sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Vetelä käden puristus

Se on morjens taas. Pitkästä aikaa. Oon ollu saamaton. Myönnän sen.

Kun jutut loppuu, tarinoita ei synny, mielipiteitä ei ole, silloin pitäis laittaa lauluks. Se on kuulemma hyvä konsti, kun käsikirjoittajalta idikset lopahtaa. Mut kun se ei tääl blogimaailmas skulaa. Vaik toimiskin ni sen verta humaani olen, etten teitä hyvät ihmiset laulullani rääkkää. Mä kun en edes itse pysty omaa lauluani kuuntelemaan.

Ni siks on ollu hiljasta.

Noista pressan vaaleista tai oikeestaan ehdokkaista aattelin nyt kumminkin muutaman sanan rustata.
Ens alkuun ihmetyksen sana. Kuin tää vaali ja sen ehdokkaat ei herätä oikeestaan minkäänlaisia tunteita. Mä kun kuumenen noista politiikan kiemuroista aika herkästikin, etten sanois. Mut nyt ei oo sytyttäny. Paljo ollenkaan.

Mahtaaks se olla ton Niinistön kuvattu helkutinmoinen etumatka ja ylivoima? Noh, onhan sen kannatusprossat alaspäin tulleet, mut tää kisa tuntuu jo käydyn viime syksynä, kun Niinistö ilmoitti mukaan lähtevänsä. Siitä lähtien lehdet on tituleerannu miestä tulevana pressanna. Ja sen vaimoa tulevana pressanjuhlien emäntänä.

Mul on montakin syytä, miks en fanita tota Niinistöä. Ihan ensteks sen ylimielisyys. Antaa itsestään etäisen, kylmän kuvan.
Osaamisen kapea-alaisuuus. Ulkopoliittisesti kokematon. EU-aiheet on sille turvallisia, niistä se tietää. Ja EU:n rahasotkuista. Onhan se ollu meitä EU:n ja euroon sohlaamassa. Mut muuten se on kyl aika heikoilla.
Selkeiden vastausten puute. Ootteko huomanneet? Mies ei kovinkaan moneen kysykseen anna selkokielistä vastausta.
Oon ihan ihmeissäni meidän toimittajien ammattitaidottomuudesta, kun eivät jankkaa ja väännä tän miehen kanssa. Tietekste, niin kauan et irtois kunnon vastauksia. Niille riittää, et Ninistö sanoo jotain, riippumatta siitä ymmärsikö kukaan mitään. Onhan se niin hieno mies ja nuori söpö vaimokin sillä on.
En tiedä muistatteko te, mut meikä muistaa, kun Niinistö aikoinaan tokas, kun siltä pressaehdokkuutta tivattiin, ettei se halua presidentiksi, vaan virkaan jossa on valtaa. Sen jälkeen se häippäskin Europan investoitipankin varapääjohtajaks.

Okei, okei saa sitä mielensä muuttaa. Mutta multa ei Niinistö saa hurraata. Ensin se on koittanut siipiensä kantavuutta tuol Euroopassa ja kun huomas hommat liian vaativiksi, kelpaakin nyt sit vähän valtaa sisältävä homma...

No mut sit nää muut kandidaatit. ZZZZZZzzzzzzZZZZz. Juu, just niin. Ei sitten miltään tunnu. Ei missään. Ovat kuin lauantaimakkaran viipaleita. Värittömiä ja mauttomia.
Tai no Väyrynen. Sillä on hetkensä. Hauska mies. Kokenut poliitikko. Vaalikeskutelujen väriläikkä. Tykkään kuunella. Mut en äänestä. Keskustalaisuus nostattaa mussa muutenkin aika pahan ihottuman.

Paavo Arhinmäki. Tästä kaverista kuullaan aikanaan kun ikää ja kokemusta on kertynyt vähän enemmän. Hyviä oivalluksia silloin tällöin. Sana mukavasti hallussa.Välillä oikein hauskakin. Mut nää ominaisuudet ei vielä riitä presidentiksi asti.

No sit Paavoista seuraavaan. Lipponen. Valtaan tykästynyt ja ylimielinen. Niin oikeistolainen demari, ettei oikein mun arvomailmassa enää demariksi edes laskettavissa. Muumio ja jäänne. Muistutus menneistä ajoista. Yhdessä Saulin kanssa mulle oikein punainen vaate. Mä en ole unohtanut näiden miesten EU- ja eurointoa silloin aikoinaan ja hinkua saada Suomi sinne sekaan vaan niin pirun kiireesti.

Ketäs siel viel on...? Sari Essayah. Asiallinen joo, mut ei nostata tunteita mihinkään suuntaan. Rohkeesti lähti kristillisten ehdokkaaksi. Siitä plussat.

Sit mieleen putkahti Timo Soini. Kyl mä tätä miestä mielelläni kuuntelen. Tykkään sen puhetyylistä. Retoriikasta. Selkeydestä. Mut ei sit muuta. Paitsi että saataisin äänestää ekalla kierroksella. Ääneni nimittäin annan jollekin muulle kuin Niinistölle. Niin, et tiedätte, ketä mä sit toisella kierroksella tuun äänestään, riippumatta siitä kuka se toinen ehdokas on. Tän oon jo päättänyt.

Onks viel joku käymätt... no tietty Pekka Haavisto. Melkein unohtu. Tää on aktiivista unohtamista. Kohta selviää.
Tämän miehen noste on alkanut. Jostain takaviheriöltä mies on alkanut ponnistelemaan ehdokkaista kakkoseksi. Enkä sitä ihmettele. Asiallisen oloinen mies. Antaa hyvin selkeitä vastauksia. Kertoo oman mielipiteensä. Siitä mä tykkään.
Jossain vaiheessa jo aattelin, et täs on mun ehdokas. Miinuksena viherpiiperrys tausta, mut  ihan kaikkee ei vaan aina voi saada. Mut sit tuli täys käännös. Luin nimittäin Hesarista jutun Haavistosta. Siin sit ohimennen mainittiin, mut mainittiin kuitenkin, että kätellessä Haaviston käden puristus on hento ja melkeinpä hellä.
Ei yökötys sentään. Tää oli paha! Mulle käden puristus on pyhä. Sen on oltava sopivan luja, jämäkkä, vahva, määrätietoinen. Kun mä tartun tällä meiningillä toisen käteen ja saan omaani löysän, hennon, vähän hikisen nyhverö nuljakkeen, tiedän et oon hiiren kanssa tekemisissä. Ja niin tuli Haavistosta mulle nolla ehdokas.
Mielikuvilla täs on pelattava, kun ehdokkaita ei henk. koht. tunne.

Muita ei sit ookkaan. Mulle. Eva Biaudet. Ei, ei ja ei. Sen enempää multa ei irtoa tälle ehdokkaalle.

Niin et tylsät kisat nää vaalit. Jännitettävänä vain, kuka on Saulin kanssa toisella kierroksella.

Taidanpa jatkaa talviuntani. Herättäkää jos jotain mielenkiintoista tapahtuu.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails