Saisko lomaltapaluuloman - kiitos

Se on sit finaalissa. Loma. Karsee vieroitusoirerypäs jyllää mun korvien välissä. Oon täs funtsinut, kuinka duuniin palaamisen parhainpäin sais tehtyä. Siis ilman, et jo viimeistään maanantaina iltapäivällä ei olis sitä helvatan tuttua tunnetta, ettei lomalla koskaan ole ollutkaan.

No mul sit omasta mielestäni välähti. Hei, pitäis olla lomaltapaluu oma! Sellanen pehmeä lasku työelämään. Loman ja työelämän yhteensovittamisaika. Et kävis vähän nuuhkiin työpaikan ilmapiirii. Sanotaan et vaik viikon ajan työpäivä olis puolet normaalista. Mun kohdalla sellaset neljä tuntia. Sen ajan sais käyttää työkavereiden kanssa jutteluun, kuulumisten vaihtamiseen. Jos ne parat mitään ehtis jutteleen. No kuiteskin.

Vois vaikka olla muille hyödyksi ja keitellä niille kahvit, kun tulevat tauolle. Istuskella ja kattella, et miltä se duunimesta oikeesti näyttää. Kun normaalisti sitä ei paljo ehdi vilkaseen. Sen verta kiirettä pitää kaikkien hommien kanssa.

Mut omaan duuniin ei tarttis koskea. Ei mennä omaan työpisteeseen ollenkaan. Ehkä loppuviikosta torstai- perjantai kieppeillä vois varovaisesti availla työsähköpostinsa (jos sattuu vielä muistamaan salasanansa. Jollei muista niin anti olla.) ja kattella, minkälaisia toimeksiantoja ja muuta soopaa on loman aikana tullu. Mut silloinkaan ei vielä tarttis tarttua töihin. Ja duuniaika olis ne neljä tuntia, max. Vois tulla myöhemmin ja lähteä aikaisemmin kuin muut. Käyttää liukumaa miten itselle pahaiten sopii.

Ihana, ihana lomaltapaluuloma. Mun päiväuni. Just nyt!