sunnuntai 29. elokuuta 2010

Raitista ilmaa

Meikä vietti kuluneen viikonlopun arktisia olosuhteita muistuttavassa kylmyydessä. Tuol Suomenlahdella lämpötila hilautui just ja just kymmenen asteen kohdalle. Päivällä. Tais lyhyinä auringon paisteisina hetkinä olla jotain kakstoista astetta. Helkkarinmoinen tuuli idästä. Hiivari puhalsi varmaan jostain Siperian perukoilta kun oli niin huurteinen.

Siel raittiissa ilmassa tuli juteltua yhden tutun kanssa. Tyyppi blaadaa, sanoks se et semmosen askin päivässä. Alko sit pienessä nousujohteisessa nyyhkiin tulevasta tupakkalaista. Et lokakuusta eteenpäin ei oikein ole paikkaa tupakoitsijalla. Mitä nyt jotkut savukopit julkisilla paikoilla esmes rafloissa ja kait jossain puskassa uskaltaa pössyytellä. Pimeessä, ettei kukaan nää. Himakin voi olla lainvastainen paikka.

No mä itse en polta ja en oikein oo tota asiaa funtsaillu, mut keskustelu tulevan lainsuojattoman kanssa pisti miettiin. Jäin funtsaileen kuin tän lain toi toteutus puoli hoituu. Siis kuka sitä valvoo? Kuin se onnistuu?

Ihan ensteks, kuin täs ei olla parrikaadeilla? Kaikki tupakoitsijat kadulla (nyt kun siel viel saa polttaa), vaatimassa perustuslakiin turvaa tupakoida missä tahtoo. Ihan vähin ääninkö tää menee, niinkuin moni muukin asia käytäntöön. Meidän poliitikot - ha, ha nää vitsiniekat - ovat tunnetusti EU:n higgeporukkaa. Ne tavoittelee Euroopan kuuliaisin kansa- palkintoa. Mitään EU:n suunnalta tullutta lakia ja rajoitusta ei koskaan kritisoida. Tehdään vaan niinkuin herrat määrää. Tai siis pistetään kansa tekemään.

Tuol Etelä-Euroopassa ne osaa vähän junailla ja kintaalla viitata, mitä Brysselissä kehitellään. Mut tääl tää jees-porukka pistää asiat rullaan ja kansan parijonoon. No mut keskustavetoinenhan tää meidän nykyinen hallitus on. Ja kukas niitä hemmoja ja mimmejä enää vakavasti ottaa. Et johtuisko tää rauhallinen uuden lain voimaantulon odottelu siitä, ettei kukaan enää ota poliitikkoja vakavasti? Meinaan kun ei poliisi, palokunta tai noi meidän poliitikot joka paikkaan ehdi tupakoita tumppaileen.

Vai alkaako lähiöissä, työpaikoilla ja siellä missä ihmisillä tapana on ollut tupakoida, partioida yksityisiä tupakoinnin valvojia. Ilmestyvät sun partsille tai työpaikalle ja tumppaavat palavat pötkylät ja plänttäävät viel sakkolapun kaupan tekijäisiksi??? Ne olis sellasia raittiin ilman puolesta raivokkaasti taistelevia terveydenvartijoita. Niille sais tehdä ilmiantoja. Nimettömänä tai nimen kanssa. Kuin vaan. Aina vihin tullessa kirmaisivat matkaan.
Alkaisko kansa ilmiantaa läheisiään? Soitteleen perustettuun palvelunumeroon ja kertomaan, missäpäin on tupakan palavan pään punaista hehkua muistuttavan valoilmiön nähnyt?

Muistelen jostain lukasseeni, et tän tupakkalain ylevä perusta on mm. siinä, että nuorison tupakointi vähenisi. Tai saatais edes jotenkin aisoihin. No toi on tietty hieno ajatus. Tupakkahan on yksi varmimmin tappavista viihdykkeistä. Mut eikös tilastot oo näyttäneet koko menneen vuosikymmenen, et nuorten tupakointi on ihan ittekseen ollu laskussa. Ilman lakia.
Eikä mun omasta nuoruudesta vielä niin kauan ole, etten muista kuinka kaikki kielletty oli sitä kaikken eniten kiinnostavaa.

Nuoret läträä alkon kanssa. Ne pössyttelee tupakkaa ja vahvempia nupin sekoittavia aineita. Mieleen nyt tulee toi kannabis, jota vedetään nuorten parissa posket lommolla.. Hesarissa oli kuluneella viikolla juttu nuorten kannabiksen käytöstä ja haastatellut nuoret piti just sitä luvattomuutta mukava lisämausteena tupruttelun lisäks.
Tähän kohtaan tärkeä asia: En ole kannabiksen tai minkään muun huumaavan aineen käytön kannattaja. Alko riittää mulle ihan hyvin. Ja jos sen käyttö laitetaan lainalaiseksi aikuisilta, lähden vaikka yksin kadulle mieltäni osoittamaan.

Voiko siis käydä niin, et tupakointi tiukan kiellon jälkeen alkaakin maistua taas enemmän?

Kannattako laatia lakia, jonka valvonta on sen heikoin lenkki?

Vai ryhtyiskö noi miljoonamiehet esimerkin voimasta tupakoivia ihmsiä "valvomaan"? Jari Sarasvuon on lehdissä kerrottu takavarikoineen alaikäiseltä tytöltä ohikulkeissaan tupakat. Parit soo-soot sit viel siihen päälle.
Vaan ei taida Suomessa miljoonamiehiä riittää jokaista tupakoijaa vahtimaan. Osahan niistä tupruttelee itsekin.

Noh, laki nyt tulee lokakuun alussa voimaan. Kattoo sit kuin sen kanssa käytäntö pelaa.

Tosta Sarasvuosta vielä. Nyt kun toi eduskuntavaali näyttää jo käyvän kuumana puolueiden välillä, niin tuli mieleen et onks toi Sarasvuokin hinkuumassa politiikkaan?
Kun se niin kovasti puolustaa Matti Vanhasta ja ojentaa ohi mennessään nuorisoa. On julkisuudessa ihan uusilla aiheilla.

Eiku tuli vaan mieleen...


torstai 26. elokuuta 2010

Helvetin lehmänmahat

Paha angsti. Toistuvasti. Mukana kulkeva laukku ja sen hallitsematon sisustus.
Nyt kannattaa miestenkin jatkaa lukemista. Ymmärrätte, minkälaisten haasteiden kanssa naiset kamppailevat.

Mun laukun käyttäjän urani aikana en ole laukkuun törmännyt, jossa tavarat pysyis järjestyksessä. Karmiva kaaos vallitsee. Ikinä ei mitään löydy. Ei ainakaan sitä, mitä etsit just silloin. Pengot, kauhot. Jos tilaa ympärillä on, lastaat laukun sisältöä ulos pohjattomasta säkistä. Nää nykyajan laukut kun ovat sellasia isoja lehmän pötsejä mukailevia ja muistuttavia pusseja.

Pahiten on kateisssa lompakko. Ja tietty kun pitäis kassalla olla nopee ja saada maksuväline pika pikaa esiin. Ensin lastaat ostokset kassan hihnalle ja vaik teet urheesti kaikkes löytääkses lombuukkenin, ehtii kassa jo sua katseleen tympeen näköisenä ja jonossa perässä tulevat huokaileen ja puisteleen päätään. Hiki otsalla siin  kiroilee ja kaivaa.

Tai entäs kun puhelin alkaa soimaan siel sun lehmän mahassa. Soittoääni raikaa, saat vittumaisia katseita ja epätoivoisena kourit laukun sisältöä. Helvetti! Siel se on, kun ääni kuuluu. Mut missä?

Kaikki pieni tilpehööri kynät, avaimet, huulipunat, kulkuluvat ja sen sellaset. Ei toivookaan löytää niitä. Ainakaan kun niitä tarttis.

Voittekste kuvitella, et kokoontaittuva sateenvarjokin voi olla jossain siel alimmaisena. Ehtiin siin saada kunnon kuurot niskaan ennenkuin apuväline on löytynyt. Jos se nyt edes löytyy.

Voi tietty sanoo, et järjestystä nainen. Laukkus on sun näkönen. Ryhtiä peliin. Ja tavarat aakkosjärjestykseen. Ihailen kaikki niitä, jotka ton osaa. Näiden nykylaukkujen kanssa.

Oon koittanut vaihtaa laukkuja koon perusteella. Ei oo auttanut. Koitan siivota laukun sisältöä aika ajoin. Ei auta. Ensinnäkin, mä tartten tai voin tarvita kaikkea mukana kulkevaa. Tavaroista luopuminen ei oo mun  juttu. Toiseks nää löysät peräsuolta muistuttavat laukut vaan upottavat sun kamat sinne jonnekin.

Mut helkkari kun mä sekoon laukkuni kanssa. Mikä täs auttais?

Ehdotuksii?

Attaseasalkku?
No ei hitossa!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Julkisuuden kipeys

Ihan lyhkäsesti tällä kertaa. Jos vaik jaksaisitte lukee tän postauksen loppuun asti.

Mua kummastuttaa ihmisten julkisuuden kipeys. Ei kaikkien. Mut joidenkin.

Lukasin jutun Jari Sarasvuosta. Tiedättehän tää hiihtäjä Kuitusen nykyinen aviomies. Toimitusjohtaja.
Oon aina ihmetellyt kaverin nousua yhdeksi kysytyimmäksi puhujaksi erilaisiin yritysten tilaisuuksiin. On  tullut kuunneltua miestä yhteensä kolme kertaa - pakosta - vuosien aikana, eikä se oo puhunu sanaakaan, jonka se olis itse keksinyt. Se puhuu psykologisia totuuksia ja porukat hallelujaata huutaa sen perään. Se on puhunut selvyyksiä kuin entisaikojen saarnaajat vähäuskoisille. Isoille saleille täynnä hurmoksessa olevia ihmisiä.
Mä ihmettelen. Mäkin olisin voinnut esittää kaiken sen minkä sekin. Mut mua ei kukaan koskaan ookaan pyytänyt puhumaan suurille joukoille. Jännä, kuin toiset osaa kansaa kiihottaa arkipäivän tosiasioita puhumalla. Kun sit joku toinen tekee saman, ei kukaan korviaan lotkauta. Nm. kokemusta on.

Tää Sarasvuo, pienen hiljaiselon jälkeen, olikos sen häistä kuukaus tai jotain, on nyt kilauttanut toimittaja kaverilleen, et se tietää Vanhasen todellisen syyn pääministerin salkusta luopumiseen. Et Vanhanen olis oikein uskoutunut Jarille joskus viime talvena.
Niin muistatteks te vielä Matti Vanhasen. Sen meidän pääministerin, jonka alunpitäen oman uhoomisen perusteella piti olla pääministerinä jonnekin vuoteen 2015... Tää keskustan hemmo, jonka lautakasoja, naissuhteita, lahjusepäilyjä ollaan luettu ja päivitelty pitkin matkaa.

Sarasvuo on nyt ajatellu laittaa kansan kieriskelemään uteliaisuudesta paljastamalla tietävänsä sellaista, jota ei nyt sit kumminkaan kerrota. On vissiin Jarille tullut häiden jälkeinen hiljaiselon ahdistus. Toimittajat ei soittele. Kukaan ei oo kiinnostunut. Koittaa parka nyt korjata tilannetta ja saada vähän palstatilaa.
Hei ketä kiinnostaa? Kenelle sil on välii?? Mennäänks me nyt norkoon miehen oven taa, et Jaa-rii kerro meille kaikki. Kerro totuus Vanhasesta.

Jari hei!  Ei ketään kiinnosta menneen ajan poliitikot. Näis viel mukana olevissa kelmeissä on meille iiiihan tarpeeks.


Ja sit seuraavaks mä alan miettiin, onks täs blogin pitämisessä mitään järkee....


tiistai 24. elokuuta 2010

Kenen pää vadille?

No niin. Päitä halutaan nyt vadille. Ainakin kuvainnollisesti. Se sikainfluenssarokotus. Se olikin sit ihan perseestä, jos iltapäivälehtien otsikoita nyt lueskelee. Samaan syssyyn on taas muukin rokotusvastainen kirjoittelu päässyt horroksesta, jossa se on ollut.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) pamput ovat saaneet selitellä lehdille ja kameroiden edessä reilun vuoden takaisia päätöksiään, joiden seurauksena Suomen valtio meni tekee rokotekauppaa. Et miks menivät tämmösen dorkan päätöksen silloin tekemään.
Nyt kauhistellaan lehdissä näitä narkolepsia tapauksia. En vähättele yhdenkään sairastuneen kohtaloa, mut miks noi saamarin lehdet taas vetää otsikoita aiheesta, josta ei käytännössä tiedetä paljoakaan. Ennen kun asioita on tutkittu. Ja se vie aikaa.

Toinen porukka, joka mua riipii on nää asiantuntijat, jotka nyt takakäteen kertoo "tienneensä" et näihän täs tulee käymään. Et sikainfluenssarokotus oli ihan väärä tikki. Missä nää tietoniekat oli vuos sitten, kun rokotuksista puhuttiin futuurissa?
Joo mä tiedän, kuinka kovaa tuol tiedemaailmassa ja akateemisissa porukoissa on. Mattoo vedettään kaksin käsin toisenlaisten mielipiteiden edustajien jalkojen alta ja koitetaan kammeta sivuun niitä, jotka edustavat toisenlaista tieteellistä näkemystä. No näitä epäilijöitä ei toimittajat haastatelleet viime syksynä. Kun piti kansaa pitää lämpösenä rokotteen saatavuuden ja taudin leviämisen suhteen. Piti myydä lehtiä.

Muistellaan hetki menneitä. Vuos sitten tähän aikaan oli media melko punaisella raportoidessaan sikainfluenssan etenemisestä. Otsikot notku huolta rokotteen saapumisesta. Se viipymisestä. Sen riittävyydestä. No kun syksy eteni ja saatiin tieto ensimmäisten rokote-erien saapumisesta, alkoivat ihmiset jo asettautua jonoihin terveysasemien ovien taakse. Ja kun sit lehdet paukutti riskiryhmistä, jotka asiantuntijat laativat just ton rokotteiden silloisen niukan määrän takia, alkoi kansa kahista siel jonoissa keskenään. Käsirysyksi se meni, joillain paikkakunnilla. Hoitajia haukuttiin, uhkailtiin ja suu vaahdossa jokainen rokotuksen haluava selitti, miksi just hänelle se rokotus kuuluu antaa, vaik riskiryhmään ei virallisen mitoituksen mukaan kuulunutkaan.
Lehdet lisäs paniikkia kertomalla tautiin kuolleista, joita näin jälkeenpäin laskien on vain murto-osa tavalliseen kausi-influenssaan kuolleista. Nyt en vähättele myöskään kuolleiden kohtaloa, vaan kritisoin UUTISOINTIA.

Jos nyt funtsitaan, mistä tavallinen kansalainen tietonsa saa, niin eiks se oo lehdistä. Ihan näist päivälehdistä. Uutisista ja ajankohtaispläjäyksistä. Nyt mä kysyn näiden tiedotusvälineiden vastuuta. Mikä on toimittajien ja uutistoimitusten vastuu tiedon jakamisessa?
Lehtien pitää myydä. Otsikot on oltava siihen myyntiin sopivia. Mainosaikaa tv:stä on myytävä. Ohjelmien on oltava mainostajien mieleisiä. Rahaa on tultava. Myynnin kasvattamiseki kansan pomputtelu on mainio tapa saada levikit nousemaan. Ku me halutaan tietoa.

Yks tuttu oli Britaniassa siihen aikaan kun meillä uutiset kävi kuumana ja ihmiset taisteli henkensä edestä saadakseen sen rokotuksen. Ja se kaveri oli ihmeissään Suomessa käytävästä vauhkoamisesta. Ku siel Englannissa kyl tiedettiin taudista ja rokotukset oli menossa, mut asiasta ei vouhattu. Siel suuressa maailmassa oli muutakin uutisoitavaa kun tää kiertotauti.

Okei, asiantuntijat on ne jotka lausuntonsa antaa. Niihin on uskominen. Mitä me muuta voitaskaan. Kun ei voi kaikesta kaikkee tietää omasta takaa. Tavallinen ihminen. Samoja asiantuntijoita myös tääl Suomessa kuunneltiin. Nyt sit jälkikäteen kuultuna WHO:n asiantuntijapaneelissa kolmasosa "asiantuntijoista" oli kytköksissä lääkefirmoihin. Ja tää paneeli sen pandemian sit julisti ja lääkefirmat hurraata huuteli, kun valtiot alkoivat niille tilauksia rokotteesta laittamaan. Se kun ei ollut nappikauppaa, vaan helkkarin suurta bisnestä. Mä muuten tosta, ketkä tästä viime talven hässäkästä hyötyivät, kirjoittelinkin jo aikasemmin. Kuin muuten noita lääkefirma-asiantuntija kytköksiä ei mitenkään huomioitu silloin viime vuonna?

Pyörät oli laitettu pyörimään. Ja nehän pyöri.

Mä tulin jo talvella siihen tulokseen et THL:n sivut on ainoo paikka missä kannattaa käydä. Näissä tautiasioissa. Sivut on ilmaiset ja valtion varoin ylläpidetty. Koko firma. Siel ei lietsota paniikkia vaan kerrotaan asiat niinkuin niiden tiedetään olevan.

Jos multa kysytään - vaik ei kukaan kysykkään - niin kaikki maksulliset tiedotusvälineet laittaisin vastuuseen kansan panikoimisesta. Sit nää lääkefirmojen elätit, nää asiantuntijat siel WHO:ssa laittasin kans vastuuseen päätöksistä, joiden seurauksena lääkefirmat nettos omaisuuksia pullottamastaan litkusta.

No en mä tietty tiedä, oliko se litkua vai mitä. En ennenkuin asia on tutkittu. Mut mä väitän, näillä tiedoilla, mitä meil nyt on, et narkolepsiaa ne ei aiheuta. Miks niitä tapauksia on vaan Suomessa ja Ruotsissa? Kun rokotetta ruikittiin ihmisiin ympäri maailmaa.

Niin et toimittajat hei! Nyt moraalia peliin. Kirjoittelussa. Vaik siin myynti voikin laskea.

Joo mä tiedän. Ihan turha toive.

perjantai 20. elokuuta 2010

Et muka hyvin vai?

Ei kuulkaa. Onks missään muualla maailman kolkassa kansaa ja maata, joka kehuja saadessaan alkaa ihan tosissaan etsimään tuloksista virheitä? Oikein pisteitä ynnäämään ja laskuvirheitä etsimään. Et eihän se nyt voi pitää paikkaansa, et muka me oltais parhaita. ????

Suuressa osassa maita kun ei välitetä tiituutia, mitä muut jossain muualla ajattelee.

Täällä itsensä vähättely on ihan äidinmaidossa juotu. Nyt en muista kumpi iltapäivälehdistä koitti oikein hartiavoimin kumota tollaset väärät väitteet. Oikein toimittajat laitettiin laskemaan, et saakeli täytyyhän Newsweek-lehden tekemässä tutkimuksessa olla joku virhe. Muutenhan me ei oltais niiden mielestä ykkösiä. Ja oikeen ku räknäsivät, niin saatiinhan se Sveitsi meitä paremmaksi. Varmaan kävi toimituksessa syvä huokaus. Huh, huh, hetki hei jouduttiin kärvistelemään parhaimman maineessa. Mut siitä selvittiin, kun laskettiin pisteet uudestaan ja suomalaisittain "oikein". Helkkari, kun muualla ei osata laskea. Pitää täällä muka maailman parhaassa maassa tarkistaa ja korjata kaikki maailman mokat. Noh, tarkistuslaskennat nyt kuitenkin osoittivat Suomen olevan se paras. Siinä testissä.

Mikähän se on meidän perimmäinen ongelma? Silloin kun todetaan maailmalla jonkun asian olevan täällä huonosti (niitä on yleensä aika vähän - jos ootte huomanneet), niin jo me ollaan päitämme nyökyttämässä ja toteamassa, et näin on. Mut varjele kun kehutaan, niin johan on epäusko ylimmillään. Ai me vai - hyvii???

Huonoon itseluottamukseen noitten kallonkutistajien mukaan kuuluu mm. kiitoksen ja myönteisen palautteen huono vastaanottokyky. Hyvä palaute mitöidään epäilemällä sen aitoutta ja vähättelemällä sitä. Et siitäkö se kiikastaa? Helvetin huonosta itsetunnosta.

Toisaalta kun ihan mikä tahansa suomalainen on otsikoissa ulkomailla, nousee siitä saakelinmoinen myönteinen haloo. Eikä tartte ees olla otsikoissa. Pikku uutisen sivulauseessa maininta riittää. Ollaan niin rinta rottingilla, kun meijän pojat tai tytöt on päässy parrasvaloihin. Mut ku meitä kansana ja kokonaisuutena mennään kehaisemaan, niin löysät on porukoilla housuissa. Sit alkaa saakutinmoinen vastaan väittäminen ja vähättely.

No me tääl tietty katellaan asioita omasta vinkkelistä. On tota sisäpiiritietoa vuodellu julkisuuteen pitkin matkaa esim. poliitikkojen ostamisesta. Newsweek-lehden testissä kun yks kohta oli korruptoituneisuus ja sitä ei Suomessa näköjään todettu. No joo, me tiedetään asian oikea laita. Nuorisosäätiö ja Novo... hmmm. Meillä välistäveto hoidetaan noitten firmojen malliin.

Mut joka tapauksessa mukava myönteinen juttu tää Newsweek-lehden listaus. Mua ei haitta elää toisten mielestä hyvässä maassa. Vaik mä tiedänkin, ettei kaikki oo ihan just jetsulleen.

Mut sen mä sanon, et jos asiat menee siihen malliin kuin ne kokoomuksen ja keskustan pyörityksessä on viime vuodet menneet, niin saattaa suupielet kääntyä mullakin alaspäin.

Tavallisen palkansaajan asiat kun näyttävät kehittyvän paskamaiseen suuntaan. Firmojen ja yksityistämisen saadessa koko ajan enemmän verohelpotuksia. Rikkaiden rikastuessa ja köyhien kurjistuessa.
Mut olkoon nyt toi aihe. Mä pinkasen tästä viikonlopun viettoon.

torstai 19. elokuuta 2010

Kerjäläisen ketaleet

Ootte varmaan lukeneet ja kuulleet, et erityisesti tääl Stadissa kerjälaisiä on liikkeellä. Tulevat kuulemma etupäässä Romaniasta, mut on kai siel bulgarialaisia ja sen sellaisia mukana. Parissa vuodessa kerjäläishomma on jo paisunut sellaiseen mittakaavaan, et muutama rivi siitäkin on kirjoitettava.

Ja tääl ei sit kerjäämistä ymmärretä, eikä kerjäläisiä hyysätä.

Laskin tossa kotimatkalla, et Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kulmauksessa, sellasen 400 metrin matkalla näit muki kädessä istuvia likaisia ihmisiä istui kahdeksan. Mitäs se tekee? 50 metrin välein kuranaama käsi ojossa. Kun nää mukityypit ilmeisty katukuvaan silloin pari vuotta sitten, niit oli muutama. Kaikki naisia ja kaikki samassa asennossa. Polvillaan, pää painuksissa, kämmenet rukous asennossa leuan alla. Hiljaa paikoillaan.
Niit katteli vähän kummeksuen, mut ohitti ja unohti saman tien. Nyt ei enää onnistu. Osa kerjääjistä on röyhkeitä, uhmakkaita, hyökkääviä ja yllättävän hyvin englanninkielisiä kirosanoja hallitsevia. Ne on kattokaas kiertäneet vähän maailmaa. Eikä se riitä, et ne kadulla sulle haistattelee. Niit vaeltaa metrossa mukit kourassa. Niit norkoo pankkiautomaattien liepeillä. Pääsääntöisesti naisia. Yhden nuoren kundin oon nähnyt kerjuuhommissa.

Missäs porukan miehet on? Mä kerron. Niit majailee ja aikaa viettää tulevan Kalasataman asuntoalueen liepeillä. Siellä missä aikaisemmin oli satamatoimintaa  ennen kun rahtiliikenne siirtyi Vuosaaren uuteen satamaan.
Vapaa katto ry järjestö on käytössään olevan talon liepeiltä antanut kerjäläisille luvan asustaa ja olla. Ja voi helvetti, miltä siel on näyttänyt! Oikeaa ihmisen paskaa, likaa, roskaa, romuu ympäriinsä. Stadin puolesta alueen kupeeseen vietiin Bajamajoja ja siirtolavoja. Et sais kerjäläiset käydä huusissa ja laittaa roskansa lavalle. Paskan marjat! Ei ne käytä vessaa, vaan sontii kaduille autojen väliin, kusee pusikoihin. Heittää roskat ja jätteensä pitkin pientareita. Autoja, makuuvaunuja ja telttoja koko tienoo täys. Ja siel ne kerjäläismiehetkin on. Tuhteja läskejä äijiä, jotka istuu ja kuluttaa aikaa sillä välin ku naiset on keskustassa "duunissa". Jos ette usko, menkään kattoon.

No niin. Täl porukalla on omat ymmärtäjänsä meidän joukossa. Hyysääjät ja paapojat. Näitä maailmanparantajia, jotka katsoo et Suomen ja suomalaisten on tää ikiaikainen ongelma hoidettava ja poistetttava. Pestävä ja puunattava paskat näistä ihmisistä. Annettava niille asunnot ja toimeentulo, ettei tarttis kerjätä. Ei sisso!
Miten joku voi ihan oikeesti uskoa tollaseen? Kertoisko joku mulle, miten tällainen kiertolaisjoukko kesytetään ja niistä tehtäis kunnon kansalaisia. Sukupolvien ajan jatkunut kierre katkastais? Tapa elää kulkien ilman mitään pysyvää. Kuin se saatais kuurattua pois jossain stadin vuokra-asunnossa? Miten nää saatais kouluun? Kuin ne saatais osaksi tätä yhteiskuntaa?? Kuin??

Jos oikein otetaan sylkkyyn koko tää parin sadan kerjääjäporukka joka Stadissa norkoo, miten käy sen takana olevan rikollisuuden? Loppuisko se? Älkää vaan väittäkö, et juu loppuis. Ku mä en sellasta soopaa usko. Ei näitä koukeroita, jotka tähän kiertolais-kerjääjä porukkaan nivoutuu kitketä. Ne muuttaa muotoaan ja ne pysyy. Rikollisilla kun on kyky olla aina karvan verran muita edellä miettiessään tapoja ylläpitää rikollisia kuvioita. Ja järjestäytyneen rikollisuuden takana on aina isot rahat.

Kyl meidän kunnallispoliitikot on ihan Marsissa ajatustensa kanssa. Ainakin Kimmo Helistö vihreistä, joka Hesarin yleisönosastolla 27.7.2010 varmaan omasta mielestään esitti välkyn ajatuksen. Et Stadi panis pystyy palveluleirin tonne Kalasatamaan näille romaneille. Sellasen paikan, jossa palvelu pelaa. Olis keittiöt, suihkut, vessat. Aikuiset viihtyis ja lapsille tarjottais leirikoulua. Siel sais asuu oikein luvan kanssa ja stadilaiset maksais viulut veroina. Voi vittu! Sen tapaistahan sitä tehtiinkin kun vietiin niit vessoi niille. Mut ei ne niitä käyttänyt helvetinmoisista paskakasoista päätellen, kun siel päin oon liikkunut. Ja Helistö meinas, et nää kiertolaiset sit vähän duunia tekis ja siivoilis asumisen maksamiseksi. Jotain vaik rakennushommia jos niillä vähän teetettäis. Ei oikeesti! Ollaanks me tosiaan ansaittu kaikki nää meidän dorkat poliitikot? Porukka, joka ei oo päivääkään tehnyt töitä, alkais yhtäkkii raksahommiin? Tsiisus!

On se kumma, et Romaniassa on olot ja meininki sellanen, et omistaan ei pidetä huolta. Ja maa hyväksyttiin EU:hun. Vaik ihmisoikeusasiat ei näytä olevan ihan kuosissa. Porukoiden on lähdettävä kiertään Eurooppaa. Ja kun ne sit tulee tänne Hyysälään, niin tääl niiden kaikki vaivat ja ongelmat pitäis poistaa. Ai niin, mä ihan unohdin. Täytyyhän meidän ajatella, mitä muut meistä ajattelee! Eiks niin?

Voi että mä ihailen ranskalaisen yhteiskunnan rohkeutta sanoa ja päättää kuin siel maassa ollaan. Tossa aiemmin kesällä tuli päätös kasvot peittävien huntujen käytön kiellosta ja rajoittamisesta. Nyt siel puuhataan lakien koventamista kerjäämisen suhteen. Ovat jo aloittaneet romanialaisten lennättämisen takaisin Romaniaan. Siel ei funtsita, mitä muut ajattelee, vaan tehdään niinkuin omasta mielestä omassa maassa on parasta tehdä.

Tää kerjäämisprobleemi ei muulla korjaannu ku helvetinmoisella duunilla, joka Romaniassa pitäis tehdä. Ettei sieltä kansalaisten tarttis lähtee maailmalle sen takia ettei kotimaassa ole mahdollisuutta elää.

Niin että lakia pöytää. Kerjääminen kieltoon ja Kalasatama helsinkiläisille. Kuinkahan paljon näiden romanien luvattomien leirien jätöksien siivoaminen meille kuntalaisille maksaa?? Perkele!


keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa viides tuomari

Mä oon taas purnannu paskapoliitikoista niin et hapan vesi kurkussa polttelee. Kaikkee muutakin kuin politiikkaa vois täs murmuttaa, mut ei. Nyt mennään viihteelle!

Tanssii tähtien kanssa kisaajat on sit julkaistu. Jo useamman kevät talven suomalaiset teeveiden ääreen kerännyt viihdeohjelma on starttaamassa. Hyvä. Saadaan säihkettä pimenevään syksyyn. Ohjelman suuret katsojamäärät näyttävät olevan myös iltapäivälehtien toimitusten muistissa. Niin isoilla otsikoilla ohjelmaa mainostetaan tän päivän lehdissä. Ja vanhan tavan mukaan sisäsivuilta on palstatilaa annettu ruhtinaalisesti. Aihe myy...

Systeemihän on mennyt siihen tapaan, et ohjelmassa on kisattu ja lehdissä on kisattu. Jaa, et mitä meinaan. Noh, joka kerran on lehdet nostaneet jonkun/jotkut kilpailijoista enemmän esille kuin toiset. Ja siin ei tanssitaidoilla niinkään oo ollu tekemistä. Ja tiettekste ku se on potuttanut mua kohtalaisen kovaa. Mä kun haluan, et oikeasti parhaiten kehittynyt ja tanssimaan oppinut voittais. Eikä mielikuvat, joita lehdet jakelee. Nyt sit näyttää Maria Jungner päässeen otsikoihin isoimmalla. Vetääks ne toimituksessa pitkää tikkua, et hei kukas me nyt autetaan voittoon. Vai kuin ne valitsee nää tyypit, jotka sit nostetaan jalustalle oli tanssitaidoissa aihetta siihen tai ei. Vai ohjaileeko toimituksia ihan jotkut suuremmat voimat. No joo. Mä oon näitä lahjusjuttuja lukiessani tullu vähän herkäks aiheelle.
Ollaanks me lukijat niinku lammaslauma, jota voi ohjailla otsikoilla. Määäää,  kyl me ollaan. Väitän minä.

Tänä syksynä toi asia korjataan. Nyt ei pelata mielikuvilla, vaan puhtailla faktoilla. Kilpailu saa viidennen tuomarinsa. Jukka Haapalaisen, Helena Ahti-Hallbergin, Jorma Uotisen, Jone Nikulan lisäksi paneeliin kuulun MINÄ. Tosi on, hitto vie. Ei mulle järkätty omaa tuolia lavasteisiin noiden muiden tuomareiden lisäks. Enkä pääse parrasvaloihin. Mut ei se mua haittaa. Mä tuomaroin tääl himas. Ja täältä kuuluu.

Mitään ei oo vielä tanssirintamalla tapahtunut. Enkä lähde kilpailijoita etukäteen ruotimaan. Ei siis mitään etukäteismielikuvaa, joka vaikuttais. Vain ja ainostaan tanssitaidon kehitys ja itse esitykset vaikuttavat mun tuomarointiin. Jämpti on näin.

En siis ole lahjottavissa. Tiedoksi  vaan ;)



tiistai 17. elokuuta 2010

Dorkan leima otsassa

Illan uutispläjäyksessä oli tietty juttuu tosta Kaikkosen lahjusjutusta. Tapoihin kuuluu saada uutiselle uskottavuutta ja sisältöä. Silloin toimituksesta kilautetaan  asiantuntijalle. Miten muuten pääsee asiantuntijaksi? Mä katson olevani oman ammattini osaaja. Vaan ei koskaan ikinä ole multa tultu kyseleen syventäviä näkemyksiä uutisiin. Mulla olis paljonkin sanottavaa... Noh, nyt lipesin sivute mun varsinaisesta asiasta.

Meinaan tää yliopistokaveri totes, poliitikkojen uskottavuudesta kysyttäessä, et "tavalliset ihmiset, jotka oikeasti eivät ole perillä asioista" ajattelevan nyt, et kaikki poliitikot olis lahjusohjuksia (no toi on nyt mun omaa väritystä, toi ohjus). Näin sitä saatiin stämppi otsaan: DORKA! Ette te tavikset mitään mistään tiedä.

Kyl sieltä yliopiston norsunluutornista katsoen kaikki tääl maanpinnalla näyttää niin helkatin pieneltä ja mitään sanomattomalta. Vai?

Rosvojoukko

Istuskelin kotimatkalla metrossa kohtalaisessa horteessa, kun satuin huomaamaan metron valotaululla uutisen lahjusepäilyjen laajenemisesta. Tää tanssiva kanki, se Kaikkonen on nyt keskusrikospoliisin syynissä lahjusepäilyn takia! Joo just se. Keskustalainen. Olis ollu niinku antava osapuolena. Siis lahjomassa.

Hei ihan oikeesti! Mitä meidän pitäis ajatella tän maan poliitikoista? Just niistä ei kansan- vaan omanedunajajista, joista on lehdistä pitkin matkaa luettu. Suhmuujista. Kaupan kävijöistä - ja nyt en tarkoita ruokakauppaa.
Näistä vilperteistä, jotka ottaa ja antaa lahjuksia. Sulloo muiden rahoja taskuihinsa samalla kun nyökyttelevät et juu, juu tehdään just niinku susta on hyvä. Hei kato ku voin vaikuttaa sun asioihin. Mä kato oon kansanedustaja. Tai no ainakin niiden kansalaisten edustaja, jotka tykkää antaa mulla fyrkkaa. Ku mulla on tota valtaa, asemaa ja helvetin hyvät suhteet muiden rahaa perstaskuihin tunkevien kanssa.

Mitä pitäis ajatella näistä jepeistä, jotka liriin joutuessaan kaivavat lompsansa esiin ja tuikkaavat fyrkkaa virkavallan edustajan handuun, samalla kun kyselevät, et ettekö te tiedä kuka minä olen. Taputtavat poliisia olalle ja käskevät unohtamaan tommoset hömpänpöppä jutut ku et poliitikon toimissa olis jotain epäilyttävää. Eikös poliisin kannata keskittyä vaikka nakkivarkaisiin. Ihmisiin, jotka kauppojen takapihoilta nälkäänsä hakevat parasta ennen päiväyksen mentyä roskiin heitettyjä elintarvikkeita.

Keskustalaiset, kokoomuslaiset. Eiköhän kaikki muutkin puolueet oo tässä samassa raharallissa, yltäkylläisyydessä ja niin helvetin korkeella muiden yläpuolella. Erityisesti lakien yläpuolella. Lakien ja asetusten, jotka muuten nää samat kaverit ovat eduskunnassa hyväksyneet...

Noh, hämärädiilejä on osattu tehdä ennenkin. Hesarin heinäkuun kuukausiliitteessä oli juttu Sulo Aittoniemestä. Poliisista, joka aikanaan sai duunikseen tutkia ns. Noppa-juttua. Tää oli 1970-80 luvun kieppeissä. Epäiltiin, et Tampereen SDP:n ja keskustalaisten edustajia olis rakennusliikkeet lahjoneet saadakseen hyviä rakennussopimuksia. No Sulo tutki siihen malliin perusteellisesti, et jostain korkealta kävi käsky miehen hyllyttämiseksi. Siis pois tutkinta hommista. No tää tietty oli selvä merkki, et härässä on puuhattu arkoja asioita.

No ei se mitään. Aittoniemestä tuli kuuluisa. Pyrki ja pääs eduskuntaan. On ehkä yksi aktiivisimmista kansanedustajista kautta aikain. Olikohan yhdestäkään istunnosta pois? Erilaisia puheita ja lakiesityksiä suolsi ihan työkseen. Oli ensin SMP edustaja ja kun siitä puolueesta aika jätti siirtyi keskustaan. Siis perehtyi keskustan tapaan toimia.

Ja mitä totes Aittoniemi kuukausiliitteen haastattelussa. "Keskustalaiset on suurin rosvojoukko tässä maassa".
Eiköhän toi käy luotettavasta sisäpiiritiedosta.

maanantai 16. elokuuta 2010

Miljoonamiehet ja mistä hyvästä??

Nyt sanon, mitä oikeesti tarkoitan: Voi helvetin, saatana, perkele!

Ja kiitos kysymästä, eka duunipäivä oli niiiiin syvältä. Mut ei siitä sen enempää. Yritän saada itseni töiden osalta rauhoittumaan, ennen ensi viikon kehityskeskestelua bomsan kanssa. Kattelin tänään sitä satasivuista - no melkein ainakin - kehityskeskusteluun liittyvää monistepinoa, joka mun pitäis käydä läpi ja kirjata siihen menneet, nykyiset ja tulevat näkymäni omaan työhöni. Mieluiten tunkisin sen takkaan - jos mulla sellainen olis - ja tuikkaisin tuleen. Meinaan sen nivaskan täyttäminen ja läpikäyminen pomon kanssa ajaa saman asian. Helkkarin mitään sanomatonta soopaa. Kehityskeskustelut meinaan. Noh, saahan pomo taas yhden täpän omiin johtamisen laadullisiin tavoitteisiinsa. Kun täppiä on yhtä monta kuin on alaista, voi dirika olla tyytyväinen. Tilastot on kuosissa. Määrähän tunnetusti korvaa laadun - työelämässä.

Samaan helkkarinmoiseen hatutukseen laitetaan nyt mun yks suuri ihmetyksen aihe. Joidenkin urheilijoiden palkat. Ei saakeli!

Luin viikonloppuna loman aikaisia uutisia ja siellä muiden tärkeiden uutisten joukossa oli oikein isoilla otsikoilla jääkiekkoilija Mikko Koivun tekemä, olikse nyt seitsemän vuoden, sopimus Pohjois-Amerikan rahakaukaloihin. Voi pieksut sentään! Piti oikein rauhassa tavata kaikki nollat, jotka olivat kolminumeroisen luvun perässä. Mies tienaa tulevina vuosina satoja miljoonia. Täh!?! Kattelin vähän taulukoita ja suomalaisista jääkiekkoilijoista löytyy muitakin miljoonamiehiä. Ja olihan siel Kimi Räikkönen, entinen formulakuski ihan kivoissa palkoissa.

Oonko kateellinen? Joo oon. En niinkään itse rahasta vaan siitä et nää kaverit saa tehdä mieleistään duunii saakelinmoisilla palkoilla. Kattokaas kun mä saan kans tehdä mieleistäni duunii mut pienellä rupisella promillen puolikkaalla noiden jätkien palkoista. Okei mä liiottelen. Kundien palkoista promillen puolikaskin on enemmän kuin mitä tienaan koko työurani aikana.

Miks helkkarissa lukiovuosina käydyissä ammatinvalintatesteissä ei kukaan mulle kertonu, mitä duunii kannattais alkaa tekeen?

Ja sit ihan asian ytimeen. Mitä ihmettä maailmankaikkeuden kannalta merkittävää nää miljoonamiehet tekee? Polkee kiekon perässä ja ajaa ympyrää. Hei, mitä välii? Oikeesti. Miten ne voi tienata järkyttäviä summia rahaa?

Joo, joo ne osa suurta kokonaisuutta. Itse asiassa pelinappuloita vielä paljon suurempien markkinavoimien pelilaudoilla.

Ja kuinka helvetin paljon niiden isännät tienaa? Niissä summissa onkin sit nollia niin paljon, et meikä sekoo laskuissa.

On se niin paskamaista. Olla kärttynen pieni palkkainen duunari.
Helvetti, alko päätäkin särkee...

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Saisko lomaltapaluuloman - kiitos

Se on sit finaalissa. Loma. Karsee vieroitusoirerypäs jyllää mun korvien välissä. Oon täs funtsinut, kuinka duuniin palaamisen parhainpäin sais tehtyä. Siis ilman, et jo viimeistään maanantaina iltapäivällä ei olis sitä helvatan tuttua tunnetta, ettei lomalla koskaan ole ollutkaan.

No mul sit omasta mielestäni välähti. Hei, pitäis olla lomaltapaluu oma! Sellanen pehmeä lasku työelämään. Loman ja työelämän yhteensovittamisaika. Et kävis vähän nuuhkiin työpaikan ilmapiirii. Sanotaan et vaik viikon ajan työpäivä olis puolet normaalista. Mun kohdalla sellaset neljä tuntia. Sen ajan sais käyttää työkavereiden kanssa jutteluun, kuulumisten vaihtamiseen. Jos ne parat mitään ehtis jutteleen. No kuiteskin.

Vois vaikka olla muille hyödyksi ja keitellä niille kahvit, kun tulevat tauolle. Istuskella ja kattella, et miltä se duunimesta oikeesti näyttää. Kun normaalisti sitä ei paljo ehdi vilkaseen. Sen verta kiirettä pitää kaikkien hommien kanssa.

Mut omaan duuniin ei tarttis koskea. Ei mennä omaan työpisteeseen ollenkaan. Ehkä loppuviikosta torstai- perjantai kieppeillä vois varovaisesti availla työsähköpostinsa (jos sattuu vielä muistamaan salasanansa. Jollei muista niin anti olla.) ja kattella, minkälaisia toimeksiantoja ja muuta soopaa on loman aikana tullu. Mut silloinkaan ei vielä tarttis tarttua töihin. Ja duuniaika olis ne neljä tuntia, max. Vois tulla myöhemmin ja lähteä aikaisemmin kuin muut. Käyttää liukumaa miten itselle pahaiten sopii.

Ihana, ihana lomaltapaluuloma. Mun päiväuni. Just nyt!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails