keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Harhaan johtava mainonta ja muuta hatutusta

Mietitty on. Kaikenlaista. Ankarasti. Välillä koitettu olla miettimättä. Yhtään mitään. Se on mulle kyllä helppoa.

Miten kummassa saisin blogilleni lukijoita? Enemmän. Mistä mun pitäis kirjotella? Paljastuksia? Mistä? Mikä teitä lukijoita kiinnostaa? Kuka tahansa täällä kävijä. Hei! Minkälainen blogi kiinnostaa? Meinaan, et yksinään kirjoittelu ei oo mielekästä. Mä viihtyisin näppäinten takana paljon paremmin jos onnistuisin saamaan palautetta. Keskustelua. Sellainen aina avartaa. Kertokaa, hyvät ihmiset.

Tässä pari hatutuksen aihetta. Jotka ottaa mua päähään ihan satasella vai sanoisinko satasilla.

Optikkoliikkeiden mainokset. Alennusta linsseistä, pokista. Ilmaista näöntarkastusta. No, mä menin liikkeeseen noiden mainosten innoittamana. Entuudestaan tiesin, et kannatta aloittaa linsseistä. Selvittää, minkälaiset pokat sopii linsseihin. Nimittäin edellisellä kerralla mulle kävi niin, et valikoin ja vertasin pokia. Löysin mieleiset, mut sit ei linssit niihin käynnytkään. Niin tai kävi kyllä, mut piti pulittaa helkkaristi enemmän rahaa, kuin mitä mainoksessa sanottiin. No, tuosta viisastuneena mä teinkin tällä kerta toisin päin. Ensin linssit ja sit valkkaamaan pokia, joihin linssit käy. Hykertelin ja hymyilin vinoon. Hitto, et oon f-i-k-s-u. Uskoin olevani välkkyjen välkky.
Hymy otti ja hyytyi siinä vaiheessa, kun pokat oli valittu linsseihin sopiviksi ja siirryttiin kirjoittelemaan tilausta ja laskua. Halvimmat linsit 360€ ja kalleimmet 570€. Siinä välissä sellanen keskiverto hinta päälle 400€. Hinta sentään sisälsi kaksi linssiä. Molemmille silmille oman. Mutta kaiken maailman pinnoitteet, naarmuuntumisen estot ja mitä niitä onkaan, piti sit viel pulittaa erikseen. Ja 50€:lla olis saanu jonkin sortin vakuutuksen rilleille. Vakuutuksen oma vastuu olisi 150€ jos sattuis pokat hajoon tai muuta lopullista tapahtuisi niille.
Ei helvetin helvetti. Taas mut saatiin huijattua. Halpislupauksilla sisäänheitto liikkeeseen. Ulos tulin hoiperrellen ja pois tolaltani. Kotimatkan käytin miettiessäni minkä pankin ryöstän, et saan silmälasit lunastettua... Lasku melkein 700€. Ja hei mä luulin meneväni tekemään edelliset kaupat. Saamari!
Kuinka te muut rillipäät? Ootteks te joutuneet optikkoliikkeen ryöstön uhreiksi?

Verovarojen tuhlas. Suomen olympiajoukkueen elättäminen Vancouverissa. Lukuun ottamatta Peetu Piiroista. Ihanaa, taitavaa lumilautapoikaa. Koko lumilautajengiä. Hyvä! Ja onnea. Tossa lajissa on Suomessa paljon osaajia. Muu porukka onkin ollut nauttimassa "vielä kerran upesta olympia ilmapiiristä" (yhdistetyn Manninen), "hakemassa arvokasta kokemusta"(kaikki sijoille 20 tai huonommin sijoittuneet) tai " keskittymässä vain päämatkaan" (Kuitunen). Eiks näillä ns. urheilijoilla ole minkäänlaista tulosvastuuta? Miksi ne kiikutetaan toiselle puolelle maapalloa haistelemaan kisafiiliksiä? Ilman kunnon suorituksia. Ilman aikomustakaan muuhun kuin yhteen suoritukseen? Minäkin olisin voinut mennä sinne ilmaiseksi nauttimaan. Yhtään huonommin en olisi hiihtokilpailuissa menestynyt kun nämä meidän koko-päivä-urheilijat. Ainahan näyttää voivan keskeyttää...

Ja sit mun kesto iloaihe:

Talvi ja erityisesti pakkanen. Voi että olen niistä molemmista iloinen. Punkin perkeleet saavat kyytiä. Eivät tykkää pakkasista niin paljon kuin leudoista talvista. Mä vietän kesäisin paljon aikaa saaristossa. Kuluneella kymmenen vuoden seuranta jaksolla punkkien määrä on monin kertaistunut. Niitä on saanut viime kesinä nyppiä omasta ja läheisten nahasta ihan työkseen. On niistä ollut muutakin harmia. Siitä joku toinen kerta.
Mut siis mulle sopii pakkanen. Kunhan kesäksi loppuu.
Ja mun ei tartte junia odotella. Stadin metro on viennyt ja tuonnut mua ajallaan. Ja sporat kans. Raideliikenne toimii niin perfekt. Kiskoilla ei kuulemma niinkään.

Kuinkas teidän talvi? Alkaako kiintiö olla täynnä?

lauantai 6. helmikuuta 2010

Tilitystä

Niin se meni. Tammikuu. Koko lailla kuivin suin. Jos ei lasketa satoja tee litroja, joita iltaisin tuli kitattua. Olen oikeasti kahvifani, mutta illalla nautitut kofeiinimukilliset saa mielen niin kirkkaaksi, ettei uni tule ennen aamua. Niin et sit teetä. Aluksi vihreää. Halusin maksimoida ankeuden. Kun kyllästyin sen vihreän pervoon makuun välähti mulla, et voihan teetä juoda hyvänmakuisina versioina. Pieni myönnytys ankeudesta. Oivalluksen jälkeen olikin loppukuu paljon helpompi. Mä en ole tiennytkään muuten, miten helkkarin paljon kaupan hyllyillä teetä notkuu. Joka lähtöön kaiken makuisia. Tälleensä se tammikuu avartaa.

Käydään nyt sit läpi mun tammikuu. Koitan olla lyhyt sanainen ja ytimekäs:

1.1 sehän oli vielä niin ku sitä uuden vuoden aattoa ja puolilta öin en laittanut kuohuvan korkkia kiinni. Mut kun sitä oli selvitty

2.-4.1 ihan kuivin suin. Huomioni: kroppa ei ollut moksiskaan. Korvien välissä oli vaikeampaa. Mietin, et onks tää nyt sit kuitenkin jonkin sortin riippuvuutta?

5.1 risteily Tallinnaan. Päivän reissu. Skumppa korkattiin mulle jo aamu kahdeksalta. Heikkona ihmisenä ryhmän painostuksesta annoin mennä. Siis kurkusta alas.

6.-31.1 tipattomana, kuivana. Pari illanistujaista tohon aika harukkaan. Niissä pysyin kovana. En ottanut tippakaan, vaikka mukeja käteen työnnettin. Huomioni: kroppa ei edelleenkään kaipaa alkoholia. Tota korvien väliä jouduin pohtimaan enemmän. Selvisi, että perjantai on viikossa se päivä, johon alkon käyttö on mulla ehdollistunut. Viikko takana, ei harrastuksia perjantaina, ei mitään pakollista menoa ja viikonloppu edessä. Sitä makeeta fiilistä olen tottunut juhlistamaan muutamalla lasillisella. Ensimmäisinä perjantaina se oli kovasti vaikeaa. Huomasin ajattelevani asiaa koko ajan. Mutta aika on ihmiselle kaikessa armelias. Jos ei ihan unohtumaan ole päässyt, niin nyt ei enää kaiverra mieltä. Ja vaikka tulee mieleen, ei harmita. Huomioni ympäristöstä: epäusko, vähättely, leikin lasku (=vittuilu) tuputtaminen, tyrkyttäminen. Alkoholilla on Suomessa suuri sosiaalinen ihmisiä yhdistävä vaikutus. Ollaan niin kavereita ja meilla on niin kimppa kivaa, kun juodaan. Juomaton on nynny, luuseri, higge. Ja perkele kun se tossa kyylää ja tarkkailee. Saatana selvinpäin vielä! Tylsimys!

Mä olen siirtynyt helmikuun myötä vapaaehtoisuuden tielle. Nyt mua ei kahlitse tammikuun tipattomuuden "pakko". Nyt mä jätän juomatta omasta vapaasta tahdostani. Jaa, että miksi?

No kun vauhtiin olen päässyt. En tunne(enää)kieltäytyväni mistään. Enkä jääväni mistään paitsi. Ja tää on niiiiiin vapaaehtoista. Ja tän voi lopettaa koska tahansa.

Kukaan ei pakota. Mut mä haluun. Voiko ihminen olla vapaampi?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails