lauantai 31. joulukuuta 2011

Hetki hilpeyttä

Uutena vuotena suosittelen hauskan pitoa:

"Jos pää on tyhjä, se on helppo juoda täyteen.
Parempi alkoholi aivoissa, kuin aivot alkoholissa.
En minä juopottele, mitä nyt kännissä tulee otettua pari kaljaa.
Vien rahani mieluummin Alkoon kuin pankkiin. Alkosta saa paremmat prosentit.
Parhaiten säästää energiaa se, joka sammuu jo alkuillasta.
Miten niin voi juoda liikaa? Viinahan loppuu aina kesken."
Lähde tuntematon

Railakasta uuden vuoden juhlintaa ja sen jälkeen seesteistä vuoden jatkoa!

perjantai 11. marraskuuta 2011

11.11.11 klo 11.11

Ykkösten päivä.

Kihloja vaihdetaan.
Kirkot ja maistraattit kuhisevat väkeä. Niin moni tahtoo just tänään.
Numerosarjasta lasketaan monenlaisia ennustuksia. Taikoihin uskotaan.

Tää on kerran elämässä juttu. Vasta ens vuosisadan puolella onnistuu seuraavan kerran.
Noh, se jää väliin.
Tää oli mun mahdollisuus ykkösriviin.

Ei tääl tän enempää. Hajaantukaa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Gallupit kellottaa!

Taas on Gallupien aika. Jumatsuikka kun noita pressan vaaleja käydään jo ihan kybällä tuol mielipidemittausfirmoissa. Kaikkien vaalien aatot ja aatonaatot alkavat jo monta kuukautta ennen todellista mielipiteiden mittausta. Sitä varsinaista äänestystä.

Ja sekös jurppii meikäläistä. Kun en ollenkaan oo varma, kuin paljon nää galluppitulokset vaikuttaa äänestäjiin. Erityisesti niihin, jotka eivät vielä osaa sanoa, ketä ens talven pressan vaaleissa äänestävät.
Sitä porukkaa kuuluu olevan sellaset parikyt prossaa viimeisimpään (MTV3 eilen julkistaman)mielipidemittaukseen osallistuneista. Ja noin iso määrähän on Pulma!
Analyytikot ja asiantuntijat antavat isoista palkkioista vastineeksi lausuntoja ja arvuuttelevat, et miten toi porukka sit loppupeleissä äänestää. Vai äänestääkö ollenkaan.

Kuin paljon noi asiantuntijat todellisuudessa omalla mielipiteillään ohjaavat ihmisten äänestyskäyttäytymistä? Sitä vois kans kysellä. Ja toivoa, et ihmiset rehellisesti vastaisivat.

No mut, aika moni äänestää. Pressan vaalithan on meidän systeemin parhaat vaalit kansalaisten osallistumisprosenttien mukaan. Me kun tykätään, et oma ääni menee just ihan sille, jolle sen on tarkoittanut.

Erityisen paljon mua jurppii, et kaikki mittarit on niin Niinistöön päin kallellaan. No ei tosiasioille tietty mitään voi, jos kerran ihmiset tota mieltä on. Mut kun mun huolena on, kuin paljon Niinistön pitäminen varmana voittajana vaikuttaa just siihen porukkaan joka vielä miettii omaa ehdokastaan. Ja niihin, joilla ei erityisiä poliittisia intohimoja ole.

Kattokaas kun voittajan leiriin on niiiin kiva kuulua. Kuinka moni meistä äänestää varmana pidettyä voittajaa? Et hei, mäkin olin valitsemassa sitä voittajaa. Mun ääni ei menny hukkaan. Jollekin hävinneelle raasulle.

Ollaanpas nyt rehellisiä. Eiks hivele? Eiks ois kiva? Olla valitsemassa voittajaa?
Varsinkin me, jotka ei vielä kantaamme tässä skabassa tiedetä. Eiks olekin mahdollista et nää ennakkoarvailut vois oikeesti vaikuttaa?

Ja eiks..........................

.................... Ei prkl! Nyt menee kuiskimiseksi: Bomsa tuli tohon viereen muka yhtä raporttii mulle tunkeen. Sain sen saman siltä jo viime viikolla. Kun lähti huoneesta heitti olan yli, et voisitsä kuule jatkaa sun oikeita töitäs.


???????????? :o Mitenkähän meidän firman tietosuoja-asiat on duunattu? Onks aukkoja? Laitoin meinaan kyykkyyn tän kirjotuksen paljon ennen kuin se ehti tähän viereen ja lukitsin koneen et alapalkitkaan ei mitään kielinyt.

Epäluulohan täs jäi kytemään. Mut se onkin mun toinen luonto.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kenen tietosuoja on tärkeä?

Tasan ei käy onnen lahjat. Oikeudet tietosuojaan. Tai paremminkin, et keiden oikeus tietosuojaan on suurempi kuin jonkun muun. Keiden tietosuojan rikkomukset pääsee isoihin otsikoihin.

Riippuu ihan siitä, missä sun tietoja on urkittu. Sairaalassa vaiko vankilassa. Siitä sit taas riippuu onks sun kokema vääryys mediaseksikästä. Voi ykä, koko tota sanaa. Kuka senkin on keksinyt...? En nyt vaan tähän hatutukseen parempaakaan keksi.

Mahdatteko muistaa, kun tässä aikasemmin tänä vuonna oli uutinen potilastietojen urkinnasta? Se oli tuol Haartmannin sairaalassa. Se on yks Stadin päivystysmestoista. Siel oli toimistoduunari aikaansa kuluttanut selailemalla sille kuulumattomia potilaskertomuksia. Lueskellut sähköisiä sairaskertomuksia ihan uteliaisuuttaan, huvikseen. Kattellu, miks naapurit on käynnyt päivystyskäynnillä.

Asiasta uutisoitiin silleen toteamis sävyyn maltillisesti ja asia painu villasen alle pidemmittä keskusteluitta. Ei yksikään kysellyt sairaalassa olevien tai siellä käyneiden tietosuojan perään. Ainakaan julkisesti. Ei yksikään toimittaja pureutunut tähän todelliseen uhkaan ja vaaraan tänä sähköisenä sairaskertomusaikakautena.

Meikä vaahtos asiasta muutamia päiviä, vaati päitä vadille, kun tollasta pääsee sattumaan paikassa, jossa käsitellään hyvinkin arkaluontoisia asioita. Ootetaan hei vaan, kun se kansallinen terveystietoarkisto jossain vaiheessa avataan ja ihmiset pääsee kotikoneiltaan lukeen omia sairaskertomuksiaan. Sit ollaan kaikki hakkereiden armoilla. Ja niiden perään kun ei tahdo kukaan päästä.
Täs olis kovastikin toimittajilla aihetta perehtyä, mut ei.

Asia on jälleen ajankohtainen. Meille on jo muutaman päivän ajan uutisia, lehtiä ja nettiä myöten toitotettu vastaavasta tapahtumasta vankilassa tuol Riihimäellä. Siel joku vartija on selaillu vankien tietoja jo pidemmän aikaa. Voi hallelujah! Erikseen on muistettu mainita, et Matti Nykäsenkin tietoja on lärätty. Hei, nyt tää onkin paha juttu. Suomen kansa ei Mattia jätä hädän hetkellä.

Enää puuttuu mielipidepalstoilta hellan tuutelis kirjoittajat. Nää ikuiset ymmärtäjät ja vankien puolustajat. Sit viel puuttuu muutamat mielenilmaustapahtumat tuol kaduilla "vankien tietosuoja taattava" kylttien kanssa.
Ja vartia on  tietty saatava vankilaan. Sinne Riihimäelle. Samoihin selleihin niiden kanssa, joiden tietoja se on urkkinut. Sais ihan henk. koht kuulla ja tuntea, mitä vangit on sen hommista mieltä......

Mitäs tästä vedetään loppupäätelmäksi?
Älä mene / älä joudu sairaalaan näinä aikoina. Sua voi hoitaa valelääkärit, tappajahoitajat ja sun intiiimit, luottamukselliset tiedot lukee joku, jolle ne ei mitenkään kuulu, kahvitauollaan. Eikä kuule kukaan korvaansa lotkauta.

Hankkiudu hyvä ihminen vankilaan. Tapahtu siel mitä tahansa, mistä toimittajat sais ihmisoikeusotsikoita, on sympatiat sun. Jo valmiiksi löyhiä lusimisen sääntöjä kyllä entisestään höllätään, kun kansan pieni vähemmisö kuulostaa niitä vaativan. Ja pirulauta, kaikki sun oikeudet vankina on potenssiin sata paremmat kuin lain kirjainta noudattavilla.

Miten ihmeessä kaikki on nykyään näin viturallaan?

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Talent tuomarit töpeksi

Tuliks katsottua eilen lauantaina Talentia? Nelosella pyörivää kykyjen kilpailua. No, en mäkään sitä eilen kattonu. Tänään nauhalta. Ja alko mietityttää...

Ens alkuun on todettava, et tämän vuoden kykypyrkyrit on kyl huomattavasti parempia kuin viime vuonna. Jokaisessa semissä, joita nyt on muutamana lauanataina pidetty, porukat on olleet toinen toistaan taitavampia omissa lajeissaan. En mä niinkään laulajista ja skittan ränpyttäjistä välitä. Niit kun on maailma täys. Mut kaikkee muuta kivaa duunaavia oon ihastellut.

Eilisen skaban ehdottomia huippuja olivat nää tulikeppikaverit. Ketäs ne olikaan nimeltään...? Ei muista. Hitto ku näytti et niiden kainalotkin olis ollu tulessa kun ne pyöritteli niiden tulikeppejä.
Ja Minimies on kans mahtava. Ihan oikeesti uutta ja ennen näkemätöntä. Oikeet kyvyt meni finaaliin mun mielestä. Kun kerran vaan kaksi jatkoon pääsee.

Nyt sit tullaan siihen kohtaan joka alko tökkiin. Tulikeppikaverit ( en vaan kertakaikkiaan muista niiden nimeä ) oli katsojien suosikki ja menivät siis ekana jatkoon. Kakkonen ja kolmonen olivat Minimies ja Pikkutyttö viuluniekka - en senkään nimeä muista. Pieni ja pikkuvanha. Se tyttö. Soitti joo, ihan ok. Turhan pitkän biisin kylläkin. Ikäisekseen varmaan taitava pelittäjä, mut onhan noita viuluvirtuooseja kuiteskin aika moneen lähtöön.

Tällasessa skabassa toi musiikki puoli on aika huono pärjään. Syystä et sitä tarjontaan on maailma laidasta laitaan täpötäysi. Tarttis olla niin helkkarin hyvä ja erilainen, et talentiksi voitais nimetä.
Niinhän siin kävi, et tuomarit laitto finaaliin Minimiehen. Ja ihan oikein tekivät. Viulun soittoo ollaan kuultu ennenkin ja kuullaan ihan varmasti tän jälkeenkin, mut Minimiestä ei olla aikasemmin nähty. Uus idis ja hyvin toteutettu.

Noh, pikkutyttö viuluniekan naama meni näkyvästi mutruun. Ei ollenkaan tykänny tuomareiden valinnasta. Ja mitä teki tuomarit? Ryntäsivät kaikki kolme lavalle halaamaan ja lohduttamaan tätä nirpistelijää. Pienen hetken saivat jatkoon menneet tuulettaa, mut kun huomasivat, miten tuomareiden kaikki huomio oli tässä hemmotellussa pikkutytössä jäi kavereiden tuuletukset ja iloisuus siihen. Lopputekstit pyöri tv-katsojille, kansa katsomossa taputti ja tuomarit lääppi, halas ja lohdutti tätä pelistä ulostettua tyttöä. Kukaan tuomareista ei tehnyt elettäkään onnitellakseen heitä, joita syytä olisi ollut huomioida.

Kilpailu on kuulkaa kilpailu. Kaiken ikäisille. Joku pärjää ja voittaa. Toiset häviävät. Pelkkä söpö ulkonäkö kun ei ole se Talent, mitä tässä kilpailussa haetaan.

Tuomarointi on tuomarointia. Mielipiteet sanotaan ja niiden takana seistään. Ainakin niin kauan kun parrasvalot palavat. Takahuoneissa, lavasteiden suojassa saa sit lohduttaa ihan niin paljon kuin haluaa.

Kunnia niille joille se kuuluu. Tällä kertaa shown loppu meni pahasti vituralleen.

Hyi teitä Sami Saikkonen, Jaana Saarinen ja Katja Ståhl. Olitte kyl huippu epäammatillisia!

Talent-tuomareiden törpön näköisen näytöksen takana on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Nykylapsille kun ei missään olosuhteissa muka sais tuottaa pettymystä. Ja sit jos kuitenkin joutuu tuottamaan, on aikuisen oma ahdistus niiiiin paha, et se purkautuu vääränlaisena käytöksenä.
Pikkusten kullanmurujen kun vaan täytyy oppia kestämään pettymyksiä. Niitä kun on ihmisen elämä täys.

Jos vanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan pettymyksille, sit ei lupaa kisailuun saa antaa. Kilpailussa kun kaikki ei vaan voi voittaa ja saada tikkunekkuja.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Vihapuhe ja keiden reviirillä täs ollaan

Tän päivän Hesarista pomppas silmille mun ymmärryksen mukaan ihan ehtaa vihapuhetta. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vaatii Libyan johtajan päätä vadille. Et joku kolais sen. Pistäis ilmat pihalle ja toimittais miehen ilmavoimiin.

Ollaas hetki ihan hiljaa. Kuuluuko mistään sora ääniä?
Vaativatko muiden maiden poliitikot, asiantuntijat ja muuten vaan humaanit ihmiset  Hillarya pika pikaa perumaan väkivaltaan kiihottavat puheensa. Olemaan hyvänä esimerkkinä tässä maailman menossa, missä vihapuheiksi tulkitaan paaaaljon hepposemmatkin lausahdukset.

...... ei kuulu.

Sitä mä vaan, et miksi ei. Miksi vihapuhe on toiselle paheksuttava asia ja toiselle glooriaa antava. Miksi tappamiseen kiihottava puhe katsotaan oikeutetuksi, kun sen sanoo joku jenkki johtaja? Mut jos joku tääl kotinurkilla uskaltaa kritisoida kaupungissa loisivia ja nyt ihan patukoin keskenään kisaavia romanialaisia, heristellään soo-soo sormia heti nenän edessä. Et hei rauhaa vaan kiihkoilija.

Miks ei kukaan sano Hillarylle, et nyt kuule nainen tuki suus ja ole esimerkkinä kuin asiat hoidetaan läntisessä oikeusvaltiossa. Vaadi miestä pidätettäväksi ja saattamista oikeuden kuultavaksi.
Syyttömiä ollaan kunnes oikeuslaitos on muuta todennut. Näinhän meille on jenkkileffoissa opetettu.

No mut mä nyt olen ainoa joka äänensä avas tosta vihapuheesta. Mut ei se mitään. Oon tottunut yksinpuheluun.

Tuli täs mieleen kun noista Romanian ja Bulgarian romaneista tossa veistelin, et milläs oikeudella ne diilaa tääl Stadissa kauppapaikkojaan? Niit kerjuu mestojaan. Toisen porukan on toiselle maksettava, et saa laittaa omat kerjäyspisteensä pystyyn tuol keskustassa. Maksujen perintä johti porukoiden väliseen tappeluun, jossa ei kättä pidempääkään säästelty. Oltiin erimieltä kuka maksaa ja kenelle.
Taas on poliisilla hommia, kun  joutuu niiden flaidista selvitteleen. Siin palaa meidän veronmaksajien fyrkkaa ihan turhaan. Tulkkipalvelut on ihan helevetin kalliitta.

Helsingin kaupungin niiltä pitäis periä maksua ammatin harjoittamisesta kaupungin alueella. Niinhän kaikki yrittäjät joutuu kauppapaikoistaan vuokrat maksaan. Sais kaupunki pikkasen rahaa niiden jälkeen jättämien skeidojen siivoamiseen.

Mut eikä mitä. Nää ulkomaan yrittäjät jakaa Stadin omiksi reviireikseen ja perii toisiltaan maksuja. Voi helvetti! Tuleeks vielä aika, et tietyn kaupungin osan läpi kulkeakseen joutuu näille ulkomaalaisille pulittaan jonkun euron? Jos meinaan haluu ehjänä päästä perille. Tuleeks aika, et nää ulkomaan elävät alkaa omimaan meidän maat ja mannut? Vaatiin meiltä maksuja et saadaan himoissamme asua.
Vähän meni kärjistämiseksi, mut ymmärrätte mitä ajan takaa. Mä en kattokaas tykkää, et mun kotikaupunkiin tulee kukaan tuolt jostain muualta omimaan tätä mestaa. Ja vaatimaan maksuja pamppujen ja rautaputkien kanssa.

Helsingin Sanomat 19.10.2011
Pitäkää poliitikot siel EU:ssa vaan tiukka linja. Ei Schengen lupia tollasille porukoille.

Ja hei, eiks niin, et tää nyt oli erittäin vakava vihapuheen vuoro.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Laaja palkkaratkaisu

Nyt en jaarittele. On meinaan kiire. Matka edessä ja meikä pahasti aikataulustani myöhässä.

Mut aina on oltavasen verran aikaa, että ehtii ihmetellä suomalaisen palkansaajan kohtaloa:

Jos laaja palkkaratkaisu menee läpi, onko se suomalaisen palkansaajan kukkaro, joka paksunee? No ei! Se on Kreikan valtion tyhjä rahakirstu, johon meidän veronmaksajien rahat kilahtaa.

Sen verran köyhä on toi tarjous, jos sitä tarkasti funtsaa.

Etelä-Euroopassa on juhlittu yli kaikkien olemassa olleiden varojen. Törsätty aikansa myös lainaksi saatua rahaa.

Nyt sitä juhlaa maksatetaan myös suomalaisella palkansaajalla, joka ei käytännössä saa yhtään lisää ostovoimaa tarjotulla sopimuksella.
Kun on toi Talouden Taantuma pelotteena.

Saakelin Kreikka ja muut etelän vetelykset, minkä teitte!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Median mollaama

Hei sanokaas mulle, mikä tossa meidän valtiovarainministeri Urpilaisessa oikein mediaa mättää. Ku mä en ollenkaan hiffaa?

Oon pitkään laittanu merkille, et median suosikki tää Jutta ei nyt ainakaan oo. Siitä on ikävään sävyyn kirjoitettu siitä asti kun se tuli SDP:n puheenjohtajaksi. Miks ihmeessä?

Asiansa osaavaltahan se näin ulkopuolisesta tuntuu. Joo, vähän topakka puhetyyliltään, opettaja kun on. Mut ihan hyvin selvinny hommissaan. Ainaskin mun mielestä.

Kun Urpilaisesta tuli puolueensa puheenjohtaja aattelin, et nyt ne isot miehet Heinäluoma ja kumppanit halus vaihtaa johtoon naisen, jonka syyksi silloisen alkaneen alamäen vois kätevästi laittaa (ihan vaan mun oma arvaus). Oon kattokaas ollu huomaavinani, et nainen pääsee johtoon ainakin silloin kun firmoilla alkaa mennä huonosti. On sössitty oikein kunnolla. Ja näinhän asiat SPD:ssa kuulosti olevan huonosti menneiden vaalien jälkeen kesällä 2008.

Sen jälkeen ei paljon media Juttaa oo kehuskellut. Ainakin median yllätykseksi Urpilainen pärjäs viime vaalien keskusteluissa hyvin ja haastoi Kataista ja Kiviniemeä oikein kunnolla. Niihän siinä sitten kävi, et SPD on taas hallituksessa ja Jutta valtion rahakirstun vartijana.

Nyt sit ilveillään näille Kreikan lainan vakuus vaatimuksille. Et yhtä tyhjän kanssa kuulemma koko show. Mut jos ei mentäiskään tähän median mollaamiseen mukaan vaan funtsittais asiaa ihan omilla aivoilla.

Urpilainen ajoi takaa suomalaisten veronmaksajien riskien minimoimista. Ja sehän me saatiin, eiks joo. Suomi sai sopimuksen, joka on niin hyvä kuin se tässä tilanteessa voi olla. Tästä osoituksena on, että sijoittajien mielestä Suomen riski pieneni Kreikan rahoittamisessa. Vakuussopimuksen jälkeenhän valtion kymmenen vuoden joukkolainojen korko vajosi pohjalukemiin. Eli ainaskin sijoittajat ovat mielissään. Ja jos ne on, pitäis olla meidän muidenkin. Mediaa myöten.

Mut ku ei, niin ei. Iltapäivälehtien lööpeistä ollaa saatu lukea kuinka Eurooppa nyt nauraa meille?? Tuttu on duunissa Brysselissä. Viikot siellä, viikonloput tääl Suomessa. Kerto et alkaa olla hartiat hellinä kun belgialaiset duunikaverit on taputellu olkapäille ja kiitelly sitkeää Suomea. Hyvä, että laitoitte kampoihin, sanovat. Niin, et ainakaan Belgiassa ei meille naureta.

Muistellaan hetki menneitä. Sitä Vanhasen Mattia, joka aikoinaan oli meidän pääministeri. Matilla oli helkkarin moinen päähänpinttymä et EU:n elintarvikevirasto pitäis saada tänne Suomeen. Vissiin Nurmijärvelle. Noh eni veis. Ponnekkaasti Matti asiaa esitti suuntaan jos toiseenkin, mut kuinkas kävi. Italian gigolo - anteeks - pääministeri Berlusconi ilmoitti, et Italia ottaa elintarvikeviraston, eikä siinä ehtinyt kukaan paljon vanhentua, kun virasto oli siellä. Silloin ei kukaan lotkauttanut korvaansa Suomen suuntaan. Se siitä Matin ponnekkuudesta. Irvailiko silloin media Matin saamattomuutta? Ei osunu ainakaan mun silmiin.

Vaan entäs nyt? Vakuusvääntö ja Romanian ja Bulgarian torjuminen Schengen-sopimuksesta ovat osoittaneet Suomen olevan vahva jäsenmaa. Tääl osataan ajatella omilla aivoilla. Ja neuvotella tiukasti. Eikä siinä yhtälössä yhtään haittaa, et meil on paras luottoluokitus. Ollaan osoitettu et meidät kantsii ottaa jatkossakin tosissaan.

Noh mut palataanpa vielä hetkoseksi tähän median ja Jutan merkilliseen suhteeseen. Hesarissa tänään on juttua SPD:n puoluevaltuuston kokouksesta, jossa oma väki oli Urpilaista ylistänyt tästä vakuus asian saamisesta päätökseen. Katkeran oloisesti toimittaja kirjoitti, että puhujat olivat kilvan Juttaa suitsuttaneet. Mutta olihan sen toimittajan ihan pakko heittää loppukaneetiksi - "ainakin niin kauan kuin media oli paikalla". Kun kerran toimittaja parka joutui kuuntelemaan vain kehuja eikä saanut ketään moittijaa haastateltavaksi, oli lukijalle kuitenkin heitettävä pieni epäilyn siemen. Et kyl siel varmaan negaatioitakin oli, ne eivät nyt vaan kantautuneet toimittajan korviin.

Mä ihan oikeasti haluan puolueetonta uutisointia, jossa toimittajan henk.koht. mieltymykset eivät kuulla läpi.
Mistä sitä sais?

torstai 6. lokakuuta 2011

Tasa-arvon puutteesta

Ootteko osuneet kohdakkain yhden ihan helevetin tyhmän mainoksen kanssa? Se, jossa topakka rouva ihminen kertoo, kuinka sen miehellä todettiin terveystarkastuksessa kohonnut kolesteroli...?
Onnittelut, jos ootte välttyny siltä.

Noh siis, täs mainoksessa vaimo kertoo, mikä terveydellinen pulma sen miehellä on. Se korkee kolesteroli. Jatkaa samaan napakkaan luennoimistyyliin, et pulmaan saatiin ratkaisu, kun mies ryhtyi käyttämään kolesterolia alentavaa margariinia (en viitti sitä tässä nimeltä mainita, ku ei siitä mulle mitään makseta ja se mainoskin on niin huono). Tän jälkeen kuvassa on pöydän ääressä naisen lisäksi  mies joka hartaasti raapii margariinipaketista rasvaa leivälleen. Nainen toteaa kameralle, että nyt mieheni käyttää tätä tuotetta... kääntyy katsomaan miestä,  joka nostaa katseensa kameraan ja hyvin opetetun koiran lailla sanoo: joka päivä. Silleensä.

No mikäs täs mun mielestä mättää. No koko saakelin asetelma. Nainen päällepäsmärinä ja mies omassa asiassaan altavastaajana. Jos ootte nähneet tän, tunnistatte ehkä tunnelman. Nainen on se joka tietää mikä miehelle on parasta. Kukaan ei kysy miehen mielipidettä tai anna hänen kuvata omaa terveysongelmaa ja kuinka yrittää sitä hoitaa. Mies on statistina omassa asiassaan.

Okei, tää on vaan mainos. Miks hitossa siitä vaahtoomaan? Kun mua jurppii tää nyky meininki, jossa miehet kuvataan tossukoina, typerinä, osaamattomina, perään katottavina reppanoina. Eikä kukaan kyseenalaista sitä.

Käännetään asia toisin päin. Mitä jos olis mainos, jossa mies kuvailee naisensa terveysongelmaa, sanotaan vaikka runsaita kuukautisia ja samalla kertoisi kuinka tähän pulmaan on vaimolle löytynyt hyvä ratkaisu uusista super-hyper imukykyisitä siteistä. Kertoisi naisen käyttävän niitä vuotojen aikaan... kääntyisi katsomaan naista joka naamallaan lampaan ilme toteaa että joka päivä.

Saakeli, syntyis naiskansanliike, jossa mainosta, mainosta esittävää tv-kanavaa, mainoksen tekijää ja itse tuotetta boikotoitaisiin. Pian mainos vedettäisiin pois ja sen epäsopivaa naista aliarvostavaa tyyliä pahoiteltaisiin syvästi.

Miks näin ei käy kun miehiä laitetaan kuus-nolla?

lauantai 1. lokakuuta 2011

Oman käden oikeudesta

Juhlistin eilen ison duuniprojektin päätöstä. Koulutin syyskuun aikana reilut 200 ihmistä uusien asioiden äärelle. Vastaavan kokoisesta häppeningistä ei ole aiempaa kokemusta. No mut nyt on.

Hitto, mul on paha dagen efter. Magnitudeissa mitattuna kasin ysin luokkaa. Siis kaikki raunioina. Korvien välissä.
Ei se mitään. Kankkusessa ajatus kulkee kuitenkin. Pääsee välillä käymään sfääreissä.

Kuin se on niin, ettei jenkkien tarvii keneltäkään kysellä, kenellekkään selitellä kun ihmisiä lahdataan? Asia uutisoidaan hyvin neutraalisti. Et Yhdysvallat teki hyökkäyksen, jonka tuloksena jotkut pääs hengestään. Missään ei kyseenalaisteta ihmisten tappamista. Ei kysellä perään. Ei vaadita puolueettomia oikeuden käyntejä. Eikö uskalleta? Tulisko pommi ja veis mukanaan? Vai miksi muu maailma hyväksyy ihmisten tappamisen ilman poikki puolista sanaa? Ihan kummallista.

Viimesin tuomio ilman oikeuden käyntiä on uutisten mukaan tapahtunut eilen. Yhdysvallat ilmoitti surmanneensa netti-imaanin, joka muuten oli yhdysvaltain kansalainen ja toisen, joka oli terroristilehden julkaisija. Tää tapahtui Jemenin suunnalla. Nää lahdatut kirjoittivat terrosismiin kannustavia kirjoituksia ja olivat kuulemma Yhdysvalloille sitä kautta uhka.

Täs kohtaa selvennys. En kannata enkä hyväksy mitään terromismiin liittyvää.

Mä kyselen, miks Yhdysvalloilla on oikeus samanlaiseen toimintaan kuin ns. terroristeillä. Erotuksena, et jenkkiläisten toiminta on oikeutettua. Kun siel päin maailmaa joku / jotkut todetaan uhkaks, ei muuta kuin erikoisyksiköt ja hyvin koulutetut miehet perään.  Mieletön koneisto syynää maapallon kaikki kolot ja mutkat. Joka ikinen kivi käännetään ympäri, et etsityt löytyis. Näis takaa-ajo häppeningeissä usein kuolee suuri joukko sivullisia. Siihen vaan todetaan sori, hiukka lipsahti. Kuinka paljon surua ja murhetta jenkit levittää surmatessaan syyttömiä?
Kuin helkkarin paljon toi kaikki jenkkiläisille veron maksajille bungaa? Olisko niille rahoille käyttöö siel omassa maassa. Huono-osasia kun tossa kapitalismin onnelassa on hävyttömän paljon.

Ilmeisesti katsotaan, että syyskuun 11. jälkeen kaikki on sallittua Yhdysvalloille. Siin on vaan se pulma, et jenkkien on - ainakin mulle - pirun vaikea perustella omaa toimintaansa.
Mä näen jenkit tosi pelottavina maailman kaikkeudelle. Kun niil on ihan omat lait niille itselleen ja meille muille. Ja helvetin kova hinku tappaa.

Nyt tais mennä viisumioikeus Jenkkilään. No mut sen kans on elettävä.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Raha, osa 1

Mä oon jo pitkään funtsinut rahan kertymistä tai kertymättömyyttä. Kuin joillain sitä on kasa päin. Toisilla ei. Meillä tavallisia palkollisilla rahaa ei ole koskaan edes tarpeeksi. Vaikka kuinka duuninsa hoitaa. Verot ja elämän pakolliset menot maksaa. Säästöön ei jää tai ylimääräistä muille jaettavaksi.

Oon ihmetellyt kuin noilla vierasmaalaisilla täällä asuvilla on varaa lähetellä kuukausittain fyffee synnyinsijoilleen. Sukulaisille ja sen sellaisille.
Joku aika sitten uutisointiin Suomesta löytyneistä mahdollisista terroriyhteyksistä. Terrorismin rahoitusepäilyja oli heränny.

Noh, sit tietty toimittajat samanmaalaisia Suomessa asuvia haastattamaan. Tollaset terroriviilaukset tuomittiin, mut samaan hengenvetoon haastatellut esittivät, et jos rahaa lähettää sukulaisilleen, sinne syntymäsavannille, epäilläänkö heti terrorismin rahoittamisesta.

Tähän kohtaan mä jäin haavi auki miettimään. Kuin on mahdollista, et meidän sossuavustuksilla elävillä on rahaa jaella valtakunnan rajojen ulkopuolelle?? Okei, osa saa duunista palkkansa, mut mehän tiedetään ettei tavallisen duunarin palkat ylimääräiseen riitä. Tilastojen mukaan Somaliasta tulleista korkeakoulutettuja ja hyvä liksasissa duuneissa olevia on vain harvat. Niin et mistä riittää rahaa postitella ulkomaille? Onks meidän avustukset liian anteliaita? Onks meidän systeemissä porsaanreikiä, joista kivasti pääsee jymäyttämään systeemiä? Saamaan rahallista hyötyä ilman oikeita syitä? Vai mistä sitä rahaa riittää jaettavaksi?

Ei mulla ainakaan oo tollaseen varaa. Mut mä oonkin tavis. Suomalainen palkansaaja.

Laitoin muuten loton vetämään. Työtätekevän on yritettävä.

Ja funtsiminen jatkuu...

keskiviikko 17. elokuuta 2011

No jopas taas

Kyllä tällasta yksinkertasta ihmistä ihmetyttää.

No ensteks noi Kreikan lainavakuudet. Niistähän me on kuultu kaiken kesää. Meijän poliitikot on ottaneet ryhtiliikkeen tonne EU:n suuntaan. Ainaskin näennäisesti. Kielet ei näytä niin ruskeilta kuin vielä edellisellä vaalikaudella.
Tän kevään vaalit laitto arvot uusiksi poliittisessa johtoportaassa. Kansan ääntä sanotaan kuunnellun, joka arkisesti tarkottaa, et moni poliitikko heräs ruususen unestaan. Ei oo itsestään selvää, et poliittinen noste jatkuu, teki mitä tahansa. Tai jätti tekemättä. Ainoana poikkeuksena Ilkka Kanerva. Varsinais-Suomen oma kultsi poitsu. Sehän saa kaiken anteeks kun vaan julkisesti naistenlehdissä ymmärtää sitä pyytää.

Kyl se iso jytky jäi mieleen muillekin kuin Persuille. Painui ihan syvimpiin muistikoleroihin. Hyvin sen poliitikot muistavat ja varmuuden vuoksi ääneen hokevat. Että kansan ääntä on kuultava. Porukat vaalikopeissa eivät oikein näytäneet pitävän edellisten vaalikausien menosta. Rahaa syydettiin yli varojensa eläneille valtioille.

Nyt sit on hurraata huudeltu, et Kreikka on vakuuksiin suostuvainen. Aloin kelaan, et mistä ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti veloissa oleva maa voi rahavakuuksia antaa. Kreikan saaret ja kiinteä omaisuus kun ei Suomea kuulemma kiinnosta. Jos fyffee on, ni oman taloudenhoitoon se olis laitettava.
No juu, se olikin sit lainarahaa, mitä Kreikka meille antais. Me lainataan niille ja ne antaa rahaa meille. En oo mikään talousalan tietoniekka, mut turhan kuulonen kiemura.
Päästiinpähän kuitenkin sanomaa, et vakuuksista on sopimusta hierottu.Käydäänkö täs nyt kuitenkin sellasta sisäpoliittista peliä? Vähän kuulostaa siltä. Aika näyttää kuin noiden vakuuksien todellisuudessa käy.
Mä alan kyl pikku hiljaa kallistuun sinne päin, et markka takas.
Ihan ehdottomasti oon sitä mieltä, et sotkunsa hoitakoon ne, jotka kökön ovat saaneet aikaiseksi. Suunnitelmia kehiin, miten valmistaudutaan euron jälkeiseen aikaan. Sekin voi olla edessä. Ei oo oikein, et veronmaksajat toistuvasti joutuvat tukemaan maita, jotka eivät ole toimineet yhteisten taloudenhoidon periaatteiden mukaisesti.

Sit toiseen käsittämättömyyteen.

Ootte varmaan lukeneet ja kuulleet uutisista, et ihmisen taposta selviää ilman suurempia seuraamuksia, kun tää lahtaaja on "parantunut" tapon jälkeen... Kiesus sentään. Kuulostaa helpolle. Ja helvetin väärälle.

Joo-o, tarkotan Ior Bockin tapausta. Pyörätuolissa istunut mies sai intialaiselta taloudenhoitajaltaan leipäveitsestä sen verta monta kertaa, et henki lähti.

Tää kotihengetär meni jonkun sortin psykoosiin ja siinä harhoissaan laitto miehen kylmäks. Oleskeli sit valtion kustantamassa täyshoidossa jonkun kuukauden. Kävi kallon kutistajat haastattamassa ja troppia antamassa. Ja kas, kaverista tuli niin terve, et voikin jatkaa elämääsä ilman oikeudellisia seuraamuksia.
Tosta nyt vaan puuttuu, et valtio sais vielä maksaa, kun piti "syytöntä" vankilassa vajaan vuoden.

Niinku miten niin parantunut? Miten tappamisesta voi parantua? Okei, harhat saatto mennä menojaan, mut tappajahan se mies kuitenkin on. Miksi siitä ei rangaista?

Kuka menee takuuseen, ettei sama toistu? Sori, pääs jo unohtumaan. Kaverihan on nyt terve.

Vaik kuinka mies katuu, haluaa palata Intiaan vanhan äitinsä luo, ni tekoa ei saa tekemättömäksi.
Jos katumalla saa kaiken anteeks, ei vankiloita tarvittais. Ai pahus, taas mä unohdin. Tää kaveri on nyt terve. Eikä tervettä saa sairaana tehdyistä raakuuksista muistuttaa. Siinä voi mieliala mennä vaik matalaks. Eikä tietty telkien taakse laittaa. Tervettä miestä.
Sitä pitää ymmärtää ja uusi mahdollisuus tapp...  elämässä antaa. Joku oikeushan parantuneella täytyy olla. Eihän terveenä olosta ole mitään iloa jossain lukkojen takana. Vapaaks vaan odottelemaan, milloin seuraavan kerran henget ottavat yhteyden ja tarttee alkaa sohiin puukolla.

En kattokaas usko näissä asioissa paranemiseen. Tappamisesta ei voi tervehtyä.

Mä oon tän ennenkin sanonut, toistan täs kohtaa itseäni: Vähintä on näis ihmisen hengen riistämisjutuissa, ettei tekijä koskaan ikinä milloinkaan kulje vapaalla jalalla. Mä uskon, et toisen hengen riistäjällä ei ikinä ole releet kohdallaan korvien välissä.

Sellin ovi vaan tiukasti takalukkoon ja avain jorpakkoon.

lauantai 13. elokuuta 2011

Jupinaa

Terve taas. Tääl sitä ollaan siipi maassa murheellisen kesän jäljiltä. Epäusko on muuttunut todeksi. Isoksi suruksi. Suruaikaa on varmaan maailman ääriin asti. Meinaan, ettei elämä enää koskaan ole niinkuin se oli. Tärkeä ihminen on pois.

Äidin perunkirjoitukset oli tällä viikolla. Hitsi kun me paikalla olleet itkettiin. Lakitoimiston väki katteli toisiaan epätoivoisesti ja kanto henkilökunnan taukohuoneesta käsipaperirullia toisensa perään. Me niistettiin ja niiskutettiin rullat saman tien tyhjiksi. Kuin oltais uudestaan äitiä haudattu. Kaikki äidin elämäntyö muutettiin numeroiksi ja euron merkit perään. Saa sit verottaja laskeskella, minkälaiset verot jälkeen jääneille lykkää.
On toi perintövero niin syvältä. Tavallinen palkansaaja, joka kaikista palkoistaan on verot maksanut ja siitä huolimatta onnistuu vähän säästöönkin rahaa saamaan, niin vielä siitä jälkeläiset maksaa kunnon provigat valtiolle. Isot jebet, herrat ja rouvat miljänäärit osaa pelata lakimiestensä avustuksella tilinsä tyhjiksi ja itsensä "varattomiksi". Ei tartte niiden lasten muuta kun rahoista nauttia.

En mä minkään rahan perään itke. Mä itken äitiä.

Ei oo paljon maan eikä maailman tapahtumat mua hetkauttaneet. En ole aikaani seurannut. Oon vaan ollu ja mietiskellyt. En oo tehty mitään, mikä ei oo huvittanut. On ollu loma mua avittamassa. Mut kaikki, ihan kaikki, loppuu joskus. Niin mun lomakin vetelee viimeisiään. Maanantaina duuniin.
Lähestyvä arki on kai saanut mun ajatukset taas jotensakin rullaamaan. Tai päättääkä te, onko asia niin. Mä kerron, mikä alko jurppiin.

Joku valopää vuorineuvos, ventatkaas hetkonen, mä mietin nimeä... joo, Jorma Eloranta, on saanut omasta mielestään helvetin hienon ajatuksen. Nyt pitäis julkisen sektorin tuottavuus laittaa nousujohteiseksi pienentämällä työntekijöiden palkkoja. Voi pieksulan väki! Kertoisko herra vuorineuvos, et palkattako niit hommii pitäis ihmisten tehdä. Meinaan, kun oon ymmärtänyt, et julkisen puolen palkat, ihan sellasilla rividuunareilla, ei mitkään hääppöset muutenkaan oo. Et siitä pikkiriikkisestä vielä herra vuorineuvos nyhtäis jotain veks.
Et mua etoo. Oikeesti. Kun tollaset yli puol miljoonaa vuodessa tienaavat alkavat funtsiin, et kuinka maan talous laitetaan kuosiin, niin aina ne alottais nyhtämisen niistä, joilla muutenkin on vähän. Perusteluina, et kun niitä pieni palkkaisia on niin monta, ettei niille kaikille nyt vaan kertakaikkiaan voi maksaa palkkaa. Tää äijä vielä heitti, et ministeritkin ovat sitoutuneet viiden prossan palkanalennukseen. Samaa siis voi vaatia tavalliseltakin duunaajalta. Tarina ei vaan kerro, kuinka kauan nää ministerit suostuvat taloustalkoisiin.
Mä nyt kuitenkin intän vastaan. Kaks viiva kaks ja puol tonnii tienaavan palkasta viis prosenttii on sellaset sata ja vähän yli euroa. Niillä rahoilla sais ruokaa ihan kivasti perheelle. No sit hei ministerien tai vuorineuvosten palkoista sama viis prossaa on tietty enemmän, mut jos 30-40 donaa kuussa tienaavalta palkasta järsästään ne viis prossaa, ni huomaako se edes sitä. En usko.
Niin et anti olla herra Eloranta. Mieti jotain muuta. Oikeudenmukaisempaa ratkaisua.

Ja sit toiseen hatutuksen aiheeseen. Tiettekste et omahyväisyys silleen aika paljon ärsyttää mua. Pilkkujen viilaaminen ja sanoista erilaisten merkitysten lypsäminen saa mut näkemää sahalaitoja.  Mä tarkennan.
Tais olla eilen tai sit se oli torstaina kun luin taas pitkästä aikaa Metro-lehtee. Oli ihan etusivulla juttua Kalasataman romanneista. Et nyt niille tulee lähtö ihan oikeesti. Ja samalla siivotaan helvetin sotkuset paikat niiden pesimäpaikoilta. Juttu oli otsikoitu tyyliin romaneille ja roskille lähtö Kalasatamasta. Miten tää nyt sit pitäis ymmärtää? Jokainen, joka on nähnyt Kalasataman seudun romanien asuttamana, ymmärtää just oikein, mitä tarkotetaan. R-o-m-a-n-i-t p-o-i-s j-a k-a-u-p-u-n-g-i-n l-a-s-k-u-u-n s-i-i-v-o-u-s. Näin yksinkertaista se on. Mut ei kaikille.

Kuva lainassa

Hesarin toimittaja Kimmo Oksanen, otti otsikosta herneen nenäänsä ja kirjoitti oikein hurskaan kirjoituksen tämän päivän Hesarissa. Tää ilmiselvän humaanina itseään pitävä toimittaja moittii oman ammattikuntansa edustajia moukkamaisesta kirjoittelusta. Et nyt on sit romanit ja jäte ihan sama asia. Toimittajat ovat ruokkimassa piilorasismia tollasilla otsikoilla. Voihan jysäys! Tää Oksasen Kimmo nälvii kollegoitaan, et eikös toimittajan työ pitäis olla epäkohtien paljastamista ja vääryyksien torjumista. Et tollaset pikku paskakasaleirit tuol Stadin rantsuilla, ei nyt pitäis ketään toimittajaa hetkauttaa. Miksei, mä kysyn. Tässähän on ilmiselvä epäkohta ja vääryys tapahtunut. Ulkomaan romanit ovat pistäneet leirin pystyyn kaikkien meidän sääntöjen vastaisesti. Lianneet paikat ja toistuvista kehoituksista huolimatta eivät minnekään ole lähteneet.  Paitsi viime talvena kun Stadi kustansi niille himamatkat. Silloin osa läks, mut kevät toi ne takas. Niin et mun mielestä täs on ihan oikea epäkohta ja vääryys tuotu esille. Asiat asioina, eikä hempeilyä väärillä perusteilla. Ja kauhakuormaajilla jätteet pois. Niin tuolla suuressa maailmassa tällasille leireille tehdään.

Jatkan jurnutustani. Tuttu on töissä tos Kalasataman lähistöllä. Raksafirman varastoilla alettiin käymään luvatta aika pian sen jälkeen kun ekat romanileirit oli hilattu pystyyn siihen viereen. Arvatkaas, mikä teki kauppansa. Kupari. Sitä vietiin kilokaupalla. Kuparista kun saa hyvän hinnan jälleenmyynnissä. Noh, nyt on vissiin lukot ja vartiointi firman tiloissa sen verta hyvässä jamassa, et varkaat on siirtyny muualle hommiin. Helsingin kaupungin teatterin ikkunapellit ovat saaneet kyytiä. Ensin vietiin sellaset kymmenkunta metriä ja vähän myöhemmin kolkyt metrii lisää.



Rahaa on tietty saatava. Mutta ei vahingossakaan rehellisin keinoin.
Pitäkääpä kupariesineenne hyvässä tallessa.


maanantai 27. kesäkuuta 2011

Stairway to Heaven




Kevät ja alkukesä olivat kiirettä. Mentiin ja tultiin. Kesää odotettiin. Ei siinä ehtinyt edes blogia päivitellä. Kun oli kiire.

Kiire on nyt ohi. Pohjaton suru tullut tilalle.

Äitini on kuollut. Äkkiä ja arvaamatta.

En ymmärrä. En usko.

Voiko tästä koskaan selvitä?

maanantai 23. toukokuuta 2011

Automaatti - voi hiton hitto!

Nyt pitää purkautua. Mulla on ihan paikallinen ongelma. Koskettaa (vaan) muutamia satojatuhansia ihmisiä. Jatkossa lähennellään jo puolta miljoonaa, ellei enemmänkin. Matkustajaa. Kunhan ne saa tonne Espoon puolelle omat raiteet.
Se on toi metro. Stadin julkisista menopeleistä niiiin numero yksi. Jämpti ja nopea. Harvoin viivytyksiä. Mitä nyt joskus sattuu havereita. Tekniikka pettää tai joku päättää päivänsä metron etupuskuriin. Mut nekään ei kauaa viivytä matkan tekoa. Porukat, korjaajat ja sotkujen siivoojat on tosi ammattilaisia. Palauttavat metron aikatauluihinsa nopeasti. Ja taas mennään niinkuin ei mitään.

Käytän tätä julkisen liikenteen helmeä päivittäin. Useitakin kertoja päivässä. Niin et uskon olevani oikein pätevä sanomaan muutaman sanan metron automatisoimisesta.

Siis oikeesti, kuvitelkaa. Joskus vuonna 2014 olis tarkotus, et noi metrot kulkee ihan ittekseen. Tietsika ohjauksessa.... Kun mä ekan kerran kuulin siitä jokunen vuosi sitten, sanoin himassa, et nyt tuli muutto. Sellaseen mestaan tääl kaupungissa, ettei tartte metroon päin enää vilkastakkaan. Arvaatte. Ei mua kukaan kuunnellu. Heikkohermoseksi nimiteltiin. Hyväntahtoiset pään puistelut kaupan päälle. Tää hymisiä ajelee duunimatkansa autolla. Siel ei ole kuskeista huolta. Kunhan pitää ittensä kuosissa. Ja kattoo ympärilleen.

En mä lannistunut. Yhteys kaupunginvaltuutettuun. Saakelin saakeli, minkä teitte siel valtuustossa. Tollasta surmanloukkua kannatatte ja pistätte nykyiset metrokuskit kilometritehtaalle. Jotain kadunlakaisulaitteita ajeleen. Tai puistojen nurtsia leikkurilla tasotteleen.
Ihminen tarttee kuskikseen toisen ihmisen. Ei mitään konetta.
Arvaatte tänkin. Ei mua kuunneltu. Tai noh, sanotaan tän valtuutetun kunniaksi, et koulut on käyty. Annetaan puhujalle vaikutelta, et sua kuunnellaan. Mut kattokaas, kun ne päätökset jo tehtiin. Perusteluina säästöt, mitä automaatti metro tuo mukanaan. Junat voivat olla lyhyempiä ja niiden vuorovälit saadaan lyhyemmiksi. Kun ei ole ihminen riesana. Metroja ohjaamassa. Jatkossa uudet laituritkin voidaan rakentaa lyhyemmiksi. Säästyy betonia ja muita rakennustarpeita. Höh-höh!
Täs kohtaa oli sanottava herra valtuutetulle, et noinko teidät päättäjät aivopestiin? Montako Lapin reissua / ulkomaan matkaa / kabinetti illallista Siemensin porukat tarjos? Juu, ei se tästä purnaamisesta oikein tykänny, mut kohteliaasti kuunteli.

Kattokaas kun mä en taaskaan ymmärrä. Mä en kerta kaikkiaan hiffaa, missä ja minkälaiset ne säästöt ihan oikeesti on. Kun automatisoinnin kokonaiskustannukset hipoo sataa miljoonaa euroa! Jummi, kyl meil hei rahaa ainakin on!! Tolla summalla maksais nykyisten metrokuskien palkat viimeiseen tappiin asti. Uusis ja korjailis kalustoa ja muuta tarpeellista.
Näitä automatic metroja varten tarvitaan automatic laituriportit. Sellaset lasiset viritelmät, joiden tehtävänä on estää porukoiden tunkeminen metron ovien väliin, silloin kun metro lähtee. Ihmisillä on helkkarin huono tapa tällätä ittensä sulkeutuvien ovien väliin. Jotkut ovat kehittäneet siitä oikein urheilulajin. Rinnat rottingilla ja hauikset pinkeinä vääntävät metron ovet levälleen.
Portit tarvitaan sit kun ei ole sitä ihmistä kattomas sivupeiliin, et rimpuileeko siel ovissa joku hätänen. Nää laituri ovet on sellaset 20 % tosta kokonaispotista. Ei nekään mitään halpoja helyjä ole. Yhteensä näit ovia asennetaan eri asemille reilut 400 kpl.

Mut hei tää laituri ovi juttu ei ookaan mikään niin kovin selvä juttu. Viime kesänä aloitettiin Vuosaaren metriksellä kaupunkiin päin lähtevälle laiturin puoliskalle ovien rakentaminen. Oli kattokaas tarkoitus talvi seurata, miten ovien mekanismit kestää tuiskut ja tuulet. Kylmät kelit.
Onks siit tullut mitään valmista...? Ei oo.
Kohta puoliin vuos on Vuokin asemalla vaan toinen laiturin puolikas ollut käytössä. Toisella puolella ne toimimattomat ovet. Helkkarinmoinen ruljanssi metron tuleminen ja lähteminen. Mä kerron.
Metro tulee keskustasta. Porukat ulos junasta. Vartijat tsekkaa kaikki vaunut, sulkee ovet. Juna menee kääntö raiteelle. Vielä vähän oottelua siin laiturilla ja sit tulee juna, johan saat mennä sisään. Ja tää toistuu sellasen 8-10 minsan välein. Joka ikinen päivä.
Tästä talvesta on opittu, et yhdelläkin laituripuoliskalla pärjätään. Ei tarttis oviakaan niin paljon pystytellä... Ja vartijat pysyy lämpösinä. Ei tartte polkee jo katuojassa olevia, niinkus niiden pahoihin tapoihin toisinaan kuuluu.

No mikäs on estänyt ovitestausta? Sellanen pikku probleemos, et ne ovet on sekundaa. Eivät täsmää meidän metrojen kanssa. Euroopassa kun metrot ovat eri mallisia, selittää Siemensin edustaja. Juma! Sadan miljoonan kaupat, eikä tavaran toimittajalle tuu mieleen tsekata ostajan ajopelejä. Ovien ja metron väliin jää sen verta iso hole, et joku sinne kuitenkin putoo. Varsinkin, jos metron oviaukko ja portti eivät ihan osu kohdilleen. Et ei ne automaatitkaan oo sata tarkkoja...

Kysytään nyt ääneen? Mitäs tää kaikki hidastelu maksaa? Muuta kuin aikaa? Ton sadan millin päälle.
Toi samainen valtuutettu selitti mulle, et henkilökuntaa ei karsita automaation takia. Muuta kuin luonnollisen poistuman kautta. Totesin, et sitä poistumaa saattaa tulla, jos ammattikuski ei saa duuniaan tehdä. Ja luonnollinen poistuma tarkoittaa aina kunnan hommissa, ettei sijaisille enää soppareita jatketa.
Näis automaatti metroissa on kyl ihminen ohjaamossa. Sellanen metro isäntä tai - emäntä. Ei kuulemma ohjaa. Seurailee sivusta. Kuka kuski sellasta haluaa tehdä?

Noh, vuodella automatisointi on siirtynyt eteenpäin alkuperäsestä. Eikä mua haittais vaik saatais vielkin pidemmälle armonaikaa. Mä kattokaas en ollenkaan tuuletan automatisointia täs kohtaan. Meikä aikoo asettua junan keskivaunuihin sen jälkeen kun tietokone on ohjaajana.
Tuli törmäys edestä tai takaa, toivon olevani parhaimmassa suojassa siellä.

PS. En oo paljonkaan huomannu ihmisten kritisoivan tätä automatisointia. Me ollaan niin helkkari helppo kansa johtaa. Me kun ei hanttiin laiteta. Mennään vaan hirteen jos liian vaikeaksi menee.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kaikki käy, kunhan...

Hiki on Kataisen otsalla kiillellyt jo muutaman viikon. Muuten sutjakan oloinen mies näyttää hikoilevan ihan tosissaan. Tuska puskee joka ihohuokosesta pihalle.
Pikkasen kimaltelu helpotti, kun Eurooppaan päin saatettiin kertoa et tullaan Portugalin lainan takauskarkeloihin mukaan. Sellasen 13 miljardin verran. Paljo siinä muuten on nollia?... meikä ei tiedä. Saakelin paljon tällaselle tavalliselle veron maksajalle.
On siis Kataisella leikkikavereitta eurooppalaisissa hiekkalaatikoissa jatkossakin.

Tääl kotimaassa olis Kataisella vielä yks pulma. Tähän kohtaan. Pulmien määrä kun tuppaa elämässä ja politiikassa olemaan vakio. Yksi kun selviää, pari uuttaa tunkee ratkottavaksi. Lähipulma on toi hallitushanke. Pitäis saada porukat kasaan ja enemmistö hallitus aikaiseksi.

Mua pikkasen vihloo Vihreiden ehdottomuus. Nyt. Niiden moraali kun oli aikas löysässä tossa edellisellä hallituskaudella. Ne pari ydinvoimalaa kun saivat rakennusluvat. Nyt tää samainen porukka on niin ydinvoima vastaista, ettei toista missään. Kuinka uskottavana pitäis tollasta toimintaa pitää? Meikä ainaskin buuaa pitkään ja hartaasti.

Vasemmiston takin napit taitaa tällä kertaa paukkua, kun takin vuoripuolta väännetään esiin. Kuinkas käy? Vasemmisto kun ei myöskään ole Portugalituen takana. Voisko ne istuu sellasessa hallituksessa? Mä vastaan: poliitikot nyt voi ihan mitä vaan. Onhan se nähty.

Ketäs siel vielä on tarjolla. Kokoomus ja SPD. Ne ei herätä mussa suuriakaan tunteita. Ovat sellasta peruskamaa hallituksessa. Kokoomuskin tätä nykyä. Mitä nyt SDP:llä oli pikku katko viimeiset neljä vuotta.

No mut Kristilliset on uutta. Pelkästään pääsy hallitusneuvotteluihin, on nostattanut innon punan poskille. Uusi kokemus tälle porukalle. Nauttikaa nyt siitä.

Ja sit RKP. Ei juma. Hetken jo vaalien jälkeen luulin, et nyt tulee hallitus jossa nää meidän ruotsinkieliset ei istu. Paskat. Siel on taas seuraavan neljä vuotta. Tän puolueen hallitusuraa ei näytä kaatavan mikään. Niille kun näyttää kelpaavan kaikki, kunhan se kaikki on hallituksessa. Ei ole väliä vierustoverin aatteilla.

Perussuomalaiset. Vaalien todelliset voittajat vetäytyivät oppositioon oikeiden häviäjien, keskulaisten, seuraksi. On politiikka ihmeellistä. Onks se nyt niin, ettei Persuja toi hallitusvastuu sit kiinnostanutkaan? Kylhän siel  muutakin touhutaan kuin EU-politiikkaa. Ainakin toivon niin. Kun olis kattokaas näitä omankin maan asioita hoidettavana.
Eiks kotimaan asiat sit kiinnosta? Mä buuaan tälläkin valinnalle. Siis oppositioon menolle. Vaik kuinka olis koreat periaatteet.

Onhan meillä ollut kaikenlaista tuol hallitus puolella. Muistellaans hetki:
On ollu sinipunaa, punamultaa ja viimeks ihan porvarimeininkiä.

Kaikkien sinipunamultaporvari hallitusten jälkeen näyttää vahvasti sille, et halutaan bygata kasaan ihan-mikä-tahansa-muu-kuin-perusuomalaiset-hallitus.

On se outoo, toi politiikka. Kansa sanoo sanansa ja valitut sit tekee, mitä lystää.

PS. Leijonat laitto Kundin remonttiin. Sitä mä moitin. Känneistä en niin piittaa. Ansaitut pokaalit tulee kohdella arvokkaasti.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Se on Bileet tänä iltana!

Saatiinhan me juhlat!
Tavataan Kauppatorilla!
Tää on niiiin ihanaa Leijonat!
Onnittelut!

Ehdotus vuoden urheilukuvaksi:
Kuva kähmitty

Muuten, mua onniteltiin maailmanmestarina kun duuniin pääsin. Silleen.
Voittohan on aina yhteinen :) Sopii mulle.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jänniä aikoja

On eletty jänniä aikoja. Vääntöä moneen suuntaan. Noi hallituskiemurat ja Portugalin jelppiminen siihen päälle.
Ei ois meikä uskonut, et iso jytky päätyy oppositioon. En ehkä ymmärrä politiikin hoidosta tarpeeks, kun äimistelen moista. Mut niin vaan on monttu meikäläisellä ihan ammollaan.
Ensin oli Soini takin kääntäjä ja nyt se on sit vastuun pakoilija. Ei osaa mies olla mieliksi medialle.
Olisko niin, et se onkin ihan periaatteen mies, sen verran kun poliitikko voi olla. Ja kun vaalimenestys tuli sellasilla teeseillä kun tuli, ei sinne hallitukseen oikein voi mennä. Siellä kun edelleen kieli pitkänä mennään Portugalia konkurssin partaalta pelastamaan.
Koviksi mainitut Kokoomuksen ja SDP: n ehdot Portugalin lainoille, olikin sit ihan vessapaperia. Ohutta ja kädet likaisiksi tahraavaa. Että viittivätkin yrittää viilata meitä linssiin.
Oli miten oli, yhden huomion oon ollu tekevinäni. Ihan niinkuin kaikki puolueet olis jotenkin varpaillaan. Miettisivät tarkemmin, mitä ulos laittavat. Sanomansa hyvin kansaan käyväyksi asettelevat. Olisko nää viimeisimmät vaalit jotenkin ravistelleet meitin poliitikot ikiaikaisesta Ruususen unesta? Et niinku oikeesti kansa voi äänestää huonoksi katsomansa vaihtoehdot pihan perälle.  Enää ei voi luottaa, et ikuiseksi ajateltu kolmen suuren puolueen valta olis mitenkään automatik. Nähtiinhän se, kuin kylmästi voi käydä, joillekin.

No sit hei Euroviisut. Kulunut viikko oli kovasti nousujohteinen meille
suomalaisille. Tai oikeesti Paradise Oskarille. Niin me luultiin. Ennen eilistä iltaa. Kuitenkin kaikista ennakkotiedoista poiketen keikutaan finaalin viiden viimeisen joukossa. Tai siis Paradise Oskar siel lauluineen keikkuu.
Mehän ei sitä mennä lentokentälle vastaan. Eikä muutenkaan uskottu sen menestykseen. Ei tollaset hissukat suurissa napatanssi turnajaisissa pärjää. Vaik kuinka oli kolmiulotteinen maapallo taustana.
Näinhän se menee. Voitto sosialisoidaan. Tappion saa törppö pitää ihan omanaan.
Kumma juttu muuten toi äänestyskäyttäytyminen näis pippaloissa. Semissä kuulemma oltiin kolmansia. Edellä koko skaban voittanut Azerbaidzhan ja olik se nyt Kreikka. Tais olla. Eni vei. Sit tuli finaalissa ei oota oikein olan takaan. Missä ne kaikki tiistain äänestäjät oli? Koisimassa vissiin. Tuli vaan mieleen, kun hyviä naapureita näköjään äänestellään, et Pohjoismaita on liian vähän. Jos olis enemmän, saattais nää skabat mennä paremmin.
Tykkäsin Suomen edustajan esityksestä. Mun mielestä pieni on aina kaunista. Kaiken sen helvetinmoisen sirkuksen keskellä. Ja kundihan vetäs kipaleensa ihan tyylillä. Ja millä esiintymisvarmuudella. Mut sehän onkin Suomen ruotsalainen. Ne sen osaa: ottaa lungisti ja pitää hauskaa. Onnittelut siitä. Oon teille kade.

Mun oma pikku katastrofi tapahtui tänään iltapäivällä. Päätin laittaa kakuksi. Alko vaan tekeen mieli jotain hyvää. Noh, tarvikkeet kulhoon ja vatkain perään. Kulhosta vuokaan ja uuniin.
Siinä sit siivoilin jälkiäni, kun sokeripussin takaa vieri kolme kananmunaa esiin. Voi viturainen! Helkkarin helkkari. Noiden ois pitäny olla siin taikinassa, joka uunissa koitti vääntäytyä komeaksi kakuksi.
Arvaatte, et ei tullu muuta kuin lättykakku. Että harmitti. Kyl se maistuu siltä miltä pitääkin, mut silti ottaa kupolista. Mä oon niin hyvä mählimään.

Noh, persut on oppositiossa. Euroviisuissa tuli siipeen - Axelille. Kakusta tuli floppi. Mut tätä kirjoittaessa kaikki on silti viel mahdollista. Lätkässä! Hitto, et on jännä ilta tulossa.
Ja pirullisen pitkä kuuskytminsanen kaikkine katkoineen ja väliaikoineen.
Miten musta tuntuu, et kuudentoista vuoden tauon jälkeen, lähetään ens viikolla Kauppatorille juhlimaan maailmanmestareita. Mä oon kovasti sinne menossa.

Niin et leijonat, hoitakaa meille ne pippalot!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ensimmäinen päivä uutta aikaa?

Juman kekka! Kyllä kävi iso jytky - (c)Timo Soini - yli valtakunnan. Etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Kukaan ei uskonut tällaiseen bufuriin, vaik kovaa tuulta etukäteen ennusteltiinkin Persujen suunnalta. Mä en äänestänyt Perussuomalaisia, mutta hattua nostan Soinille ja porukoille. Ei oo tommosta tehty tän maan historiassa koskaan ennen.

Kaikki gallupit kalpenivat perinteisten suurien puolueiden puheenjohtajien rinnalla, kun ennakko äänet julkistettiin eilen illalla. Hitsi, kun se oli jännä hetki. Mulla sydän jyskytti tuhatta ja sataa.

Minkki-Marin tyrmistynyt ilme oli kyl kaikkien Keskustan rahasotkujen ja ylimielisyyden jälkeen niin mannaa. Mä myönnän. Olin vahingon iloinen. Sehän sitä aidointa iloa on.

Tuli lunta tupaan. Taka talvi. Keskustalaisille. Tyylikkäästi Kiviniemi kuitenkin pettymyksensä nieli ja häviön tunnusti. Noh, noilla kannatusluvuilla ei kyl mihinkään muuhun olis pystynytkään. Miinus 16 paikkaa edellisiin vaaleihin. Sil viisiin.

Turha on Mari kahdeksan vuoden vastuun kantoa vaalitappioksi nimetä. Pelkästään. Kyl se, kuulkaa hei siel Keskustassa, oli ne teidän pohjattomat lahjusvirrat, jotka teidät kaatoi. Sen päälle kun vielä nirpistelitte nokkaanne kansalle. Samaan aikaan pokkuroitte rahamiehiä. Olitte silmiin pistävän ylimielisiä. Ei ole unohtunut Matti Vanhaset ja Kanki Kaikkoset. Noh, Kaikkonen hikisesti pääs eduskuntaan.
Silloin kun Keskustan omatkin lipee rivistä ja lähtee Persuja äänestään, on peiliin syytä katsella pitkään ja hartaasti. Oppositiossa on sit enemmän aikaa, kun ei tartte sitä kuuluisaa hallitusvastuuta kantaa.

Eikä kyl kellään vielä hetken nykyisellä hallituspuolueella mitään oikeesti hurrattavaa ole. Kaikki hävis edellisiin vaaleihin verrattuna. Paitsi ruottalaiset. Niil on tasavarma kannatus omiensa joukossa.

Jos kattellaankin asiaa vähemmän perinteiseltä kannalta. Paikkojen menetyksen mukaan. Silloin Keskusta on kirkas ykkönen. Ne 16 paikkaa meni alta veks. Kokoomus on hienosti kakkos sijalla. Niille tuli 6 hävittyä paikkaa. Kolmannen sijan sai Vihreät 5 paikan menetyksellä. Siinä kolmen kärki. Häviäjissä. Kaikki hallituspuolueita. Toivottavasti kokouksissaan ottavat tän viestin ihan oikeasti vakavasti.

Kokoomuksen vaalivoittoa varmasti himmentää tietoisuus, ettei voitto tullut paikkojen lisäksellä. Päinvastoin. Ja et voitto oli tosi pienestä kiinni. Sellasesta parista sadasta äänestä Vaasan vaalipiirissä. Siel kun demarit olis saaneet noi pari sataa ääntä olis SDP ollut eilisen illan voittaja. Kyl nää isot asiat voivat olla hiton pienestä kiinni.

Täs vaalis ei menetettyjen paikkojen laskennassa ole muita voittajia kuin Perussuomalaiset. Lisäystä edustajan mestoihin 34. Voi sisso! Siin on perinteisille kolmelle suurelle nieleskeltävää pidemmäksikin aikaa.

Ulkomaita myöten nyt funtsitaan ja analysoidaan tätä vaalitulosta. Vallankumousvaalit, kirjoitti joku ulkomainen toimittaja. Kuulostaa hyvältä.
Pähkäilevät kuulemma EU:ssa, pystytäänkö Portugalin vakausrahoitukset hyväksymään ilman Suomen eduskunnan myötävaikutusta. Päättelevät, et sellanen suunnitelma B olis ehkä tarpeen.
Jää nähtäväks joutuuko Soini myötymään hallitus neuvotteluissa tästä prinsiipistään saadakseen jotain muuta tärkeäksi katsomaansa läpi. Politiikka kun on kompromisseja. 

Nähtäväksi myös jää muuttuuko nykymeno politiikassa. Muuttuuko mikään oikeasti. Nyt alkaa lupausten lunastaminen. Siihen on neljä vuotta aikaa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ambomaalla - vai??

No niin. Meikä kävi täyttämässä kansalaisvelvollisuutensa. Annoin ääneni ehdokkaalle, jonka toivon parhaiten ajavan mulle tärkeitä asioita. Muutahan en nyt enää voi, kuin toivoa sen asian suhteen.

Ei kyl oo helppoo toi sopivan ehdokkaan valinta tääl Stadissa, kun kaikki ovat vieraita. En tunne yhtäkään henk.koht. Vanhat veteraanipoliitikot tietty tuntee nimeltä ja niihin liittyy omat mielikuvansa, kuinka aikaisempia pestejään ovat tuol eduskunnassa hoidelleet.

Mut uudet pyrkijät on ihan hepreaa. Vaalikoneita tuli pyöriteltyä. Ihan toivotonta puuhaa. Ei sieltä sopivaa löydy. Mulle nimittäin kävi joka koneen äärellä just sama. Ehdokkaat, jotka mun vastausten perusteella funtsailee asioista samalla tyylillä, olivat kaikki mulle väärän puolueen ehdokkaina. Miten se nyt tolleensa, meikä mietti. Ja miettii täs vieläkin, vaik ääni tuli annettua. Päätin ehdokkaan ihan ilman vaalikoneiden avitusta.

Tää vaalipäivä alkoi mun kohdalla melkoisella hämmennyksellä. Lueskelin Hesaria ja hörpin samalla kahvia. Osu siinä sitten silmään juttu, jossa kerrottiin, et nyt on sit tänne Suomeenkin tullut ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita. TÄH!?!? Leuka loksahti auki ja just ryystetty kahvi valui suusta rinnuksille. Helkkari sentään.
Rintamuksen kastellut kahvi ei sit yhtään haitannut, kun meikä luki silmät tapillaan juttua. Joo, totta se oli.

Tarkkailijoita on tullut seitsemän kappaletta. Ei siis hirveen montaa, mut kuiteskin. Ovat olleet täällä jo jonkin aikaan seurailemassa, kuin homma pelittää.

Ja meikä kun on luullut, et vaalitarkkailijat menevät maihin, jossa demokratiasta ei oo koskaan kuultukaan. Et semmosissa maissa tarttee vähän ulkopuolisten kattella, meneeks asiat yhtään sinne päin kuin olis oikeudenmukaisuuden nimissä tarkoitus. Mut et Suomessakin...? Oho! Ollanks me muiden silmissä joku Ambomaa???

Noh, tekstistä selvis et meidän muuttunut vaalirahoituslaki on saanut tarkkailijat kääntämään katseensa tänne Perä-Pohjolaan.
Mulla lähti siitä kyl saman tein hyrrä pyörimään, et toi vaalilaki on peitetarina. Oikeasti haluuvat nähdä, käydäänks tääl jotkut korruptio vaalit. Kun rahamiehet antoivat viime vaaleissa ehdokkaiden innosta ojentamiin käsiin kasa päin rahaa ja saivat sil viisiin mieleisen hallituksen käskyläisekseen...

Eikä mun ajatuksen kulku tähän tyssänny. Jatkoin funtsimista, et ollaanks me oikeesti mikään demokraattinen maa? Siis oikeesti. Meil on tietty kaikki ulkoiset asiat niin kuin demoratiassa pitääkin. Mut toi rahan mahti ja ne joilla sitä kasapäin on, ovat ne tän maan johtajat. Poliitikot ovat vain kaksisataa pelinappulaa miljonäärien pelilaudalla. Hitsi, tuli ihan huono-olo kun tota funsailin.
Mistä sitä tavallinen ihminen voi tietää. Voi vaan arvailla. Voi olla, et teille muille tää on kirkastunut jo ajat sitten. Mä koin jonkin syvällisemmän herätyksen tänä aamuna.
Noh, oonhan mä näit samoi ajatuksia pyöritellyt tääl aikaisemminkin. Mut tänään, vaalipäivänä, ne tulivat niin konkreettisiksi.

Tosta demokraattisuudesta ajatus karkas kansan tyytymättömyyteen. Siihen kuinka näissä vaaleissa ovat ehdokkaat saaneet ihan kontreettisesti kokea, et kaikki ei tykkää nykymenosta. On ollut ehdokkaiden häiriköintiä jopa väkivaltaa.  Mä ymmärrän näitä ääri-ilmiöitä jollain tapaa. Todettakoon kuiteskin, etten väkivaltaa ja toisen uhkailemista hyväksy, mut ymmärrrän tätä ilmiötä. Sitä, mistä se kumpuaa. Kun kuilu levenee ja syvenee. Toisella puolella rotkoa ovat ne joilla pyyhkii helkkarin hyvin. Toisella reunalla ne jotka elävät kädestä suuhun. Eikä siihenkään meinaa rahat riittää.

Lähi-Idän maiden kapinoita ja kansannousuja seuratessa oon funtsinu, et milloinkahan tääl Suomessa tavallinen kansa väsyy kyykyssä olemiseen ja nousee vastarintaan. On jo niin paljon niitä, joilla ei mene hyvin. Perussuomalaiset nyt koittavat siihen saumaan tuoda muutosta. Jos niiden vaaliteemoihin on luottamista. Mä kattokaas on pirun epäileväinen näissä politiikka asioissa.
Suurimmalla osalla ihmisistä on toistaiseksi asiat kohtuullisessa kuosissa. Pysymme poteroissamme. Mut sit jos oma elämä ajautuu tilanteeseen, ettei väliä enää oo muulla kuin muutoksen halulla, sit ehkä porukat nousee vastarintaan. Yhdistää voimansa. Suistaa valtaa pitävät korkeuksista.

Siihen ei sit taida pelkät vaalit riittää....

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Julkimeikkaajat

Kauniin kevät päivän kunniaksi toinen postaus edellisen jatkeeksi. Mut aihe ihan eri, ettei tuu pitkästymistä.

Mä oon tässä jonkin aikaa ihmetelly naisia, jotka meikkaa julkisesti. Tiedättekste niit tyyppei? Ne tykkää meikata julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostarin penkillä. Eniveis, kanssa matkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Onhan se tietty käytännöllistä yhdistää matkan teko ja naamarin kuntoon laitto. Ei tuhraannu ylimääräistä aikaa, kun kerran jonnekin on mentävä.

Helkkaristi ihailen näiden julkimeikkaajien tarkkaa kättä, kun ne vetää silmien ja huulten rajauksia liikkuvassa, heiluvassa, tärisevässä kulkupelissä. Hitsi, kun mulla vispaa kädet tarkkaa hommaa tehdessäni vaik teenkin sen ihan omassa rauhassa himassani.
Mua ei sais toisten nähden meikkaamaan. Mun mielestä se on niin intiimiä hommaa, et haluun tehdä sen ilman et joku kyylää vieressä. Sen takia musta on kiusallista kun vasta päätä joku kaivaa ison pussillisen meikkejä laukustaa ja aloittaa meikin teon ihan alusta. Pohjustukset, pakelit, puuterit, kaikki. Siin ei aina tiedä minne silmänsä laittais. Niinku mihin kattois.
Mulle nää julkimeikkaajat edustaa tän ajan ilmiötä: Minä ite. Minä paras. Minä mielellellään huomion keskipisteenä. Minä ja... onks muita... ei... siis minä ja mun kaveri minä.

Tänään mua lätkästiin uudella kokemuksella. Arvatkaa hei!

Meikä istu metrossa matkalla himaan. Ruoholahdesta lähdin. Siihen vastapäätä istui typykkä, sellanen 15-16v. Peilaili ja järjesteli hetken hiuksiaan. Ihaili peilikuvaansa metron ikkunasta. Ne on mainioita peilejä noi ikkunat silloin kun ollaan tunnelissa. Pimeää ulkona ja sisällä valot. Hyvin heijastuu oma kuva niistä.
Noh, kaivohan se friidu sen monen kilon painoisen meikkisäkin laukustaan ja aloitti meikkaamisen.
Rauttiksella tytön viereen istui mies. Ihan sellanen miehen näköinen, melko pitkä ja kookas. Matka jatku. Tyttö oli silmien rajausvaiheessa kun tää sen viereinen mies nappas povaristaan puuterirasian - joo, luit oikein - se oli se. Avas rasian ja alkoi töpötellä poskiin ja nenän päähän pulveria. Tytöllä meinas lipsahtaa silmän rajaukset ohimon puolelle, kun sen huomio kiinnittyi omasta peilikuvasta meikkaavaan mieheen. Tytön ilme oli aidon hämmästynyt.
Salamana mies käänsi katseensa tyttöön. Katse kysyi: oliks jotain asiaa? Hetken nää kaks meikkaajaa tsiikas toisiaan. Mies uhmakkaana, tyttö hölmistyneenä. Voi kun olis kamera, funtsailin minä. Puhelin siin kädessä, olisin ihan varmana koittanut saada niistä kuvan. Jotenkin, jollain tavalla. Tilanne oli niin kutkuttava. Niin uus. Mulle. Ilmeestä ja reakiosta päätellen myös tytölle.
Tyttö luovutti ekana. Käänsi katseensa peiliinsä. Selvästi kelaili jotakin, koska sivellin ei pitkään aikaan kohonnut uudestaan jatkamaan silmän rajausta.
Mies töpötteli aikansa kasvojaan, laitto rasian povariinsa. Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Voi herran jestas, meikä tais muutaman kerran koko episodin aikana mielessään funtsailla.

Niin et yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Meikäläinen. Ehkä se meikkaaja tyttö kans. Se sai muuten meikkinsä kuntoon ennen Itistä, toipu sen verran. Naisten lisäks siis myös miehet julkimeikkaavat. Se on nyt omin silmin nähty.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, kaikki jotka haluavat saavat mun puolesta meikata. Siin ei oo mitää erityistä. Mut pliis, tekisitte sen ittenne kanssa kahdestaan.

Uuden kokemuksen kunniaksi meikä avas skumppa pullon ja ryystän sitä nyt partsilla. No en pullon suusta. Fiksusti lasista. Skumpan hörppinen suoraan pullosta kun on taitolaji. Siinä saa herkästi kunnon vaahdot suuhunsa.
Aurinko paistaa. Mittarissa 24 astetta. Okei, tää on lasitettu partsi. Mut kyl tää mulle kelpaa.
Kevät on ihan oikeesti täällä.

Vaalien aikaan

Eletään jänniä aikoja. Työhaastatteluja ja rekrytointitilaisuuksia on järjestetty toreilla, kauppakeskuksissa, telkkarissa ja radiossa. Tuol Arkadianmäelllä on 200 työpaikkaa tarjolla. Sinne on monilla kova hinku. Osalle pesti on katkolla. Uusia tulokkaita mielii hyvin palkattuun duuniin.
Kielet pitkänä työnhakijat ovat kirmanneet vaalialueitaan ristiin rastiin. Litrakaupalla juottaneet kahvia, kilotolkulla syöttäneet pullaa paikalle saapuneille työhaastattelijoille. On kuunneeltu päät kallellaan, mitä työnantajat toivovat hakijoilta. Kerrottu suut vaahdossa, mitä hakijalla on annetavaa 0y Suomi Ab nimiselle yrtitykselle.
Hakijoilla niskat särkevät ergomisesti huonosta työasennosta. Päätä kun joutuu pitämään myötätuntoisesti kallellaan tunti tolkulla.
On eletty lupauksien aikaa. Neljän vuoden välein eduskuntaan hamuavat pitävät omat uuden vuoden lupaustalkoonsa. Noh, sit kun vaalit on käyty ja tulokset selvillä, voi lupaukset unohtaa. Ihan niin kuin tuppaa käymään useimmille lupauksille noin muutenkin. Ne vaan unohtuvat.
Tääl Stadissa Kokoomuksen vaalimainokset puskevat ovista ja ikkunoista sisään. Kadunvarret, liikennevälineet, mainostelineet. Hitto, kaikki täynnä sliipattuja kasvokuvia miehistä ja naisista. Ovat jo lähtökohtaisesti sen näköisiä, etteivät oikeasta elämästä tiedä mitään. Raha ja sen iso määrä haisee kauas.
Paikalliset tv-mainokset ovat tääl suunnalla ihan samanlaisia. Kokoomuksen ehdokkailla on totta vie fyffee. Niin paljon niiden ehdokkaat itseään liikkuvin kuvin mainostavat.

Oon noita tv-mainoksia oikein tarkasti kattellu. Teknistä toteutusta ja sitä, minkälaisen kuvan ehdokkaasta saa, kun häntä ei entuudestaan tunne. On kuulkaa aikasmoisia pökkölöitä tyrkyllä neljän vuoden pestiin. Juu, ei se esiintyminen vaan oo kaikkien juttu, mutta ihan sellaset pikkusen sulavat esilläolotaidot poliitikoksi mielivältä vaaditaan. Duuni kun on puheita, kokouksia, ja silloin tällöin joskus ihan viimeisessä hädässä työnantajan edustajien tapaamisia. Viimeistään seuraavien vaalien aikaan.

Mun silmiin on osunut ylivoimaisesti oudoin ja ylimielisyyttä alleviivava mainos. Voi yäk! Ehdokas Sanna Perkiö/Kokoomus, näyttää lepäävän rennosti oikella kyljellään jollain divaanin tapaisella. Mustat hiukset on lakoilla suittu kiiltäväksi. Karvaakaan ei ole väärässä paikassa. Huulet tummanpunaisiksi puunattu. Päällä on musta jakkupuku. Yläosasta päätellen. Ehdokkaan vasen käsi nojaa poskeen. Kädessä huomio kiinnittyy nimettömässä olevaan isokokoiseen desing-sormukseen.
Kun mainos alkaa, Perkiö on kuvatussa asennossa silmät kiinni. Miehen ääni lausuu muutaman kehuvan lauseen. Ja hei räps! Seuraava kuva, jossa asento on sama, mutta tää kleopatra avannut silmänsä. Vaivautuu katsomaan mahdollisia työnantajiaan silmiin. Miehen ääni kehoittaa äänestämään tätä ehkokasta. Mainoksessa siis kaksi kuvaa. Silmät kiinni ja auki.

Joka kerran jään ihmeissäni funtsiin, et mitä toi nainen haluaa ihmisille viestittää. Kuulkaa siel te rahvas. Koittakaa nyt hei saada ittenne äänestyskoppiin. Mä kun haluun olla tän vaalin äänikuningatar. Kuningatarhan mä jo nyt olenkin. Mut olis kiva olla se eniten ääniä saanu. Vai mitä se meinaa? Kun sen mainos ei viesti ainakaan mulle muuta kuin ylimielisyyttä. Voi olla et täs halutaan sohaista ns. nukkuvia. Et herätys siel sohvil, menkää köyhät äänestämään.
Onhan se Perkiö kansanedustaja ja ilmeisesti olettaa, et kaikki sen tuntee ja tietää kuin hyvä se on. Ainakin sen omasta mielestä... Mut se mainos on kyl liian korkea lentoinen. Liian kaukana tavallisesta ihmisestä.
Eri kokoonpanoilla haalittuja vaalitenttejä ja keskusteluja oon kans tiiraillu. Lähtökohtaisesti sanoisin et Ylen toimittajat 1-0 Maikkarin vastaaviin. Erityisesti MTV3:n puheenjohtaja tentit arki-iltaisin Seiska-uutisten jälkeen.
Ihan karmeaa kuunneltavaa. Toimittavat puhivat koko ajan päälle. Esittivät kysymyksen ja kun vastausta oli kuultu pari sanaa, alkoivat toimittajat inttämään päälle. Erityisesti naistoimittajan kova, kalskahtava ääni kävi mun hermoon. Hyökkäävää ja päälle käyvää.
En mä hempeyttäni kritisoi päälle käyvyyttä - siitä vaan - mut ihan kuuntelemisen kannalta se on helkkarin epämukavaa. Paljon asioista jäi kesken tai kuulematta kun toimittajat kilvan koittivat haukata isointa palaa haastateltavasta. Hitto sitä huutoa!
Ylen vastaavissa tsempaloissa oli seesteisempää. Napakoita, hyvin valmisteltuja kysymyksiä. Meikäläistä ilahdutti, et vaadittiin vastauksia selkokielellä. Jos sellaista ei meinattu saada, toimittaja pyysi joskus useammankin kerran vastausta niin, että sen pystyy ymmärtämään.
Toinen mistä liputan Ylen osaajia oli se, et poliitikon harhauduttua sivupoluille itse asiasta - tarkoittaa, ettei halunnut suoraan vastata - toimittajat toistuvasti palasivat kysymykseen ja esittivät sen uudelleen. Oli kiva kattoo, kun grillivarrasta käännettiin.
Ja olis ollut kiva kuulla ne oikeat vastaukset. Poliitikot kun ohjataan "näin vältän vastaamasta mihinkään kysymykseen suoraan"- kurssille heti kun kansaedustajan paikka on ratkennut.

Äkkiseltään keskusteluja ja lehtijuttua lukiessani, oon kyl tullu siihen tulokseen, et nää on kuin EU-vaalit. Nää meidän eduskunta vaalit. Kreikkaa, Portugalia ja niiden rahasotkuja on puitu yli mun vastaanotto kyvyn. Moni tän maan tärkeä asia jäi vähemmälle. Noh, tietty ne pakolliset lapsiperheet, vanhukset, terveydenhuolto. Niistä ehdokkailla on ihan samat laulukirjat joka neljäs vuosi. Mietin vaan, et vaalista toiseen samat lupaukset noille ryhmille, eikä oikein mitään oo tapahtunut...

Mä kun olisin niin vimmatusti halunnut kuulla tulevan vaalikauden verotukseen liittyvistä asioista. Vähän syvällisemmin, kuin mitä niitä hipasten käytiin läpi. Ilmeisen kuuma perunahan se on, sillä veroihin ne tarttuu ihan varmasti kun ovat saaneet eduskunnassa rivinsä kuntoon ja ministerien salkut jaettua. Mihin ihmeen ruuvipenkkiin ne luikurit pitäis puristaa, et niiltä oikeesti sais vastauksia. Ennen vaaleja.

Katainenkin on ihan sata varmasti avustajiensa kanssa leikkauslistat laittanut tärkeysjärjestykseen. Ilman niitähän ei voi hallitus neuvotteluihin mennä.

Noh, me saadaan sitä mitä me äänestetään. Miettitään siis tarkkaan kelle se tärkeä ääni menee.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kevään merkki

Sieltä ne taas tulevat. Etelästä. Muutama parvi on jo kotiutunut etelärannikolle. Etupäässä tänne Helsinkiin. Kun taivaan rantaa tähyää, uusia parvia on näkyvissä. Lähestyvät pikkuhiljaa ja asettuvat olemaan.
Maailmanparantajat ja kaikkea hyvää jokaiselle haluavat ovat jo alkaneet niitä ruokkia. Tulijoiden pesänrakentamiseen apua antaneet. Miettivät kuumeisesti, minne kaikkialle tänne Stadiin pesimäpaikkoja voisi rakentaa.

Tää on niin varma kevään merkki: kerjäläiset ovat palanneet. Ovat kirmanneet halki Euroopan tänne Pohjolan Onnelaan. Paikkaan, jossa tekemättä mitään laillista työtä saa rahaa, vaatetta, ruokaa ja asuinpaikan. Vaikka niitä ei aina tahdo riittää edes oman maan hädässä oleville.

Kunnallispoliitikkoja myötän riidellään, kuka auttaa ketä ja missä. Kenen kuuluu avittaa tätä kiertolaisporukkaa, jolla näyttää olevan rahaa ruokaan, autojen omistamiseen. Rahaa kuljettaa karavaanit tänne meidän maille. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Hyysääjät antais kaiken mahdollisen kerrostaloasunnoista lähtien... ei juma, noitä humanisteja. Oikeita taivaan rannan maalareita koko porukka. Vastustajat kieltäisivät koko kerjäämisen ja porukan loisimisen. Mä kuulun jälkimmäiseen jengiin.

Kuljin aamulla Kalasataman ohi. Mestan, jonne tää kevätmuutto porukka toistuvasti majoittuu. Harvoin sinne päin on onneksi asiaa, mutta tänään piti paikka ohittaa. Mitäs meikä siellä aamu-unisilla silmillään näki? No kuulkaa, kaks kerjäläistä, miehen ja naisen kahden pysäköidyn auton välissä aamupaskalla. Ei helvetti! Ja tää vaan pahenee, kun ilmat lämpenee. Muuttoliike kiihtyy.

                                                             *****************

Kyl noi kohta koittavat vaalit on niin metka juttu. Suut supussa ehdokkaat, erityisesti jatkoa toivovat, hymiset ja mielistelevät kansaa. Vihreet on taas ton Japanin katastrofin jälkeen niiiin ydinvoiman vastustajia, vaikka istuivat hallituksessa päätämässä kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. On niillä lyhyt muisti. Toivovat, et niin olis myös äänestäjillä.

Kaikki jatkopestiä toivovat ehdokkaat pitävät kilpalaulantaa vanhusten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman parantamiseksi. No nyt meikä taas monttu auki ihmettelee, et eiks olis ollut aikaa noita asioita hoidella jo kuluneella neljävuotiskaudella?

Työttömyys, syrjäytyminen, vanhukset, nuoret, lapsiperheet ja mitä niitä onkaan, ovat takuu varmoja vaaliteemoja. Mitä niistä sit toteutuu, on ihan toinen juttu. Sama virren veisuu joka neljäs vuosi. Että pitkästyttää.

Erityisellä mielenkiinnolla meikä seurailee konsurssiin ajautuvien ja sen saavuttaneiden maiden lainojen takausasiaa. Pirulauta, et on Kiviniemi ja Katainen pahassa paikassa, kun tää meidän Euroopan jees-porukka joutuukin nyt vähän toppuuttelemaan sitoutumistaan lainojen takaukseen. Perskutarallaan, kun on noi vaalit ja joutuu nyt ihan tosissaan miettiin, kuin tän homman hoitais. Pitäis olla mieliks kansalle ja tietty koko Euroopalle.

Olli Rehn maalailee maailmanlopun merkkejä ilmaan ja varoittelee, ettei Suomella ole varaa syrjäytyä Euroopan ytimestä. Syrjäytyminen uhkaa, jos ei lähdetä lainatakausralliin mukaan. Kuulepas nyt herra Rehn. Oot kuulemma Euroopan vaikutusvaltasin suomalainen. Voi olla. Mut sun näkövinkkeli on ihan toinen kuin meillä, jotka Keski-Euroopasta katsoen eletään maailman perukoilla. Meidän on tosi vaikea ymmärtää, miks meidän pitäis avittaa niitä maita, jotka on elelleet yli varojen.

Mä niin kateellisena seurailen Ruotsin taloutta, joka voi mainiosti, vaikka kruunulla siellä kauppaa käyvät. Hyvin sujuu yhteistyö ja tavaranvaihto EU:n kanssa.

Väittävät ja huhut kulkee, et Kiviniemi olis vähän europarlamentaarikko tuttujaan pyytänyt hätiin, et josko tätä takausasiaa ei ihan tässä just päätettäis. Ku kovasti haluttais tulla mukaan... mut ku on noi vaalin pirulaiset. Sit ku niistä on päästy, saapi taas tehdä mitä lystää, kansan mielipiteestä piittaamatta.
Ja kylhän kamut tuol Keski-Euroopassa tän pahan paikan ymmärtää. Onhan nekin poliitikkoja. Tietävät et kyl Suomi haluu kaikkensa antaa muiden törsättyä rahansa. Väitetään, et lupauksia olis annettu asian viivyttelystä viel muutaman viikon. Saatais noi eduskuntavaalit pois alta.
Juu mä tiedän, ettei Kiviniemi eikä kukaan muukaan hallituksessa tätä myönnä, mut en kyl yhtään huhun paikkansa pitävyyttä kyseenalaista. On nää meidän poliitikot kieroja kuin korkkiruuvit.

                                                        ******************

Podin tossa muutama viikko sitten karseen kovan taudin. Homme meni niin, et oireiden pahetessa aloin huolestuu, et ei kai tää oo menoo. Pari päivää myöhemmin, kun olo vaan huononi, aloin olla varma, et hiekkahoito taitaa olla mun kohtalo. Siitä sit vaan alamäki jatkui ja aloin toivoo, et henki lähtis.
Mut ei onneks lähteny. Tääl ollaan. Pikkasen puolivetoisena, mut kahdella jalalla kulkevana.

Mun sairastelu aikaan oli hiihdon MM-kisat käynnissä. En mä tosta hiihdosta oo ollu kiinnostunut sen Lahden doping häppeningin jälkeen. Sairaana se on vaan ihan sama, mikä telkkari ruudussa liikkuu.
Ihmettelin norjalaisten ylivoimaisuutta. Kyl niil joku jippo menestyksen takana on. On siel varmaan hyvät valmennus systeemit, hyvä henki joukkuun kesken. Mut kyl mä uskon, et siel on kans hyvät lääkärit ja hyvät mömmöt. Puhdas urheilu on antiikan aikaa.
Luittekste muuten ,et n. 80% huippu-urheilijoista on astmaatikkoja?!?!? Juma, mikä tilastoihme. Tää pihisiä porukka takoo mestaruuksia toisensa jälkeen. Harjoittelee vuodet ympäri. Kilpailee fysiikan äärirajoilla. Mut ei se mitään. Astmaatikko saa käyttää avaavia lääkkeitä kilpailun aikana. Näin maallikkona meikä päättelee, et kun putket saadaa kunnolla laajeneen, saa lihaksetkin paremmat hapet ja suoritus siitä paranee. Et olisko noista 80%:sta oikeita astmaatikkoja sit kuitenkin aikas paljon vähemmän...? Tai sit urheiljat saa tosi matalalla kynnyksellä astmadiagnoosin. Sama se.

No siinä sit itekin mömmöhuuruissa kävin funtsiin, et eiks olis ihan sama vaik koko puhdasurheilu unohdettais. Noin niinku virallisesti. Ku niitä troppeja epävirallisesti kaiken aikaa käytetään. Kaikki sais käyttää steroidea, avaavia ja kaikkia mahdollisia nappeja päästäkseen tavoitteisiinsa. Pumpata itsensä niin täytee lääkkeitä, kuin sielu sietää. Ja kuuppa kestää.
Samaan syssyyn kilpailijat jättäisivät kansalliset tunnukset pois kilpailuasuista. Tilalle laitettais lääkefirmojen mainokset ja logot. Kilpailijat valjastaisivat itsensä lääketeollisuuden palvelukseen ihan virallisesti. Vähän niin kuin formulakuskitkin ajavat viikosta toiseen ympyrää autoteollisuuden kehittämisen nimissä.
Samalla sponsori puolikin tulis hoidettua. Silloin tällöin esiintyis jossain Burana-Panadol mainoksissa, ni pääsis sit taas ulkomaille treenaamaan.
Kallis anti-doping koneistokin voitais ajaa alas. Ei tarttis kenenkään maaliviivalta lähtee vessaan pissaileen, eikä massiivisia laboratorioita pitää tän asian takia yllä. Rahaa säästyis johonkin muuhun hyödyllisempään.

Eiks olis hienoo? Ei tarttis meidän kotisohvilla arvuutella kuka käyttää kyytipoikia, kuka ei. Ei tarttis miettiin, onks naisurheilija oikeasti nainen, vai mikä. Ruumiin rakenteesta kun sitä on joskus noil urheilijoilla vaikea päätellä.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Eläkeläiset Persuja vastaan

Hätä näyttää olevan kova vanhoissa puolueissa. Huonot housussa siellä mietitään, kuinka käydä taistoon perussuomalaisten suosiota vastaan.

Enää ei luoteta missi, urheilija ym. viihdyttäjiin äänten kalastajina. Ei.
Nyt on konkaripoliitikot ja parhaat työvuotensa nähneet entiset kansaedustajatkin kaivettu kaapeistaan esiin. Pölyt on puunattu ja rypyt siloteltu. Ja ei muuta kuin lehdistön eteen vaaliehdokkuudesta kertomaan.
On taidettu käydä läpi kaikki vanhainkoditkin, et löytyiskö joku menneen ajan vetonaula, jonka vois viel puunata esittelykuntoon.

Jörn Donner 78v. on tänään julkistanut käyvänsä vaalitaistoon perussuomalaisten ja heidän edustamiensa näkemysten takia. Mies ei lähde lentolehtisiä jakelemaan kaduille ja toreille. Luottaa iskukykyynsä.

Samaan hengenvetoon Donner ilmoittaa Rkp:n voivan istua samassa tulevassa hallituksessa persujen kanssa. Oliks täs jotain uutta? No ei!
Rkp:han istuu aina hallituksessa, vaikka siel olis niiden lisäks pelkkiä rottia.
Sitä ei estä minimaalisen pieni Rkp:n kannatus. Eikä nyt siis perussuomalaistenkaan mahdollinen hallitukseen pääsy.
Niin et herra Donner ja Rkp, saisko kuulla vaik jotain uutta ja ennen kokematonta.

Voi hyvä jysäys, näitä politiikan hurskastelijoita!

Tääl kaivataan jotain ihan muuta, kuin mitä nää menneen ajan patut pystyy tarjoamaan. Tääl kattokaas halutaan muuttaa maan tapoja. Eikä vanhat koirat uusia temppuja opi.

Kato kuule peiliin

Terveisiä sängyn pohjalta. Ihan kirjaimellisesti. Tauti on asettanut meikäläisen vaateriin. Kova yskä, päänsärky, jäsenten jomotus ja kuume. Kyl on kestämistä. En suosittele.

Täältä sairasvuoteeltakin koitan pikkusen nyrkkiä heiluttaa. Mua nimittäin jurppii. Taas.

Kaikkihan me ollaan kuultu Perussuomalaisten hurjasta galluppikuninkuudesta. Kaikki kannatuskäyrät ovat koko sydän talven olleet kovassa kiidossa ylöspäin. Aika odotettua, kun menneitä aikoja politiikan saralla muistelee.

Noh, nyt kun sit vaalit on jotain puolentoista kuukauden kuluttua, pureskellaan perinteisten isojen puolueiden toimistoissa kynsiä. Aikas huolestuttavaa toi persujen noste. Mitä keksis selitykseksi? Ettei kuiteskaan kuulostais ylimieliselle...

Ja kuin yhdestä suusta kaikki kolme - tällä hetkellä - suurinta puoluetta ovat aloittaneet kolmiäänisen mantran: Perussuomalaisten kannatuksen kova nousu taitaa tarkoittaa kansan protestimielialaa. On ne välkkyä porukkaa, noi poliitikot.

Kuulija jää tietty odottamaan lisää selvennystä tähän kolmikannan ainoaan yhteiseen vaaliteemaan. Ootteko kuulleet niitä perusteluja? Mä en ole moneenkaan törmännyt.

Meinaan, kun mä kovasti paljon odotan, et nää viisaat vähän avais, mitä mahtavat tarkoittaa tällä kansan protestimielialalla? Et niinku mistä se mahtaa johtua? Johtuisko se mahdollisesti kaikista raha- ja vilppisotkuista, joita on saatettu päivän valoon täs viime vuosina? Voisko se tarkoittaa rahan jakamista ja lainojen takaamista muille maille? Vaik omatkin tarttis avustusta? Saattaisko tyytymättömyys kummuta huonosti hoidetusta työttömyydestä ja kansan kahtia jaon kiihtymisestä hyvä ja huono-osaisiin? Mahtaisko se tarkoittaa vuosikymmeniä vaivannutta sulkeutuneisuutta ja tiedon pimittämistä? Kansan kun ei tässä maassa ole katsottu tarvitsevan tietoa. Korkeintaan sen verran, ettei ihan pimennossa pitämisestä päästä syyttämään. Isoja asioita ja tärkeitä päätöksiä on suhmuttu kabinettien hämärissä nurkissa. Missä ruoka ja juoma on maksettu valtion edustustileiltä. Siis verovaroista. Niistä neuvonpidoista ei paljon päivän valoon ole päästetty. No, korkeintaan muunneltu totuus. Ja sekin sellaisella munkkilatinalla, ettei siitä kukaan saa selvää.
Wikileaksin myötä meille kaikille on selvinnyt politiikan suhmuamisen taso ihan kansainvälisestikin.

Oukei, pääministeri Kiviniemi suuressa nöyryyden puuskassaan toki myöntää, ettei oman puolueen rahaepäselvyydet ole hyvää kannatukselle tehneet. Täs on ihan tällanen vaatimaton myönnytys, et pönkään on kuulkaa Keskustan asioita hoidettu.
Mut siin se taitaa olla toi selittely puoli. Todetaan et juu protestimielialaa on. Kukaan noista suurista ei astu eturiviin selvittämään, mikä oikeasti on mennyt pieleen.
Täs on kaksi vaihtoehtoa:
1. ei ymmärretä kerta kaikkiaan mistä moinen protestimieliala kumpuaa
2. ymmärretään kyl mistä se johtuu, mut ollaan vaan niin helkkarin kaukana tavallisista ihmisistä, ettei välitetä myöntää et asioita olisi voitu hoitaa toisinkin. Et siis ollaan kuulkaa mokattu monessa kohtaa.

Ja kun toi protestimieliala jää avaamatta, syntyy helkkarin ylimielinen kuva sen ääneen lausujasta. Ihan niin kuin kansa todettais jotenkin olevan väärässä. Et toi protestimieliala olisi vaan yksi hassu pieni ominaisuus, jonka kanssa poliitikko parkojen nyt vaan täytyy elää.
Ihan pääministerikin toteaa, et kansa ei ole tyytyväinen, mut ei välitä siitä mistä se johtuu. Sika ylimielistä!
Mut ei se mitään, kun noi vaalit on jotenkin niin puhdistavia. Saadaan kansalta kaikki menneet kämmit anteeksi ja uusi mandaatti aloittaa taas alusta. Kaikki. Myös se suhmuaminenkin.

Mä voisin ostaa pienestä palkastani kaikille hallituksen jäsenille peilit. Ei sen takia, et sieltä mitään ihailtavaa näkyis.
Nimittäin jokaisesta peilistä näkyy aina taaksepäin. Sieltä ne vastaukset löytyvät myös kansan protestimielialaan.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Onks oikein?

Do diin. Se on sitten pulkassa Matti Vanhasen jääviys asia.

Se meni niinkus täs on kaiken matkaa epäilty. Teatteri, jolla arveltiin saatavan kansa tyytyväiseksi.
Hei oikeesti, kyl ne eduskunnassa yritti kaikkensa. Eiks niin? Pistivät oikein poliisin tutkintapuolen ylitöihin selvittämään tää yks lahjushaara noissa poliitikkojen ja erityisesti keskustan rahakekkereissä. Et jos sit vaik Vanhasen Matti ois aseteltu valtakunnan oikeuden eteen. Mut kun ei sitä näyttöä syyllisyydestä ihan riittävästi kuiteskaan saatu.
Kattokaas kun laki on toisille toinen kuin muille. Olet sopivassa poliittisessa asemassa, eikä sua mitkään tän maan lait ja asetukset koske. Oot kato ihan ite saanu niitä lakeja hyväksyä. Silloin toi subjektiivinen puoli tulee hyvin tarkasteltua ja pedattua.

Noh, nyt se Matti on lauhkeana ja hymyilevänä ympärilleen kiinnittettyihin mikkeihin ja sanelukoneisiin selitellyt, miten hyvältä tuntuu kun oikeus voitti. Syytön ei joutunut syytteeseen. Syytön? Voi itku!
Samaan hengenvetoon mies on moittinut prossessin rasittavuutta. Kesti miekkosen piinapenkki kokonaista puoltoista vuotta.
Kuule herra entinen pääministeri, ku niin tääl Suomessa on muillakin oikeutta odottavilla. Käsittely ajat säädyttömän pitkiä. Kaiken lisäks tääl tavisten maailmassa oikeutta jaetaan niin, et syylliset on sit loppupeleissä kans syyllisiä. Ja joutuvat oikeuden eteen. Niit ei kukaan pelasta pinteestä. Meillä kun ei ole hyvä veli-rinkiä eikä poliittista statusta suojaamassa lain valikoivalta kouralta.

Kerronpa tässä yhden tapauksen pitkistä prosesseista tuol käräjillä.
Tuttu on venannut kaksi vuotta, et pääsis oikeuksiaan peräämään. Joutu raukka parka kesken työpäivänsä omaa duuniaan hoitaessaan päälle karkauksen kohteeksi. Tuli ruhjeita, aineellisia vahinkoja. Ja tuli melkein puukosta. Puhumattakaan henkisistä paineista ja unettomista öistä. Tollasista häppeningeistä kun tuppaa tulemaan kaikenlaisia stressireaktioita jälkikäteen.
Ensimmäisen istunnon piti olla viime syksynä. Puoltoista vuotta tapahtuman jälkeen. Käsittely peruuntu, kun yksi todistaja tuikkas käräjien kirjaamoon lääkärin lausunnon esteellisyydestään osallistua käsittelyyn. Syystä että syyttäjä haluaa nimenomaan kuulla tätä todistajaa, siirrettin käsittely täksi päiväksi. Eli 23.2.2011.
Noh, arvatkaas kuin kävi. Oliko istunto? No ei ollu. Pari päivää sitten tuli tuttavalle soitto käräjiltä, et hei homma pissi sit taas kintuille. Samainen todistaja oli taas saannu jonkun lekurin rustaamaan todistuksen esteellisyydestään osallistua oikeuden istuntoon.
Voi saatana ja kaikki muut kirosanat! Nyt sit näyttää sille, et asiaa puidaan vasta ens syksynä.
Koko tän ajan syyllinen, se pahoinpitelijä, on jatkanut samaa elämän menoaan. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja sit joku saa turpaansa. Mut ei se mitään. Taviksien elämä, hei Matti, on tällasta. Tääl on totuttu odottelemaan. Ja sit vielä odottamaan. Jonossa. Vuoroaan. Meille ruohonjuuri porukoille on jo lapsena opetettu, ettei toista saa ohitella. Eikä toisen taskuista ottaa toisen rahoja.

Niin jatkaa munkin tuttu odotteluaan, et oikeus vielä jossain vaiheessa toteutuis...

Niin et Matti, nyyhki vaan kaikessa rauhassa ja perusteellisesti sun "onnetonta" kohtaloa. Täält suunnalta ei oo myötätuntoa tarjolla.  Sun prosessi kesti vaivaiset puoltoista vuotta ja se on nyt päätöksessä. Ja elämä jatkuu kevein askelin.

Ja hei, mun tutun lisäksi sadat elleivät tuhannet muut kansalaiset odottavat edelleen omien oikeuksiensa toteutumista.

Nyt sit koko kansa opettelemaan, kuin lakia luetaan.

Se menee näin: Vaikka syyllistyy tuottamukselliseen velvollisuuksiensa rikkomiseeen, ei se kuitenkaan ole törkeän huolimatonta, jotta siitä syytettä voitaisiin nostaa.

Ja kas, saatais käräjäoikeuksien työtaakka vähintäänkin puoliintumaan. Vähennettäis vankeinhoidon kuluja, kun lusimaan ei käytännössä enää kukaa joutuis. Ja voistais tehdä tosta oikeislaitoksesta samanlainen mesta kuin valtakunnanoikeus. Kutsuttais koolle harvoin jos silloinkaan.

Helsingin Sanomat 23.2.2011

Helvetti, tätä oikeusvaltiota!

Ps. Meni Persuilta noste mun silmissä. Se niiden kansanedustaja Oinonen heittäyty sit niin hempeäksi, ettei ekaa kiveä halunnut Mattiin päin heittää. Piti porukoita tuol Arkadianmäellä pikkisen jännityksessä et jos vaikka oliskin ollut Vanhasen Masaa valtakunnanoikeuteen vaatimassa.
Mut eihän se. Samanlaisia hyviä veljiä ne ihan jokainen...

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kyllä käy taas keittämään

Meinasin tossa yks päivä vetästä parit herneet nenääni. Älkää epäilkö. Olis ne mahtunu. Tonne mun glyyvariin.

Ootte varmaan lukasseet ja kuulleet tosta Wikileaksista.Tämän ajan totuuden torvesta. Systeemistä, jonka avulla on paljastettu, kuinka meijän asioita suhmutaan. Kähmitään ja käydään kauppaa.
On kaksi totuutta. Se ihan oikea ja tosi. Ja sit se, joka tarjoillaan meille taviksille. Broilerilaumalla. Muutama kot-kot meidän suunnalta. Ja siin se sit taas oli. Se "totuus". Joka siis meille haluttiin tarjoilla. Eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen oikean totuuden kanssa. Jonka meidän poliitikot suuressa viisaudessaan ovat ajatelleet meiltä säästä. Ettei menis kansalta yöunet. Eikä laskis suosio poliitikoilta. Varsinkaan näin vaalien alla.

Tän ajan iso ongelma on, ettei tiedä mitä uskoa ja ketä totella.

Tapojeni mukaisesti käväisen täs kohtaa sivupolulla. Harhailen hetken tien vierustaa. Senhän mä osaan ehkä parhaiten. Olla ja mennä aiheesta kaartaen ohi.
Kiva kun olette mulle olkapää, johon harhailevia ajatuksiaan saapi vuodattaa...
No nyt unohtu jo koko juttu. Helvetti, no se sivujuonne. Venatkaas hetkonen. Mun on fundeerattava. Ankarasti. Se onkin se vaikea osuus. Ajattelu...

No nyt mä muistan. Oon ehkä ihmetellyt tätä joskus ennenkin, mut menköön orastavan dementian piikkiin tää toisto. Nimittäin toi eduskuntatyö. Siin on sit hieno homma. Neljästä vuodesta tehokasta työaikaa lienee sellaset pari vuotta. About.
Vaalien jälkeen eka vuos menee erilaisten valiokuntien ja työryhmien käyntiin saamiseen. Sit alkaakin varsinainen työaika. Aika, jolloin kansaa viilataan linssiin, niin paljon kuin ehditään. Avustajat ilta- ja yötöinään tekasevat erinäisiä selvityksiä ja selontekoja, joilla saadaan kansa uskomaan, et ne edustajat ihan oikeesti tekevät jotain palkkansa eteen. Jokunen lakiesityksin saatetaan silmän lumeeksi kyhätä.

Noh, joskus sattuu fiboja. Avustajallekin. Lähtee eetteriin sähköposti, josta käy ilmi, kuinka ministerin tekemä pikkiriikki mokandeero selitetään julkisuuteen parhain päin. Jos sitä nyt kukaan sattuu huomaamaan... Sitä ministerin kämmiä.
Juu, tää on se Sinnemäen juttu. Kun toi meidän työministeri meni pöpöttään SPD:n veroehdotuksista ja piti ehdotuksia epärealistisina. Kirjoitti blogissaan ihan muuta kuin mitä oli tarkoitus. Ei ollu lukenut avustajan selontekoja niin tarkkaan kuin noilla ministerin palkoilla pitäis. Jotain saakeli ison tilipussin eteen olis kyl hyvä tehdä. Edes lukea, mitä toinen kirjoittaa. Eri asia jos ei pysty lukemaansa sisäistämään.
Noh, en mä oo mikään kenenkään älliä arvioimaan.

Sit kun avustajat ovat hiki hatussa koittaneet pitää poliitikkonsa ajantasalla sellaset pari vuotta, alkaakin istuvan eduskunnan alasajo. Mitään ei päätetä eikä tehdä. Korkeintaan siirretään asioita ja päätöksiä tulevalle eduskunnalle. Perkutarallaa, kun on ne vaalit tulossa. Pullaa pakkaseen leivotaan ja kahvipaketteja puolueiden toimistojen kaappeihin hamstrataan. Pian on taas torikahvien aika.

Mut sanon vaan, et tossa Sinnemäen mokapeittely-yrityksessä oli taas mainio esimerkki siitä, mitä politiikka oikeesti on. Se on peliä vallasta ilman vastuuta. Yhdistelmä, joka kutkuttaa niin monia. Mut se vaatii kaksnaamasuutta. Kaikista ei sellaiseen ole. Ja sellaset hakeutuu muihin hommiin, kuin tonne Arkadianmäelle.

Kaikki nää jutut lahjonnasta. Voi tsiisus, et niit on saatu silmät tsiekuralla lukea. No esmes Matti Vanhasesta ja sen pälkähästä pääsemisestä. Helkkarinmoinen teatteri senkin miehen tutkinnat ja kuulemiset. Lopputulos oli kaiketi eduskunnan sivukäytävillä jo aikapäiviä sovittu. Vähän niin et,
kuule sai ne poliisit nyt sit mitä tahansa irti tosta Matti-parasta, niin eiköhän me kaveria sen verran jeesata, ettei syyteitä nostella. On se toi valtakunnanoikeus kaverille sen verta kova juttu, ettei viitti toista rasittaa. Ja kun tota valtakunnnaoikeutta niin pirun harvoin on kutsuttu koolle, voi sen jäsenet olla yli-innokkaita vaik ihan tuomitsemaan Matin.
Matti on nyt saanu kivan siviili duunin ja pääministerin hommistakin aika helposti irti päästi - vaikkei olis kyl halunnut, kun ei alkuunkaan ymmärtänyt mitään väärää tehneensä. Vähän kävi miehellä huono tuuri.
Kyl tää pöly tästä laskeutuu. Peittää samalla ne Matin puupinotkin... Ja perään hyvän tahtoista naurun remakkaa.

No sit on Iken lahjusjutut. Onhan niitä muutama muukin epäiltynä. Kukaan ei oikeesti ymmärrä mitään väärää tehneensä. Ovat vaan poliittisen ajojahdin kohteena.
Jos vielä tota Ilkka Kanervaa miettii, niin mies on kyllä itse aikaisemmat kohut saanut aikaiseksi. Samote, kuin tän nykyisenkin. Mut kun elää tuol hyvä veli-maailmassa, ei aina erota oikeaa ja väärää toisistaan. Ja sit vaan tarttee olla huuli pyöreenä, kun media ahdistelee.
Teatterimaailma on menettänyt monta lahjakasta osaajaa...

Palataanpa siihen mikä pisti meikäläisen kiehahtamaan. Jos sen vielä satun muistaan. No ei... vitsi vitsi.

Se oli Wikilieksin paljastama peitetarina ja kaksi totuutta-juttu Afganistanissa v.2007 kuolleen suomalaissotilaan kuolemaan liittyneisiin tapahtumiin.
Tän maan ylin johto tiesi, kuinka asiat oikeasti meni. Pommi-iskusta vangittiin siel Afganistanissa, olikse nyt seittemän heppua. Viis niistä armahdettiin heti kohta. Olivat lahjoneet maansa ylintä johtoa myöten porukoita. Ja niin aukes sellin ovet vapauteen. Vähän niinkuin meidän vaikeinhoito. Vapauteen vaan ja äkkiä.
Pari kaveria oli sen verran varattomia, etteivät taineet ihan samalla oven avauksella päästä vapauteen.
Mut siis meidän maan hallitus, pressaa myöten, ties tän kaiken suhmuamisen. Mut siitä ei hiiskuttu sanaakaan julkisuuteen. Siis meille kansalaisille. Pelättiin niin pihkurasti kielteisen suhtautumisen Afganistan-operaatiota kohtaan lisääntyvän.
Ja mistäs siitä Jenkkilässä sanottais, jos niin kävis? No, nehän ei tykkäis alkuukaan. Et meillä alkais vastatuuli puhaltaa Jenkeille tärkeisiin asioihin.

Meillä kun toi kookoomuksen porukka on ihan kielet ruskeina tonne Atlantin taakse. Lipovat ja mielistelevät. Käyvät lupailemassa meitä Natoon ja kaikkiin mahdollisiin sotakohteisiin, joita USA:lla on ja tulee olemaan. Ollaan niin kaveria ja hyvää pataa, et oman maan etu ja asiat jäävät vähemmälle huomiolle.
Noh, mitäs noista. Omalla painollaahan ne menevät. Ei haittaa Iken sotkut ja muut suhmuamiset. Kyllä kansa omat tuhlaajapojat äänestää jatkoon.

Onhan se nähty. Kerta toisensa ja kolmannenkin jälkeen.

Ihan erikseen. Ettei liikaa hempeiltäis ton Afganistanin tai muiden "rauhanturvaus" tehtävien kanssa. Kysymyksessähän on ihan palkkasotilaat, jotka sinne värvääntyvät.
On vaan niin paljon kauniinpaa ja kansaan uppoavaa puhua rauhanturvaajista.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Soronoo Nokia

Joillakin on taito kuvata ja sanoa sanottavansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Yhdellä lauseella. Yhdellä kuvalla. Ihailen kaikkia teitä. Minä, The Jaarittelija.


Helsingin Sanomat 13.2.2011
Turha on Elopin valitella lainsäädäntöä, joka estää Nokia osakkeiden oston. Kurssi kun on laskenut kuin lehmän häntä. Ei kai kukaan kokenut sijoittaja uppoavaan laivaan satsaa...? Niin et säätyy nekin rahat muihin sijoituskohteisiin.

Kyl se taitaa olla nyt näkemiin Nokialle. Sun alasajo on alkanut.
Jostain luin, et kahdesta kalkkunasta ei kotkaa tehdä.
Niin se taitaa olla.
Vähän tulee kyl ikävä....

Ei täs muuta. Oli vaan niin osuva toi kuva.

Pus, pus :)






Mainiota ystävänpäivää
hyvät lukijat ja piipahtajat.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails