Kuulun niihin lähes 100% suomalaisista, jotka ei koskaan tartu käyttöohjeisiin, kuin vasta hädän hetkellä. Kun laite ei toimi.
No, perhana luetaan nyt sit se lappunen. Ja siinä kolmannella rivillä selkokielellä oli trämpättynä, et tunnusluku pysyy samana, kun on kysymyksessä kortin uusiminen. No fiu! Ei tartte opetella uutta numerosarjaa. Miehen vinon hymyn jätin ihan omaan arvoonsa.
Noh, tää oli nyt sellanen sivujuonne ja sisäänheitto mun varsinaiselle tarinalle. Liittyy kyl tohon uuteen korttiin. Ja siihen, etten vaan kertakaikkiaan osaa kertoa mitään lyhyesti...

Menin sit heti seuraavana päivänä ruokakauppaan. Uutta korttia lukijaan, kun maksun aika koitti. Oon jo tottunut siihen, et 1=Visa ja 2=pankki, niin et vilautin sormeni kakkoselle ja samassa huomasin, et siin luki Visa jotain...

Minä: Hetkinen, hetkinen! Valitsin väärin, saanko valita uudelleen?

Myyjä: No joo, huokas myyjä.

Minä mun pään sisällä: Mitä? Helkkari!  Kaks Visaa... credit, debit. Ei saakeli! Debit kuulosti sopivalle mun maksutavaksi, valitsin sen.

Kone sano, et PIN ok, mut maksu hylätty.

Myyjä: maksu hylätty (tympeen katseen saattelemana)

Minä: Saanks mä hei kerran vielä koittaa? On täs uus kortti ekaa kertaa käytössä. Oon vähän ulalla.

Myyjä: No, joo (näytti ajattelevan et ulalta tosiaan näytän)

Minä taas valistemaan sen Visa-debit vaihtoehdon ja huolella PIN-koodi perään. Samat sävelet. PIN ok mut maksu hylätty.

Minä: ????? katsoin myyjää kysyvänä.

Myyjä: Tää tarkoittaa yleensä sitä, ettei tilillä ole rahaa (saakelin kuuluvalla äänellä)

Tässä vaiheessa mun takana oli jo pitkä jono vuoroaan odottavia, jotka silmät ja korvat tarkkana seuras, rahattomaksi leimatun selviytymistarinaa.

Mulla alkoi posket kuumotta ihan silkasta suuttumuksesta. Ensinnäkin, mulla on rahaa tilillä kun menen jotain ostamaan ja toiseksi, mun raha-asiat eivät kuulu kenellekkään muulle. Ei ainakaan kaupan koko asiakaskunnalle. Vaikkei se myyjä tietty sitä voi tietää, mut ei myöskään tartte ääneen rahattomaksi mainostaa.
Että sillä myyjällä oli kuuluva ääni. Kimea ja korkea. Ja kova!

Minä: Kyl mun raha-asiat on kunnossa ja sulla kuulostaa ääni olevan kunnossa.

Myyjä ei mun heittoa noteerannut, vaan lisäs vettä myllyyn.

Myyjä: Voithan sä kokeilla onks sul enää siel Visalla luottoo. Tai onks käteistä?

Minä: Käteistä ei ole mukana. Ja kuule, kun mun luottokelpoisuus ei ole sun arvioitavissa.

Myyjä: Mut jos kortti ei toimi ja meijän kone hylkää maksun ni se kyl tarkoittaa, et maksajalla ei ole katetta.

Minä (hurjistuneena): Jos et nyt just lopeta mun raha-asioiden ääneen arvuuttelua, mä hommaan sulle potkut! (Mistä toikin tuli, mä olen oikeasti ihan sävyisä ja hyväkäytöksinen. Melkein tilanteessa kuin tilanteessa.)
Mun sietokyky oli nyt ylitetty. Mä oon ihan sika herkkä näis raha-asioissa. Hoidan osuuteni jämptisti, laskut ajallaan, enkä elä yli varojeni. Mihin mulla ei ole varaa, jää ostamatta. Niinpä mä koin myyjän käytöksen tosi loukkaavana. Julkisena nolauksena.
Maksoin ostokset luotolla, vain osoittaakseni, et se Visa toimii. Maksu meni hyväksytysti läpi.
Eikä myyjä sanonut mulle enää sanakaan.

Koukkasin oman pankkini konttoriin kotimatkalla, jonotin asiakaspalveluun sellaset kakskyt minsaa, kuullakseni, et pankkini korteissa ja maksupääteissä oli sen päivän aikana ollut häikkää. Juu ei ole mitään hätää, sanoi pankki-ihminen. Rahat on tilillä just niinkuin ajattelin niiden olevan.

Laitoin lähikauppaan palautetta saamastani nöryyttäväksi kokemastani kohtelusta. Harvinaista mulle, et vaivaudun. Mut tää asia nyt vaan oli niin yli mun vastaanottokyvyn. Toisaalta ymmärrän, et kaikenlaisia maksajia kaupoissa liikkuu, mut hienotunteisuutta saa kyl jokainen toivoa.

Niin, et oikeesti kaipaan kahisevia seteleitä ja kiliseviä kolikoita lompsaani. Joskus muistelen menneitä. Käyn automaatilla hakemassa sitä kahisevaa. Mut kun sekin on tehty niin vaikeeks. Tääl Stadissa oli joskus 15-20 vuotta sitten automaatteja joka talon nurkalla. Parhaimmissa paikoissa kaksi automaattia talon nurkan molemmin puolin.
Toista on nyt. Hakemalla saa hakea ja jos sattuu löytämään, saa silmät olla selänkin puolella, ettei sua ryöstetä samalla sessiolla.
Ulkomaalaiset nuoret ovat olleet aktiivisia viime aikoina tuol keskustassa. Saman päivän aikana jopa kahdeksan ryöstöä. Automaatilla asioineita häiritään tönimällä ja lehdillä huiskimalla. Kun kohteen huomio saadaan kiinnitettyä häiritsijään, nappaa toinen rahat kourasta. Saattaa siin samalla mennä kortti, lompakko, laukkukin.

Ja toinen ihan pieni juttu. Nyt ymmärrän, mistä tässä taannoin kirjoiteltiin kun maksukorttien credit ja debit vaihtoehtoja kritisoitiin. Kaikki kun eivät niiden merkitystä tunne. Mulla oli siihen aikaan kortti, jossa luki Visa ja pankki. Aattelin, et on mulla hieno pankki, kun pitävät kiinni suomenkielisistä sanoista.
Paskanmarjat! Uuden kortin myötä, uudet ulkomaan sanat. Kauanko kestää, montako sukupolvea menee, et suomenkieli lakkaa olemasta? Kun se on vaiettu muilla kielillä.


maanantai 15. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 8

Kolmen parhaan joukkoon pääsemisestä siis kisattiin eilen. Ohjelma alkoi kauniin wienerin tahdissa. Tiedättekös, vaikka kuvioita on wienerissä tasan kolme: oikea ja vasen käännös sekä keskellä tanssilattiaa usein tehtävä nopeasti pyörivä flecker, on tanssi toooosi vaikea. Kun puhutaan kilpatanssi wieneristä ei puhuta pyörimisestä vaan tanssisuuntaa etenevästä vauhdikkaasta liikkeestä. Parin osapuolet ohittavat toisensa läheltä ja ohitettava antaa toiselle tietä. Valsille ominaiset kallistukset tulevat kauniisti näkyviin oikeassa käännöksessä. Vasemassa käännöksessä kyljet ovat tasaisemmat. Nousut ja laskut toteutetaan vahvoilla päkiöillä ja nilkoilla. Notkeita polvia unohtamatta.

Illan wienerissä Jukka loisti hyvällä asennollaan ja sulavalla liikkeellään. Ja mitäs, mieshän teki Saanan kanssa sen fleckerinkin. Ei muuten ole helppo se liike. Voi Jukka sua, kun olet super! Muiden miesoppilaiden asento vaatisi viilaamista. Joonalla pieni etukeno olkalinjassa. Antilla hartialinja korkealla, kaula jää näkymättömiin. Frakin paita, jonka kaulus nousee korkealle yli frakin kaluksen, omalta osaltaan vie niskasta mittaa. Ja kun sitten hartiat ovat ylhäällä, näyttää mies tosiaan kaulattomalta. Lauralla hyvä asento, mutta valssin pehmeys jäi toteutumatta. Pikkasen korkealla ja siksi kovan töksähtävää menoa mun silmään.

No mut sit itse sooloesityksiin.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / foxy / mun pisteet 10

Voi Jukka! Mä fanitan sun asennette, sun kehitystä ja sun esittämistä. Tämä mies haluaa osata. Tanssiasento luontevan näköinen. Upeita päkiä ja kanta-askelia. Mahtavat pitkät askeleet myös miehen mennessä taaksepäin. Toi taaksepäin meno tuppaa aloittelija miehille olemaan hankala. Vakioissa kun pääsääntöisesti mies tanssii eteenpäin ja nainen taakse päin. Jos sitten osat vaihtuvat, alkaa miehen peppu herkästi työntyä taaksepäin ja näyttää että vartalo nojaa naiseen. Näin ei käynnyt Jukalle. Vartalo hienosti pystyssä ja taakse astuva jalka pitkänä askeltamassa. Että oli upeaa katsottavaa. Huokailin ääneen ruudun ääressä ja taputin liveyleisön mukana hienoille yksityiskohdille Jukan tanssissa.
Jukan tunnelatauksen purkautuminen esityksen jälkeen kertoo paljon tehdystä työstä ja onnistumisesta.
Jukka lattoi kyllä riman korkealle illan muille esityksille.

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / foxy / mun pisteet 8

Pikkusievä ja leikkisä tämä esitys. Kuitenkin jotenkin töksyvä tässäkin tanssissa Lauran askellus. Liukuva pehmeä eteneminen joka foxyn kuuluu jäi puuttumaan. Jalkatekniikka oli ihan metsässä Lauralla. Muutaman askeleen näin ja ne olivat ns. flättejä, eli koko jalanpohja laskeutui samaan aikaan lattiaan. Foxyn askelluksessa on aina kanta tai päkiä, joka tavoittaa lattian pinnan ensimmäisenä. Siitä se pehmeys liikkeeseen syntyy. Jäykkää menoa... sanoisin molemmilla parin osapuolilla.
Sen verran Lauran puvusta, että rohkea valinta. Housun lahkeet, vaikka ovat liuhuvat ja laajat paljastavat jalkatyön vahvuudet ja tässä tapauksessa puutteet himpun paremmin kuin perinteinen vakiohame.

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanni Siurua / rumba / 5

Jonnan osaksi tuli tälläkin kertaa edustaa ainoana toista tanssilajia. Ihana, kaunis, tunteellinen, eroottinen rumba. Lattareista mun ehdoton suosikki. Kaunis musiikki ja vartalon jatkuva liike tekevät tanssista ihanan ja vaikean. Vartalon liikkeen tulee täyttää hitaan musiikin kaikki hetket. Silloinkin kun jalat eivät tee mitään.
Ns. askelten juuruttaminen on lattareissa tärkeää. Tanssi on vahvasti lattiaa vasten jaloista, kuitenkin vartalo kannateltu ja elastinen. Jos juurrutus jää pois, ollaan korkealla ja heiveröisen näköisiä. Tasapainon  kanssa tulee ongelmia. Näitä asioita pohdiskelin Joonan tanssia katsellessani. Hentoa, varovaista menoa. Vaikka Sanni teki upeasti töitä, näytti Joona siltä, ettei tiennyt, mitä tuolle kuumalle böönalle pitäisi tehdä. Kuin pikkupoika aikuisen naisen kanssa tanssimassa. Kovin vaisu, kiltti, kesy tää veto.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / foxy / mun pisteet 7

Upean nousukauden jälkeen Antin esitykset ovat hieman hiipuneet. Antin hartialinja, olkavarsien kannattelu on silmiin pistävän jäykkä. Se tekee tanssiesityksestä tukkoisen vaikutelman, vaikka jalat käyvät kuin väkkyrät. Harmi vain, ettei tässä tanssissa olis tarvinnut kiirehtiä. Tarkasta rytmiin tanssimisesta olen Anttia useamman kerran kiitellyt. Nyt on sanottava, että kiirettä piti ja näytti kuin olisivat molemmat olleet aika ajoin etutahdissa. Liian aikaisin perillä edellisen askeleen kanssa. Nousut ja laskut jäivät vähäisiksi. Pitää ensin laskeutua, jotta voi sitten nousta. Sitä en Antin tanssissa nähnyt riittävästi.

Illan ehdoton onnistuja, huippu hienon katsojakokemuksen antanut Jukka on ykkönen. Muut tulevat kohtalaisen kaukana perässä.
Juu, Joona oli munkin pudostuslistalla. Niinkuin muidenkin katsojien.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Murheita

Täällä on viettetty hiljaiseloa. Ihan sellasta syvällistä miettimisen aikaa. Mitä nyt tanssia kommentoitu- kun tuli aikaisemmin syksyllä luvattua.

Surullisia asioita on tapahtunut tuttavapiirissäni. Muutama viikko sitten vähän yli nelikymppinen mies oikas itsensä. Lähti ns. saappaat jalassa (vaikkei ulkona ollutkaan). Kuoli pois. Äkkiä, arvaamatta. Käytännössä 12-vuotiaan tyttarensä syliin. Kotona kun olivat töiden ja koulun jälkeen kahdestaan.
Tyttö soitti ambulansin. Miestä vuorokauden, kaksi tehohoidettiin Meikussa ja sit lekurit laitto handut pystyyn. Ei ollu enää mitään tehtävissä. Vajaa viikko meni, kun lopullinen suruviesti saavutti ystävät ja tuttavat.

Ei ole päivääkään mennyt etten olisi miestä ja perhettään miettinyt. Olen ollut ihan siipi maassa. Mies parhaassa iässä. Iän puolesta vuosikymmeniä elettävänä. Lapsia aikuiseksi saateltavana. Paljon tekemistä. Monelle niin tärkeä ihminen. Jota ei enää ole. Muuta kuin muistoissa.

Tuntuu niin väärältä. Perkele! Missä on oikeus ja kohtuus? Vanhainkodeissa viruu vanhuksia liikuntakyvyttöminä, puhumattomina, täysin autettavina. Ovat jo toinen jalka menossa - sinne jonnekin. Ja sit kuolee nuoria ihmisiä, joita vielä tarvittais täällä.
Jos omaisilta kysytään, eihän omiaan koskaan antaisi pois. Oli ikä mikä tahansa. Mut joku oikeudenmukainen järjestys täs hommassa sais olla...

Mä olen niin pohjattoman surullinen.

Ei tossa vielä kaikki. Viikko sitten soitti tuttavapariskunnan vaimo, et miehensä on sydiksen saaneena sairaalassa. Mies on malliesimerkki itsestään huolehtivasta ihmisestä. Säntilliset elämäntavat, säännöllinen, terveellinen ruokavalio. Riittävästi unta ja lepoa. Ei alkoa eikä blaadista. Kuntoilee ja juoksee maratoneja ympäri maailmaa. Kolesterolit olleet aina hyvässä kuosissa.
Niin siin vaan kävi, et rintaa alkoi kesken yöunien puristaa ja happi meinas loppua. Lääkäriambulanssi paikalla ja liotushoidot pian käyntiin. Pallolaajennusta ja muuta tarpeellista sairaalassa tehty.
Nyt kaveri on kotona. Pisin matka, minkä saa rauhallisesti kävellen tehdä, on kiertää oman rivaritalonsa ympäri. On juoksut juostu...

Mulle on ollut viime aikoina herttaisen yhdentekevää, mitä ympärillä noin laajemmin tapahtuu.

Verotiedot julkaistiin täs jossain vaiheessa ja pari päivää voivoteltiin uutisissa ja lehdissä, et ku niitä ökyrikkaita on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Lama on pienentänyt osinkoja ja miljoonamiehet ovat köyhtyneet. Raukka parat! Mut ei se mitään. Kuolinpaidassa ei oo taskuja.

Haja-asutusalueiden jätevesien puhdistaminen on ollut framilla. Kansa laitetaan maksumieheksi. Siis ne jotka siellä etäällä, kaukana, pitkän matkan päässä kunnallisjäteputkista asustavat. Ja siinäkin on kummallinen käänne saatu aikaiseksi, kun yli 68-vuotiaiden ei tarttiskaan kakkavesiensä puhdistamisesta maksaa, niinkuin nuorempien. Mistä ihmeestä tollanen ikäraja? Miks just tossa kohtaa? Ja miksi ei kaikkien pidä maksaa? Kummallista ihmisten eriarvoiseen asemaan laittamista. Mut ei koske mua. Ni antaa olla.

Poliisi on saanut moitteita, kun muutama vuosi sitten Espoossa menivät rauhoittelemaan n. viidenkymmenen (50) nuoren kotibileitä. Naapurit hermostuivat kovaan meteliin ja soittivat virkavallan paikalle. Kattokaas, kun paikalla oli näitä suomenruotsalaisia nuoria, jotka tiukassa paikassa heittäytyivät ummikoiksi. Eivät muka ymmärtäneet suomea ja poliisit eivät käyttäneet ruotsinkieltä kehottaessaan porukkaa rauhoittumaan. No ei ne rauhoittuneet, kun eivät muka ymmärtäneet, mitä poliisi niille sanoi. Muutama nuori vietiin putkaan ja niille kirjoiteltiin sakkolappuja. Paikalla olleiden poliisien tulkinta tilanteessa oli, että nuoret tekeytyivät suomea ymmärtämättömiksi.
Tää pieni kielivähemmistö osaa sitten mainiosti käyttää omaa asemaansa väärin. Pikku kullanmuruja oli kohdeltu perustulain vastaisesti niin papat ottivat ja kilauttivat juristeille. Nyt on sit oikeusasiamies nuhteensa antanut poliisille. Virkamiehen on käytettävä ilman eri pyyntöä suomea/ruotsia. Voi helvetti! Tää kaksi kielisyyden vaatimus ja ruotsin puhuminen porukassa, jossa joka iikka osaa suomea on kyl suomenkielisten kyykyttämistä. Noh, oon tosta pauhannut ennenkin niin anti olla.

Mut sen vaan sanon, et närästää nää uutiset, jossa itse väärä teko jää sen varjoon, et joku toinen osapuoli on toiminut tilanteessa muka väärin. Siin ei oo kielellä väliä.
Mut täs tapauksessa 50 räkänokkaa bailaa desipelit kaakossa, niin et koko lähitienoo on yötä myöten hereillä. Eivät usko virkavaltaa vaan jatkavat häiriköintiä kielloista huolimatta. Tilastollisesti en tiedä kuinka monta riikinruotsalaista Espoossa asuu. Kaikki muut de e kiva de - porukat kyl suomea osaa. Niin varmaan tossakin dorkien porukassa.

Et ne kehtaa...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 7

Onhan tää jo vanhaa asiaa, kun vasta nyt kommentoin viime sunnuntain tanssiesityksiä. Mul on selitys asiaan. Et miks oon vähän myöhässä.

Sunnuntai kaikkinensa oli oikein hemo huono päivä. Harvoin, mutta sitäkin ankarammin koetteleva migreeni otti ja iski meikäläisen nuppiin heti aamusta. Aloin puolen päivän jälkeen pelkäämään, et kuolen siihen särkyyn. Iltapäivä siinä eteni helvetinmoisessa jomotuksessa ja yökkäillessä. Aloin pikku hiljaa kallistumaan siihen suuntaa, et loppu sais tulla. Joko mulle tai sille päänsärylle. Ihan kummin vaan. Ei ois haitannut. Siinä tuskassa.

Niin, et katoin sunnuntain lähetyksen vasta eilen maanantaina. Jälkilähetyksenä, jälkilämmöillä. Sellaiselta se tuntui, jos vertaa livelähetykseen.

Jälleen kaksi erilaista tanssia kisaajilla tanssittavana. Jive painotteiseksi se meni, kun vain yksi pari veteli tangoa. Tango muuten aikoinaan oli kilptanssipuolella lattaritanssi kuten jive nykyisinkin. Ovat kuin kaksi eri marjaa nää tanssit. Jive iloinen, leikkisä kepeän (näköinen) tanssi. Tango kulmikkaampi, sähähtelevä, kohtalokas. Staccato tekee tangoon oman jämptin terävän jalatyön. Vartalon kuitenkin liukuessa tasaisesti eteenpäin liikkeen suuntaan.
Yhteistä näille ja kaikille kilpatansseille on, että reittä on laitettava peliin ja vartalon on oltava kannateltu ja elastinen.

Noh, jorinat sikseen. Tässä mielipiteeni oppilaiden suorituksista.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / jive / mun pisteet 8

Pirteä, reipas, iloinen tämän parin esitys. Vaikka Antti onkin ilmiselvän liikunnallinen, tuli tässä tanssissa hyvin esiin, ettei jive ihan noin vaan suju. Vahvat nilkat ja jivelle ominainen swing kun puuttuu, tulee tanssista pompahtelevaa, hypähtelevää. Siitä johtuen tanssija näyttää olevan etutahdissa musiikin rytmiin nähden. Sellaista olin Antin askelissa havaitsevinani. Kuitenkin soolona tehdyt potkusarjat menivät hyvin ja yhtäaikaisesti Anskun kanssa. Antin asenne on kohdallaan. Siitä tykkään.

Pari no. 5 Nasima Razmyer - Jani Rasimus / jive / mun pisteet 5

Voi apua! Jäykkä, yläselkä körmyssä, jalat harallaan... uuuuh! Tässä toinen esimerkki siitä, että jive on vaikeaa. Tanssi on vaikeaa. Tämän hetken jive on paljon erilaisia potkuja ja polven korkealla nostoja chassee askelten aikana. Juu ei siinä mitään. Jos sen osaa. Jos jalkoja koittaa nostaa pelkistä jaloista, on se just sen näköistä kuin Nasiman askellus. Polvet pomppivat huomiota herattävän kömpelösti. Potkut ja polvien nostot saadaan kovalla työllä ja usein jopa vuosien harjoitellulla nousemaan oikein. Nosto lähtee vartalosta. Vahvoista vatsalihaksista. Kun siellä tapahtuu pieni "nyky", sen seurauksena jalka nousee kevyesti, nopasti ja helposti. Sen avulla jalat ehtivät naputtelemaan nopeaan musiikkin askeleita. Kevyet nopeat jalat ovat avain onnistuneeseen jiveen yhdistettynä vartalon swing-liikkeeseen. Sellaista ei Nasiman tanssissa näkynyt. Taitava Jani rinnalla vielä korosti Nasiman hitautta.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / jive / mun pisteet 8

Ihana tötterötukka toi Jukka. Ja taas niin kybällä mukana hommassa. Mutta, mutta... jiven tarvitaan muutakin kuin fogeli otsalla. Pientä lantion swingiä - joo. Rytmihäiriöitä havaitsin. Se on huono homma, kun tanssista on kyse. Kaikkinensa kuitenkin hyvä tunnelma Jukan ja parinsa välillä. Siitä katsojana tykkään.

Pari no. 4  Joona Puhakka - Sanni Siurua / tango / mun pisteet 6

Tulisuutta ja hehkua ei ollut. Tangon napakkuus puuttui. Etukenossa menoa Joonan osalta. Tango on vaikea. Ja sanon uudemman kerran: tanssi kuin tanssi on vaikeaa. Erityisesti suljetussa otteessa parin kanssa. Miehen osa vielä hitusen vaikeampi kun pitäsi oppia viemään ja samalla olisi muistettava uuden tanssin koreografia. Urheiliaksi Joonan asenne on yllättävän näkymätön. Kuntoa miehelle varmasti on, mutta ihmeen vaisua meno muuten on. Oman jännityksen toki antaa livelähetys ja -yleisö. Joonan omassa lajissa ei tarvinnut montaa sekunttia suoritustaan esitellä, kun jo oli veden alla piilossa.

Pari no. 1 Laura Voutilailainen - marko Keränen / jive / mun pisteet 9

No tulihan se sieltä. Jive meininki. Voihan jepulis, kyllä Laura osaa. Kallistun aina vaan enemmän sille puolelle, et lattarit on Lauran juttu. Jiven liike tuli hyvin esiin. Hypyt nopeita ja kevyen oloisia. Pari varsin tasavahva keskenään. Kiva lopetus tälle setille. Hyvä Laura!

Homma on ihan selvää pässin lihaa illan parhaan osalta. Se on Laura.

Mutta kumpi sais mun mielestä lähtee, Nasima vai Joona? Heiltä tuli illan hekoimmat näytöt. Noh, meikä pysyy johdonmukaisena siinä suhteessa, että miesoppilaan osa on se vaikeampi tässä skabassa. Kisan tässä vaiheessa naisoppilaan pitäis jo pystyä parempaan, kun on miesopettaja taitoineen rinnalla.
Niin et se on Nasima, joka munkin mielestä saa jättää parketin tässä ohjelmassa.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 6

Saanks mä hei sanoo. Huh, huh! Olipas kisailta. Mä en siis kerta kaikkiaan ymmärrä mun "kollegatuomareita" tuol paikan päällä. Mistä ne repii arvionsa, jotka jatkavat - saaks kerran vielä sanoa - erikoisen epäreilua linjaansa. Ohjaileeko tuotantoyhtiö tuomareiden kommenteja? Laitetaanko heille sanat suuhun? Mitä sillä saavutettais? No esmes ohjailtais äänestäjiä. Puhelimen käyttäjiä. Rahan kirstuun kilauttajia. Vai mikä on, kun mä en parhaallakaan tahdollani löydä sanomista sellaisesta, mistä oikeat tuomarit märmättää ja toisin päin. Se, mitä ne siellä kehuu, ei näytä mun silmään välttämättä hyvälle ollenkaan. Jestas sentään?

No oli miten oli. Tässä meikä lataa omat arvionsa. Näitä ei kukaan - en edes minä - ohjaile taloudellisen hyödyn maksimoimiseksi.

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / hidas valssi / mun pisteet 7

Joku tässä mätti. Tunnelma ei saavuttanut kotisohvalla istuvaa. Selkeää menoa, mutta niin simppeliä, et Lauran taidoilla olis voinut vähän vaikeusastetta nostaa. Mä en nähnyt herkkyyttä, vaan enemmänkin jonkinlaisen lukon Lauran kasvoissa ja koko olemuksessa. Plussaa annan Lauralle upeista kantakäännöksistä, jotka ovat oikeesti vaikeita. Samoin pivoteissa, vaikeita nekin, Laura pysyi hyvin mukana. Pikkasen vartalot erkaantuivat ja se sai Lauran välillä näyttämään kumman pömppömahalle. Kaunista swayta tai valssille ominaista swingiä ei tullut esiin.

Pari no. 5 Nasima Razmyar - Jani Rasimus / hidas valssi / mun pisteet 6

Epävarma ja varovainen. Jäykkä selkä ja vaikean oloinen pään asento häiritsivät. Kovin korkealla Nasima tanssi. Syvät laskut ja niiden jälkeen taas pehmeät nousut ovat valssille ominaista. Niitä en juurikaan nähnyt. Kaunis hymy ja innostunut asenne tällä oppilaalla.

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanni Siurua / cha-cha / mun pisteet 6

Voihan pakarat! Ne Joonalla liikku lattareiden vaatimalla tavalla. Tosin miehen keikkuvista pakaroista ollaan kilpatanssipuolellakin hiukka eri mielisiä. Siis, kuinka paljon miehen lantio saa vispata, ettei mennä naisen rooliin. Noh, mut mä en nyt sit millään nähnyt niitä asioita Joonan tanssissa, joista paikalla olleet tuomarit häntä kiittelivät. Irrottelu jäi pakaroiden heiluttelun asteelle, muuten mun silmään jäykkää menoa. Rytmistä on Joonaan kiittäminen. Sen mies hallitsee melkoisen hyvin (siltä osin kun tv:stä pystyy näkemään)

Pari no. 6 Jethro Rostedt - Susa Matson / cha-cha / mun pisteet 2

Suustaan sutjakka mies on tanssissa totinen jöpökkä. On se tietty jännää tanssia live yleisön edessä - ymmärrän. Jethron eduksi sanon kahden viimeisimmän tanssin osalta, et yrittämistä oli havaittavissa ja se on kyl ilahduttavaa. Tämä cha-cha nyt vaan oli trampatitrallaa vaan. Mun puolesta vois alkaa Jethron kotimatka.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / hidas valssi / mun pisteet 9

Että mä tykkään Jukan asenteesta. Mies on niin tosissaan ja sen näkee tanssista myös. Asento kohtalaisen hyvä. Hurjat, pitkät pivot-sarjat Saana oli koreografiaan tällännyt. Moni olis niihin hyytynyt, mut Jukka selvis hyvin. Mitä nyt hartiat vähän pyrki nousemaan ja vartalon ote erkani. Mut kaikkinensa tyylikäs suoritus miesoppilaalta. Upeaa liikettä. Näin jo hyvää laajuutta osassa asentoja.
Voi Jukka kun sulla oli kaunis lempeä hymy siellä esityksen puolivälissä. Anna sen valaista meitä kaikkia tulevissa tansseissasikin.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / hidas valssi / mun pisteet 9

Herkkä ja kaunis kokonaisuus. Keskittyvä ja levollinen. Tyyni ja tunteellinen. Ilo silmälle tämän parin yhteistyö. Antin vakioasento sen kuin paranee. Noh, hartiat. Ne on vaikeat pitää hallitusti alhaalla. Rytmissä ei ollut mun silmään mitään vikaa. Tämän esityksen tunnelma tavoitti varmasti kaikki takariviä myöten.

Ja huom! Sanon taas kerran että miesoppilaan osa tässä kilpailussa on kovempi kuin naisen. Se johtuu paritanssin luonteesta. Mies on se joka vie. Jonka on osattava viedä. Viennin opettelu vie vuosia, silloin kun paritanssin opiskelu aloitetaan ihan alusta.

Mun suosikeiksi tämän illan esitysten perusteella nousivat Jukka ja Antti. Onnittelut teille onnituneista esityksistä ja oman tanssitaitonne upeasta kehityksestä.

Jehtro -  kiitos vaan ja hyvää kotimatkaa.
Näyttivät muutkin katsojat vihdoin olleen samaa mieltä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 5

Porukat on pistäneet salsaten. Salsasta on moneksi ja se sopii kaikille. Tyyli kun on kohtalaisen vapaa. Se tuli tänä iltana todistettua.

Annetaan siis mennä. Mun palautteet on tässä:

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / mun pisteet 9

Iloinen, pirteä tää esitys. Hot, hot! Tanssin iloa, tekemisen meininkiä. Hyvin Jukka Saanan messissä. Kiva pari katsella.

Pari no. 8 Satu Silvo - Sami Helenius / mun pisteet 5

Eiku eih. Satu, suu suppuun! Sun suu tanssii, niinkuin Jukka U. lähetyksessä sanoi. Jäykkää ja vähän sellasta roiskimista Satu sun meno. Hidas tempo musiikissa antoi tanssista raskaan vaikutelman. Satu sun yrittäminen koskautui huiskimisena. Olisko niin et sä ihan tosissas jännität tätä kilpailua?

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanna Siurua / mun pisteet 6

Parasta täs oli Joonan salsalantio. Lantio on se joka tässä tanssissa pitää liikettä yllä. Kehut siitä. Katse paikallaan oleva. Kuin kauhusta kankea. Hidas rauhallinen tyylisi ei ihan imaissut mua mukaan teidän salsaan.

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / mun pisteet 8

Ohjelman oikeista tuomareista poiketen mä arvostan Lauran fyysisiä ominaisuuksia ja hyvää vartalon hallintaa. Ihmettelen jälleen kerran, miksi Lauralta vaaditaan selvästi enemmän kuin muilta. Tässä salsassa oli menoa ja meininkiä. Tasavahva pari. Lauran ei tarvitse saada Markolta kaikkea tukea tekemiselleen. Osaa nainen itsekin. Meikä tykkäs.

Pari no. 6 Jethro Rostedt - Susa Matson / mun pisteet 6

Eka kerta tässä kisassa kun Jethro näytti olevan tosissaan messissä. Jammas kuin Kuubassa sikariporras konsanaan. Eläytyvää tanssia, joka yllätti iloisesti. Tanssissa kiva tunnelma. Esitys oli uskottava.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / mun pisteet 10

Upeaa, mahtavaa. Wou! Antti ja Ansku ootte kyl vaan niin riemastuttavia yhdessä. Iloa, riemua, yhdessä tanssimisen vahva tunne teidän esityksessä. Antti hallitsee vartalonsa. Esiintyjänä ilmiömäinen. Vaikeita yksin askelluksia kuin vettä vaan. Vaivatonta ja valloittavaa silloin kun sen osaa. Nam!

Pari n. 5 Nasima Rasmyer - Jani Rasimus / mun pisteet 7

Nasima jatkaa iloista ilmettään ja eläytymistään. Sellaisesta tulee katsoja hyvälle tuulelle. Mut mä en kyl hehkuta Nasiman tanssia ihan niin kiivaasti kuin tuomarit ohjelmassa. Ajoittain kömpelöä ja jäykkää Nasiman liikehdintä. Ja siitä viennistä ei nyt sais puhua ja Nasimalle plussia jakaa. Jani kun miestanssijana osaa kyl ton viennin. No okei, Nasima pysyi viennissä mukana, vaik esityksen puolivälisää tuntui naisen vauhti hyytyvän kokonaan.

Tämän illan salsojen perusteella Antti on ehdoton ykkönen ja Jukka hyvä kakkonen.
Kukas nyt sit mun mielestä sais lähtee? Jos ajatellaan kehityskaarta niin kyl se on Satu, joka on pysynyt samoissa lukemissa koko kisan. Jehtrolle tuli salsan kohdalla joku valaistuminen. Ihan varmana jotain erityistä mies koki tanssiessaan tänä iltana. Ja ottaen Jehtron aikaisemmat esitykset huomioon on kehitys tämän illan osalta huima. Eka tanssi, jonka Jehtro oikeasti tanssi.
Niin tai näin Satu saa mun puolesta lähteä.
Muutkin näytti olleen samoilla linjoilla.
Et näin.

Huomasitteko lopputekstien aikana kun kisaajat ja tuomarit jammas lattialla kimpassa, kuinka vapautuneen oloisesi Satu Samin kanssa tanssi. Nätisti seuras vientiä ja liikkui pehmeästi. Joku lukko oli pois ja nainen antoi mennä. Kun ei enää tarvinu kilpailla. Ja jännittää?
Tollasta Satua olisin halunnut nähdä enemmän kisan aikana.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kauhukakarat - ja puhtaampi ilma

Oonks mä tulossa vanhaksi kärttyseksi naiseksi, vai mikä mul on, kun mä en tahdo enää ollenkaan ymmärtää tätä nykyajan ymmärtämisen-hellanlettas-päänsilitysmeininkiä. Sitä, et aina on vika jossain muualla. Mut ei itsessä. Ja aina löytyy ymmärtäjiä huonolle käytökselle ja lainvastaisuuksille. Syy on siinä joka puuttuu häiriköimiseen.

Viime perjantaina Torpparinmäessä paikallisessa S-marketissa myyjät päättivät tehdä lopun toistuvasti kaupan sisätiloissa hyllyjen välissä skeittaavista räkänokista (Metro-lehti 19.10.2010). Siis niiden skeittaamisesta. Kavereiden koskemattomuuteen ei kajottu. Nää kymmenen korvilla olevat kundit ei sitten millään ottaneet kuuleviin korviinsa myyjien kieltoa. Et niinku ihan oikeesti, kaupassa ei saa skeitata. Se on vaarallista kaikille. Se ei kuulu tapoihin. Skeittipuistot on toisaalla.
Nää riiviöt ovat pitäneet kaupan hyllyjen välejä toistuvasti skeittiramppeinaan! Lisäksi joku kavereista parkkeeras fillarinsa kaupan pääoven eteen. Kaikkien kulkijoiden tielle. Ei siirtänyt sitä, vaikka pyydettiin.
Myyjät funtsi siinä iltamyöhäsellä, mitä tehdä. Puhe ei siis tehonnut näihin rajattomiin irvailijoihin. Myyjät päätti saada yhteyden lasten vanhempiin ottamalla skeittilaudat takavarikkoon. Kertoivat pojille, et laudat saa takas, kun tulee niitä vanhamman kanssa hakemaan. Oli tarkotus, et päästäs jutteleen vanhempien kanssa ja saatais joku tolkku poikien käytökseen.
No nyt sit lehdessä voivotellaan, kuin kauheen kamalan laittomasti myyjät toimi. Et niinku toisen omaisuutta ei saa takavarikoida, ellei ole syytä epäillä rikosta. Et soo, soo myyjät. Kuin te nyt aikuiset ihmiset tolleensa menitte sössimään. S-Markettien ketjupäällikkökin astuu sivuun myyjien rinnalta. Juu myyjät on sit kertakaikkiaan toimineet väärin.
Voi saamari sentään, sanon ihan kauneimmasta päästä. Oikeesti tekis mieli vetästä tähän kaikki osaamani kirosanat. Mut jääköön. Käytän palstatilaa mieluummin sen ihmettelyyn, miksi ei koskaan mietitä sitä, mikä meidän kasvatusmetodeissa mättää, kun lapset, kaiken ikäiset, eivät usko puhetta. On toki hienoja hyvin kasvatettuja poikkeuksia, mut iso osa nykykakaroista on ihan ilman minkäänlaisia auktoriteetteja. Ketään eikä mitään kunnioiteta. Ei osata käytöstapoja. Haistatellaan, rikotaan, tuhotaan ja uhotaan. Uhmataan ihan vieraitakin aikuisia. Omista vanhemmista puhumattakaan.
Ja mitäs tekee vanhemmat? Puolustelee omia kullanmurujaan. Syyllistää sen joka kyseenalaistaa pikku enkelin käytöksen tai kielen käytön. Vierittää vastuun päiväkotiin, esikouluun, kouluun, työpaikalle. Lapsen iästä riippuen.
Eikä mene kertaakaan peilin eteen kysylemään, mikä on mennyt kasvatuksessa vituralleen, kun oma lapsi ei osaa käyttäytyä.

Mihin me oikeasti mennään, jos mitään tapoja ei ole? Tehdään mitä lystään ja kenelle huvittaa. Vikahan on aina jossain muualla. Eiks niin? Vastuu siirretään kodin ulkopuolelle. Kuinka kukaan vanhempi voi ajatella edes unissaan, että omien lasten kasvatusvastuu olis jollain toisella taholla. Jos kerran lasta ei ole otettu huostaan. Toki kasvatustyössä tehdään yhteistyötä muiden lapsen kanssa toimivien kanssa, mut kaikki se muu toiminta on vain tarkoitettu tukemaan perheiden kasvatustyötä.

Kerronpa tässä suutuispäissäni yhden tosi tarinan. Yläasteikäinen kaveri heitteli köksätunnilla toistuvasti valmista ruokaa köksäluokan ikkunasta kadulle. Maikka siitä sanomaan. Kieltämään useamman kerran. Ei tehonnu.
Noh, opettaja laitto soittaen kundin äidille. Kertoi mikä tilanne on. No mitä tää upean kasvatustyö tehnyt äiti-ihminen vastas opettajalle. Esittikö pahoittelut huonosti käyttäytyvän poikansa puolesta ja lupasi laittaa poikansa järjestykseen. Ei, ei, ei. Tää äti pisti maikan selkä seinää vasten ja vaati selitystä miksi opettaja oli laatinut niin mielenkiinnottomat tunnit, että poika-parka pitkästyi. Ja hei, kun aika tulee pitkäks on jotain puuhaa keskittävä. Sen takia sitä ruokaa piti lappaa kartsalle....! Täh? Ei jumaliste!
Kaikki opettajat, hei! Meikäläisen myötätunto on teidän kaikkien puolella kun taistelette kahden sukupolven idioottien kanssa. Joskus vielä kolmaskin sukupolvi, ne isovanhemmat, laittavat kommentinsa kehiin.
Ootte kuulkaa pitkät kesälomanne ansainneet kun jaksatte duunianne. Ja vaikka että aina ihan jaksakkaan, ymmärrän teitä kyllä.
Se kasvatuksesta ja vastuun pakoilusta.

Sit ilmanlaatuun.
Ihan ohimennen kuulin eilen uutisista, et Suomi on onnistunut ilmanlaatua parantavissa hankkeissaan parhaiten maailmassa. YK:n on antanut palautetta, jossa todetaan Suomen onnistuneen parhaiten kaikissa kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tähtäävissä toimissaan.
Hyvä Me!
Ainoo vaan et myönteisen palautteen saaminen on niiin perhanan vaikeaa.
Varmaan jossain lehtien toimituksissa nyt kiivaasti lasketaan, ettei toikaan hyvä palaute voi mitenkää pitää paikkaansa. Ihan varmana jonkun meistä päästämä pieru ja sen jättämä rikkipilvi on jäänyt YK:n laskelmista pois.
Niin, et ei me nyt sit ollakaan se paras tässä asiassa. Jos meiltä kysytään...?
Vai?

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 4

Illan tanssit nähty, koettu ja arvioitu. Kaksi hyvin erilaista tanssia. Kepeän (näköinen) leikkisä quickstep ja mahtipontinen paso doble.

Tää viides tuomari tässä kovasti ihmettelee kollegoidensa arvioita illan esityksistä. On oppilaita, jotka saavat sössiä mennen tullen ja pisteitä ropisee. Ja sit oppilas joka oikeasti suoriutuu vaativasta roolistaan - tarkoitan miesoppilaita - mätkitään pienillä pisteillä. Pöh teille jokaiselle tuomarille. Tai ei oikeestaan Jonelle. Meillä Jonen kanssa pisteet synkkää. Ollaan kuin kaksi marjaa. Heh!

Ja sit asiaan.

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanni Siurua / paso/ mun pisteet 6

Joona kuule. Paso on m-i-e-h-e-n tanssi. Alusta loppuu. Hyvin olit rytmissä ja ajoittain matadori tunnelmissa. Mut jäi kyl kevyt, pinnallinen kuva esityksestä. Pyörimiset Joona hoitaa hienosti. Miehet ei oo kovin hyviä ens alkuun pyörimisessä. Tää oli sellanen lempeä yritys kesyttää härkä. Vahva muletaa esittävä naisopettaja  pehmensi Joona sun tanssillista esittämistä entisestään. Mut näin että yritit. Ja se on hyvä.

Pari no. 5 Nasima Razmyer - Jani Rasimus / quickstep / mun pisteet 8

Iloinen, pirteä pläjäys. Nasima ihanan aurinkoinen ja tanssin tunnelmassa hyvin mukana. Nopeat hypyt ja chasseet pysyi Nasima hienosti Janin tahdissa. Hartiat niska aavistuksen jäkittivät, kankea vaikutelma siitä. Käsivarsien kannatus kohtalaisen kunnossa.

Pari no. 6 Jehtro Rostedt - Susa Matson / paso / mun pisteet 3

Eikä! Rampati, rampati, rallaa vaan. Nahkarotsikaan ei tehty Jethrosta uskottavaa. Lampsimista, marssimista, tallailua. Missä oli paso? Musiikkia myöten tunnelma tosiaan jossain 80-luvun diskossa. Rumpu lyö - vasen eteen. Ja kotia kohti Jehtro!

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / quickstep / mun pisteet 7

Oisko niin, et lattarit kuitenkin on enemmän Lauran juttu. Iloisen oloista meininkiä tämä tanssi kuitenkin. Nopeita hyppysarjoja, jotka Laura selvitti hyvin. Käsivarret roikkuivat kuin helikopterin ropellit, kun eivät pyöri. Laura selvisi yksin rinnakkain esitetystä hyppysarjasta maniosti. Tykkään Lauran eläytymisestä ja taidosta esittää.

Pari no. 8 Satu Silvo - Sami Helenius / paso / mun pisteet 6

Täs kohtaa minä ja muut tuomarit ollaan ihan eri pallon puoliskoilla. Jäikö tv:stä jotain näkemättä, mitä siellä paikan päällä nähtiin? Vai mistä ylistys johtui? Okei, Satu oli sisäistänyt roolinsa ok. Mutta vaikutelma varuillaan olevasta päälle tulosta jäi mun mieleen. Kumman vahva ja kuitenkin epäröivä Sadun tanssi. Mua häiritsi Sadun pään asento, joka pyrki kaiken aikaan kääntymään kohti lattiaa. Useimmiten näkyi vai niska, esim. pyörähdyksissä Samin ympäri. Haettiinko sillä banaanimaista olemusta, joka pason tanssiasentoon kuuluu. Ainoo vaan et Sadun banaanin kaari oli väärin päin.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / quickstep / mun pisteet 9

Voi hitsi! Hienoa Jukka ! Kun miesoppilas selviytyy quickstepistä niinkuin sinä, on onnittelun paikka. Kädestä pitäen onnittelisin, jos olis mahdollista. Tyyli, asento, rytmi. Jou män! Tosi hienoa. Naisopettajan ei tarvinnut pyöriä ja hyöriä peittääkseen oppilaan osaamattomuutta. Jukka osas tanssia tän hyvin!

Pari no. 10 Maria Jungner - Aleksi Seppänen / paso / mun pisteet 5

Maria, mun pisteet tulee vain ja ainostaan siitä, että pysyit pystyssä koko esityksen ajan. Karmeeta katsottavaa sun pyörimiset. Onhan ne vaikeita. Mut kun Aleksi ihan oikeasti autto sua niin paljon kuin vain toisen puolesta tanssissa voi auttaa. Mut silti menit pitkin seiniä. Pelotti sun puolesta. Esityksestä ei voinut nauttia. Katsojakaan. Jotenkin sun kaikissa tansseissa on joku kumma ujous ja ulkokohtaisuus. Ei ole sussa heittäytyjän vikaa. Eikä notkeutta. Aleksi vei ku puunukkea. Ei jääyt miehelle muita vaihtoehtoja.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / quickstep / mun pisteet 10

Raikas, pirteä, hyväntuulinen, Villi, vapaa, vallaton (tän lainasin Jorma Uotiselta). Rytmi niin kohdillaan. Antti sun vakioasento on parantunut oikein isosti. Ihanasti tanssi vienyt Antin mukanaan. Miellyttävää katsottavaa alusta loppuun. Upeita showelementtejä aidon oikean quickstepin hengessä. Ihana, ihana esitys. Sait Antti mut taas ihan fiiliksiin. Onnittelut teille molemmille. Nukun ensi yön hymyssä suin. Teidän asiosta.

Antti ja Jukka olivat tämän illan suosikkioppilaat mun arviointilistalla. Hyvä miehet! Teillä on pykälän vaikeampaa kuin naisoppilailla. Kun miehen pitäis olla pomo tanssissa kuin tansissa.
Mun mielestä Jethro olis saanut laittaa marssien parketin ulottumattomiin.

Kansa valitsi toisin. Metka tää kisa tossa pistelaskussa. Maria kun oli viidenneksi paras tuomariäänissä. Kolme paria vielä huonommilla pisteillä. Mut näin täs kävi. Eikä siinä  mitään. Tanssillisesti Maria oli naisista huonoin. Ehdottomasti. Mut onks Jethro joku uus Kanki Kaikkonen?? Pudottaa muita parempia tanssioppilaita kisasta ja porskuttaa vaan?

Jäädään kuulolle ja palataan tv:n ääreen taas ens sunnuntaina. Tanssin merkeissä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Seisovaa vettä

On se kuulkaa kamalaa. Kun ei päässä liiku mikään. Ei se nyt mulle mitenkään tavatonta ole. Enemmänkin normi olotila. Mut kun siitä tulee paineita. Mun pieni, röpelöinen saksanpähkinä, joka leikkii tuol yläkerrassa aivoja, raksuttelee tyhjää. Mä kuulen kuinka rattaat koittaa saada vauhtia ja päästä pyörimään, mut ei.
Ei ku ei.

Kun mä en keksi mitään kirjotettavaa.
Ihan kauheeta, karseeta, kamalaa. Help miiii!

Eilen tääl Stadissa koettiin pahin ruuhka aikoihin - jos koskaan. Mannerheimintien ja Kaivokadun kulmassa putos sporan sähköjohdot kadulle. Siihen vilkas liikenteiseen risteykseen vähän ennen neljää iltapäivällä. Pahimpaan ruuhka-aikaan. Arvaatte, et sekasorto ja mahdoton liikenneryysis oli valmis.
Meikä nuokku ratikassa kotimatkalla kun jossain vaiheessa kuljettaja kerto, ettei keskustaan päästä. Piti jäädä pois jo Kansallismuseon kohdalla ja jatkaa matkaa jalan. No ei se mitään, muutkin käveli. Näytti et koko Stadi oli liikkeellä kävellen. Mikään nelipyöräinen ei jonoissa hievahtanutkaan. Jotkut kuumakallet autoissaan toitotti torvea, mut minkäs teet. Kaupunki oli pysähdyksissä. Autot, ratikat, dösät. Kaikki sievissä jonoissa, jotka ei liikkuneet milliäkään. Kävelin Sokoksen eteen ja ihmettelin, miten outoa kaikki oli. Jalkakäytävät tupaten täynnä ihmisä. Tunnelma kuin jossain New Yorkissa, kun oikeesti piti katsoa kuin kävelee, ettei jäännyt vastaantulevien jalkoihin. Ja se hiljaisuus. Tiettekste kun autojen ja muun liikenteen melua, sitä kaupungin huminaa, ei kuulunut. Oli vaan mahtavat ihmismassat kaduilla. Autot jonoissa, jotka ei liikkuneet tuumaakaan.
Mä jäin hetkeks ihan paikkoilleni. Kokemaan sen hiljaisuuden. Se oli niin outoa.

Taas kerran laitoin isot kiitokset kaikille niille tahoille, jotka ovat metron olemassa oloon vaikuttaneet. Siin on niin mainio menopeli. Maan päällä täys kaaos ja metrot tunneleissa ihan ajan tasalla. Pääsin himaan ilman viivytystä tai hikoilua kaaoksessa. Autojonoissa.

Muutkin tunnelit ovat toimineet. Chilen kaivosmiehet on saatu päivän valoon. On se hurja juttu. Toi koko episodi. Olla reilu kaks kuukautta maan alla ja vihdoin viimein päästä sieltä pois. Ahtaanpaikan kammosena kärvistelin kavereiden puolesta sitä kapeassa puolen metrin tuubissa olemista ja reilun puolen kilsan matkaa maan pinnalle. Mun kantti ei olis kestäny. Mut mä en olekaan kaivosmies.

Koko tosta kaivoshäppeningistä jäin miettiin, miks jotkut katastrofit saa mahdottomasti median huomiota ja toiset katastrofit jää meiltä muilta kuulematta. Maailmalla kun tapahtuu kaikenlaista koko ajan.
Sadoilta tuhansilta ihmisiltä menee kodit hyökyaallon alle. Jos ei seassa satu oleen länsimaisia ihmisiä, voi juttu kuittaantua muutamalla pikku uutisella. Ja se siitä. Uutisointi saa ihan megalomaaniset suhteet jos mukana katastofissa on esmes turisteja. Niin et miksi me seurattiin Chilen kaivosmiesten pelastusoperaatiota livenä ja netissä ja joka ainoassa uutispläjäyksessä tällä viikolla?
Ei siin mitään. Homma vei mutkin mukanaan. Olin ruudun edessä ahkerasti ja kun nosto-operaatio alkoi jännitin sen onnistumista.
Hesarissa oli yhtenä päivänä aukeaman juttu pelastuskapselista. Paperiin oli painettu oikeassa mittasuhteessa pelastuskapselin halkaisija (53cm). Meikä laitto lehden lattialla ja kävi seisomaan sen ympyrän sisään. Ei helkkari! Ei olis ollu mun juttu. Olla tollasessa pötkylässä. No tietty vaihtoehdot oli aika vähäset ja maan päälle pääseminen vaihtoehdoista kutkuttavin. Mut betsoja olis pitäny meikäläiseen pumpata tupla annokset ja tajuttomana runtata pelastuspötkylään.

Mut siis miksi jotkut onnetomuudet / katastorifit / sodat / mullistukset saavat palsta tilaa ja jotkut eivät? Mikä tekee toisen hädästä mediaseksikkään? Hitto, on toikin sana...
Siitähän on kysymys. Mikä juttu massoja kiinnostaa?
Mikä meitä kiinnostaa?

Mikä teitä kiinnostaa? Sitä mä kysyn nyt? Mistä mun kuulkaa pitäs srivata, et porukat tykkäis? Lukijat, blogin seuraajat tulevat ja menevät.
Kuinka sais teidät jäämään? Odottamaan seuraavaa juttua. Kommentoimaan.

Pitäisi olla tossa blogin lukijoiden toiminnoissa sellainen sarake, et jos haluaa lopettaa jonkun blogin seuraamisen, vois antaa palautetta. Miksi lopetti lukemisen. Se auttais blogin kirjoittajaa.
Se auttais mua.

Mä kun en kirjoita tätä itselleni. Vaan lukijoille. Ilman lukijoita tää on turhaa.

Nm. yhden lukijan menettänyt... Sniff ja huokaus.


sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 3

Silleensä. Oppilaiden taidonnäytteet on nähty. On arvioinnin aika. Pisteet tulevat täältä vain oppilaalle. Niinkus aikaisemminkin.

Pari no. 2 Juha Veijonen - Sanna Hirvaskari / foxy / mun pisteet 3

No voihan että. Oli tässä parempaa tekemistä kuin Juhan valssissa, mutta ei sittenkään tarpeeksi. Itse foxya muutaman askeleen verran. Esitys lepäs Sannan naisisilla harteilla. Juha tyhjä katse kertoi, ettei tunnelmaan asti tässä tanssissa päästy. Vaikea on. Foxtrot.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / rumba / mun pisteet 8

Jukka ei petä odotuksia, joita miehen tanssiesityksiin jo liitetään. Tässä tanssittiin, eikä vain kikkailtu tai luotettu naisopettajan tekemiseen. Lantio Jukalla liikkuu hyvin. Se kun ei ole niitä helpoimpia asioita miehelle lattareissa. Uskottava rumba, vaikka musiikki ei oikeasti antanut tarvittavaa tunnelmaa tanssiin. Mut se ei Jukan vika olekaan.

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanni Siurua / foxy / mun pisteet 9

Jepulis! Tää oli hyvä esitys kaikkinensa. Tanssia pitkin lattiaa. Rytmissä hyvin pysyvää. Asento kohtalainen, uskottava, vaikka hartiat saisivat olla rennommat. Mut kun miehen osa on niiiiin vaikea vakioissa, arvostan Joonan suoritusta oikein isosti. Hyvä! Hienoa!

Pari no. 5 Nasima Razmyar - Jani Rasimus / rumba / mun pisteet 4

Eläytymistä... vaiko eläytymisen esittämistä. Jäi sellainen ulkokohtainen vaikutelma. Nasima oli siinä, muttei ollutkaan. Kädet heiluivat Nasimalla kuin tuulimyllyllä kovassa tuulessa. Hutera, huiskuava, rauhaton yleisvaikutelma. Kun kädet jatkavat vartalon liikettä syntyy kaunista jälkeä. Nyt ne meni omillaan. Ne kädet. Jalat tönköt. Meno jäykkää. Voih!

Pari no. 8 Satu Silvo - Sami Helenius / foxy / mun pisteet 5

Satu jatkaa upeaa hymyilyä. Mut se ei kuule Satu hämää katsojaa. Missä oot, minnen meet? Ei ihan katsojalle selvinnyt. Kompurointi, köpöttelyä paikoittain. Tanssiasento suht ok. Pää keikku välillä vallattomasti. Ei oikeesti. Naisen pitäis suoriutua paremmin vakioissa, kun on sellainen viejä kuin Sami on.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / rumba / mun pisteet 9

Tsiisus Antti! Jopas, jopas. Kerrassaan uskottavaa ja hyvää menoa. Hartialinja pienessä jäkityksessä, mut siitä en nyt välitä. Kaikki muu kohdallaan. Eläytyminen ja esittäminen on kyl Antin juttu. Ja hienosti Antti antoi vaikutelman sitä, että Ansku on kukkanen. Just niinkuin tanssissa kuuluukin. Mies antaa raamit ja nainen saa mahdollisuuden kukoistaa. Vitsi, meikä on ihan fiiliksissä tästä esityksestä.

Pari no. 10 Maria Jungner - Aleksi Seppänen / foxy / mun pisteet 7

Maria, Maria. Voihan hitsi, kun muut tuomarit antaa teille pisteet Aleksin osaamisen perusteella. Mä sanon joo sun asennolle. Se on vakioasennoksi ihan uskottava. Mut vakava totinen ilmeesi kertoo paljon. Olet tympeän näköinen tannsiessasi. Missä hei on tunne ja tunnelma? Aleksin käsivarsilla ei pitäis olla vaikeaa sitä saavuttaa. Heinähankokin tanssis Aleksin kanssa hymyillen. Askelvirheitä useita. Näytteis olevan chassee sulle vaikea. Niin valssissa kuin tässä foxyssa meni sulta askeleet sekaisin joka kerran kun chasseen teit.  Kolme ysiä tuomareilta oli kyllä liiottelua...

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / rumba / mun pisteet 9

Tasavahva pari. Markon ei tartte Lauraa viedä ku pässiä narussa. Laura pysyy jaloillaan. Osaa pyöriä hyvin. Ja mikä lattareissa parasta. Vartalo ja erityisesti yläselkä on liikkeessä. Siitä meikä tykkää. Tunnelmaa ja tunnelmointia tanssin keinoin tässä esityksessä. Kappalevalinta ei ihan iskenyt meikäläiseen. Oon niin perinteisen kilpatanssirumban fanittaja.

Pari no. 6 Jehtro Rostedt - Susa Matson / foxy / mun pisteet 5

Ihana, taitava, hurmaava Susa... Eiku Jehtroahan täs piti arvioida. Vähän lipsahti ja ihan syystä. Susa on niin mainio tanssija ja esiintyjä. Rytmi ei osunut jalan alle, mut Jethro kyllä yritti. Ennakoasenne oli Jehtrolla yläkanttiin. Ei tienny mies mitä puhui, kun meinas et foxy on helppo tanssi. Ei se ole helppo. Eikä se Jehtronkaan meno helpolta näyttänyt.

Shilleensä tämän illan tanssit. Mä jaan parhaan oppilaan pystit Antille, Joonalle ja Lauralle. Kolmoisvoitto tällä kertaa.

Juha, sun oli aika jättää tämä parketti. Munkin mielestä.


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails