Jupinaa

Terve taas. Tääl sitä ollaan siipi maassa murheellisen kesän jäljiltä. Epäusko on muuttunut todeksi. Isoksi suruksi. Suruaikaa on varmaan maailman ääriin asti. Meinaan, ettei elämä enää koskaan ole niinkuin se oli. Tärkeä ihminen on pois.

Äidin perunkirjoitukset oli tällä viikolla. Hitsi kun me paikalla olleet itkettiin. Lakitoimiston väki katteli toisiaan epätoivoisesti ja kanto henkilökunnan taukohuoneesta käsipaperirullia toisensa perään. Me niistettiin ja niiskutettiin rullat saman tien tyhjiksi. Kuin oltais uudestaan äitiä haudattu. Kaikki äidin elämäntyö muutettiin numeroiksi ja euron merkit perään. Saa sit verottaja laskeskella, minkälaiset verot jälkeen jääneille lykkää.
On toi perintövero niin syvältä. Tavallinen palkansaaja, joka kaikista palkoistaan on verot maksanut ja siitä huolimatta onnistuu vähän säästöönkin rahaa saamaan, niin vielä siitä jälkeläiset maksaa kunnon provigat valtiolle. Isot jebet, herrat ja rouvat miljänäärit osaa pelata lakimiestensä avustuksella tilinsä tyhjiksi ja itsensä "varattomiksi". Ei tartte niiden lasten muuta kun rahoista nauttia.

En mä minkään rahan perään itke. Mä itken äitiä.

Ei oo paljon maan eikä maailman tapahtumat mua hetkauttaneet. En ole aikaani seurannut. Oon vaan ollu ja mietiskellyt. En oo tehty mitään, mikä ei oo huvittanut. On ollu loma mua avittamassa. Mut kaikki, ihan kaikki, loppuu joskus. Niin mun lomakin vetelee viimeisiään. Maanantaina duuniin.
Lähestyvä arki on kai saanut mun ajatukset taas jotensakin rullaamaan. Tai päättääkä te, onko asia niin. Mä kerron, mikä alko jurppiin.

Joku valopää vuorineuvos, ventatkaas hetkonen, mä mietin nimeä... joo, Jorma Eloranta, on saanut omasta mielestään helvetin hienon ajatuksen. Nyt pitäis julkisen sektorin tuottavuus laittaa nousujohteiseksi pienentämällä työntekijöiden palkkoja. Voi pieksulan väki! Kertoisko herra vuorineuvos, et palkattako niit hommii pitäis ihmisten tehdä. Meinaan, kun oon ymmärtänyt, et julkisen puolen palkat, ihan sellasilla rividuunareilla, ei mitkään hääppöset muutenkaan oo. Et siitä pikkiriikkisestä vielä herra vuorineuvos nyhtäis jotain veks.
Et mua etoo. Oikeesti. Kun tollaset yli puol miljoonaa vuodessa tienaavat alkavat funtsiin, et kuinka maan talous laitetaan kuosiin, niin aina ne alottais nyhtämisen niistä, joilla muutenkin on vähän. Perusteluina, et kun niitä pieni palkkaisia on niin monta, ettei niille kaikille nyt vaan kertakaikkiaan voi maksaa palkkaa. Tää äijä vielä heitti, et ministeritkin ovat sitoutuneet viiden prossan palkanalennukseen. Samaa siis voi vaatia tavalliseltakin duunaajalta. Tarina ei vaan kerro, kuinka kauan nää ministerit suostuvat taloustalkoisiin.
Mä nyt kuitenkin intän vastaan. Kaks viiva kaks ja puol tonnii tienaavan palkasta viis prosenttii on sellaset sata ja vähän yli euroa. Niillä rahoilla sais ruokaa ihan kivasti perheelle. No sit hei ministerien tai vuorineuvosten palkoista sama viis prossaa on tietty enemmän, mut jos 30-40 donaa kuussa tienaavalta palkasta järsästään ne viis prossaa, ni huomaako se edes sitä. En usko.
Niin et anti olla herra Eloranta. Mieti jotain muuta. Oikeudenmukaisempaa ratkaisua.

Ja sit toiseen hatutuksen aiheeseen. Tiettekste et omahyväisyys silleen aika paljon ärsyttää mua. Pilkkujen viilaaminen ja sanoista erilaisten merkitysten lypsäminen saa mut näkemää sahalaitoja.  Mä tarkennan.
Tais olla eilen tai sit se oli torstaina kun luin taas pitkästä aikaa Metro-lehtee. Oli ihan etusivulla juttua Kalasataman romanneista. Et nyt niille tulee lähtö ihan oikeesti. Ja samalla siivotaan helvetin sotkuset paikat niiden pesimäpaikoilta. Juttu oli otsikoitu tyyliin romaneille ja roskille lähtö Kalasatamasta. Miten tää nyt sit pitäis ymmärtää? Jokainen, joka on nähnyt Kalasataman seudun romanien asuttamana, ymmärtää just oikein, mitä tarkotetaan. R-o-m-a-n-i-t p-o-i-s j-a k-a-u-p-u-n-g-i-n l-a-s-k-u-u-n s-i-i-v-o-u-s. Näin yksinkertaista se on. Mut ei kaikille.

Kuva lainassa

Hesarin toimittaja Kimmo Oksanen, otti otsikosta herneen nenäänsä ja kirjoitti oikein hurskaan kirjoituksen tämän päivän Hesarissa. Tää ilmiselvän humaanina itseään pitävä toimittaja moittii oman ammattikuntansa edustajia moukkamaisesta kirjoittelusta. Et nyt on sit romanit ja jäte ihan sama asia. Toimittajat ovat ruokkimassa piilorasismia tollasilla otsikoilla. Voihan jysäys! Tää Oksasen Kimmo nälvii kollegoitaan, et eikös toimittajan työ pitäis olla epäkohtien paljastamista ja vääryyksien torjumista. Et tollaset pikku paskakasaleirit tuol Stadin rantsuilla, ei nyt pitäis ketään toimittajaa hetkauttaa. Miksei, mä kysyn. Tässähän on ilmiselvä epäkohta ja vääryys tapahtunut. Ulkomaan romanit ovat pistäneet leirin pystyyn kaikkien meidän sääntöjen vastaisesti. Lianneet paikat ja toistuvista kehoituksista huolimatta eivät minnekään ole lähteneet.  Paitsi viime talvena kun Stadi kustansi niille himamatkat. Silloin osa läks, mut kevät toi ne takas. Niin et mun mielestä täs on ihan oikea epäkohta ja vääryys tuotu esille. Asiat asioina, eikä hempeilyä väärillä perusteilla. Ja kauhakuormaajilla jätteet pois. Niin tuolla suuressa maailmassa tällasille leireille tehdään.

Jatkan jurnutustani. Tuttu on töissä tos Kalasataman lähistöllä. Raksafirman varastoilla alettiin käymään luvatta aika pian sen jälkeen kun ekat romanileirit oli hilattu pystyyn siihen viereen. Arvatkaas, mikä teki kauppansa. Kupari. Sitä vietiin kilokaupalla. Kuparista kun saa hyvän hinnan jälleenmyynnissä. Noh, nyt on vissiin lukot ja vartiointi firman tiloissa sen verta hyvässä jamassa, et varkaat on siirtyny muualle hommiin. Helsingin kaupungin teatterin ikkunapellit ovat saaneet kyytiä. Ensin vietiin sellaset kymmenkunta metriä ja vähän myöhemmin kolkyt metrii lisää.



Rahaa on tietty saatava. Mutta ei vahingossakaan rehellisin keinoin.
Pitäkääpä kupariesineenne hyvässä tallessa.