lauantai 10. huhtikuuta 2010

Uutta vanhan kustannuksella

Kävin lomani kunniaksi ulkomaille. Ihan tossa lahden toisella puolella. Tallinnassa. Laivalla sinne ja toisella takaisin. Laivan irtautuessa satamasta mulla on tapana seisoa kannella ja katsella maisemia. Vaikka vain pienelle matkalle lähtee, ilmassa on oikeaa lähdön tunnelmaa.

Eteläsatamassa kun oltiin, katselin Kauppatoria. Taloja sen ympärillä. Kaunista valkoista Tuomiokirkon kupolia, joka torin laidan talojen takaa näkyi. Ihailin yhtä upeaa tummanpuhuvaa Uspenskin katedraalia komeasti kultaa kimaltavine "sipuleineen" kirkon tornien katolla. Lapsena toi kirkko oli mulla Sipulikirkko. Juuri noiden torniensa takia. Katse siirtyi kirkon edessä rannassa olevaan valkoiseen laatikkoon. Yhteen kuuluisaan Alvar Aallon sunnittelemaan taloon. Silmä ei enää levännyt maisemassa. Katse kompastui, pysähtyi.

Ja taas mä ihmettelin. Ihmettelin, kuinka se upea kirkon kanssa samaan kauniiseen tyyliin sointuva talo voitiin purkaa. Kaikki tapahtui jo kauan ennen mun aikaani, mut silti sanon et huono valinta. Kerrassaan surullinen teko. Ja kun olen noita rahoitus ja lahjonta asioita tässä viime aikoina funtsaillut mietiskelin siellä laivan kannella, et minkähänlaiset lobbaukset ja lahjonnat silloin oli ton hankkeen takana. Et se valkoinen laatikko saatiin Katajanokan rantaan ... Vai riittikö pelkkä Aallon nimi?

Elettiin aikaa kuuskytluvun alussa. Hesarissa on julkaistu kirjoitussarjaa Helsingin vanhoista taloista, jotka saivat väistyä laatikkomanian jyllätessä. Surullisena luin ja katselin artikkelin kuvia. Paljon kaunista pistettiin maan tasalle. Mietin, et minkälainen kansa ei menneisyyttään arvosta? Omaa historiaansa. Mikä sai vähenksymään vanhaa rakennuskulttuuria? Silloin ei vielä rakennusmaasta ollut pulaa.

Mun mielestä Aallon valkoinen laatikko ei ole kunniaksi kenellekkään. Ei Helsingille, ei Alvar Aallolle. Se kun on mun mielestä ihan väärässä paikassa. Missa sen pitäisi olla? Noh, ei välttämättä missään. Niin ruman yksitoikkoinen se on.




Arvaatte, et ajatukseni jatkui juuri julkisuudessa olleeseen hotellihankkeeseen. Meininki oli joissain piireissä sellainen, et Katajanokan laivaterminaalin kupeeseen rakennettaisiin hotelli. Alvar Aallon kenkälaatikko olisi saanut seurakseen jääpalalaatikon. Olikohan Aallon perikunta tukijoukkoineen hankkeen takana? Vai kuka? Kuka järkevä ihminen haluaisi rantaan lisää laatikoita? Tässä tapauksessa grogilasin täytteiltä näyttävää laatikkokyhäelmää. Olen niin iloinen, ettei kaupungin päättäjiä oltu tällä kertaa riittävästi leivottu. Hanke kaatui ihan selvästi. Tarvitaanko hotellia? Se on kokonaan toinen juttu. Mä tässä vaan suunnitellun hotellin ulkonäköä kritisoin.





Rakennusasiat jäivät mieleen. Niistä tuli mun tämän kertaisen Tallinnan reissun teema. Mä katselin siellä ympärilleni ihan toisella tapaa. En kierrelly kauppoja vaan suuntasin katseeni rakennuksiin. Kävelin katse kohti taivasta. Se oli valitettavan harmaa. Mut talot olivat mielenkiintoisia. Kuljin turistina ja funsailin, et mitä kertoo Viron historiasta Tallinnan talot, kadut ja kujat. Kuinka siellä menneitä kunnioitetaan?

Kaikki tietävät Vanhankaupungin. Siellä on vuosikausia uudistettu ja entisöity. Talot joissa remontit on tehty ovat kauniita ja haluttavia. Vielä on paljon  tekemättä. Ränsistynyttä ja rappeutunutta rakennusta. Mutta kaikki vanha kauniisti korjattuna antaa koko Virosta hyvän kuvan. Siellä arvostetaan maan historiaa. Rakennuskulttuuria. Menneitä aikoja. Eika niitä haluta ajaa katepillarilla maan tasalle.



Tallinnan kuvat copyright Pohtija


Matka jatkui Tallinnan toiseen laitaan. Keskustasta itäänpäin. Jo alkoi rakennuskulttuuri muuttua. Uutta ja ultramodermia. Vanhan kanssa vierekkäin, mutta ei sulassa sovussa. Liian hygieenistä. Liian kantikasta. Liian liikaa ... no sitä mordermia. Muistan lukeneeni, että talo jossa asuu, voi jopa vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Mitenkähän noissa taloissa voidaan?



Tallinnan kuvat copyright Pohtija

Kun noita laatikon näköisiä taloja katselin mietin, että kauaksi on tultu niistä ajoista kun suomalaiset lähtivät Tallinnaan purukumin ja sukkahousujen kanssa. Niillä kun käytiin kauppaa. Ostettiin tuliaiset tai muuten vain lahjoitettiin ylemmyyden tunnossa köyhille virolaisille. Nyt aika on toinen. Hyvä niin.

Ja löytyhän sieltä mun stadilaiseen silmääni jotain kovin tutun oloista:

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Helsingin Merihaka ja Tallinnan lähiö
Molemmat kuin suoraan moskovalaisen taajaman kupeesta. Huh!

 

Tallinnan kuvat copyright Pohtija

No juu.. En voi hehkuttaa, et Tallinnankaan rakennuskulttuuri kaikkinensa silmää hivelisi. Monen kirjavaa sekin on. Pitäis lähteä Keski-Eurooppaan koluamaan vanhoja kaupunkeja. Siellä vois tällainen vanhaa rakastavakin saada kiksejä.

9 kommenttia:

  1. Täällä ilmottautuu toinen "laatikkovihaaja". Ei voi ymmärtää, miksi ihanat rakennukset ovat saaneet väistyä tuollaisien karmeuksien tieltä!

    Pakko myöntää, että asun itsekin tällä hetkellä laatikossa, en onneksi kuitenkaan ihan tuollaisessa moskovalaistyylisessä, mutta voi kun joskus pääsisi asumaan vanhaan, historiaa kunnioittaen kunnostettuun rakennukseen...

    VastaaPoista
  2. Nyt heti alkuun sanon että mäkääm en diggaa tuota A Aallon laatikkoa, ja pidän myös vanhoista taloista. Mutta tykkään myös uusista kuten Kiasma ja vaikka eduskunnan lisälaitos.
    Vähän pitää kokeilla ja testailla, ei pidä painaa samalla leimasimella kaikkia taloja (kts mikä tahansa suomalainen lähiö missä tahansa, kaikki talot toistensa kopioita).

    Mut olis se grogilasi-hotelli silti ollut aika karmee.

    VastaaPoista
  3. wind-up toy: vanhoissa taloissa on erilainen tunnelma. Enemmän käsin tehdyn oloista. Tietoisuus, että niissä on asuttu ja eletty vuosikymmeniä tekee niistä jännittäviä. Ja haluttavia :)Toivottavasti toiveesi vanhassa talossa asumisesta joskus toteutuu.

    Kirsu: Totta puhut. Ei saa yleistää. Kun kerrostaloista puhutaan, mä katselen aina kokonaisuutta. Silloin kun jonkun tietyn alueen talot ovat saman aikakauden tai tyylisuunnan edustajia, niistä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Oli ne sitten vanhaa tai tätä nyky rakentamista.
    Pahiten silmään särähtää kun vanhan kauniin talokokonaisuuden keskelle lykätään jotain ihan muuta.
    En ole nykymuotoilua vastaan talojen suunnittelussa. Toivoisin vain, ettei syntyisi ja ettei olisi syntynyt sillisalaattia.

    Huokasin helpotuksesta, ettei se jääpalatalo toteutunut :)

    VastaaPoista
  4. Eikä, se grogilasitalo oli aivan mahtava. Mua taas harmitti, että se kaatui. Se oli kaunis ja uskalias. Arvatkaa mitä siihen nyt tulee ku toi kaatu? Joku hemmetin Radissonsin valkonen hirmuhotelli niinku Kampissa. Jotain persoonatonta, joka ei millään tavalla tule olemaan ilo silmälle, kun Helsinkiä lähestytään mereltä.

    Oikeasti. Mä olin pettynyt. Miten kukaan voi edes verrata tuota hienoa hotellisuunnitelmaa Alvara Allon sokeripalaoista kokoamaan painajaiseen... tai kammottavaan Merihakaan... :S

    VastaaPoista
  5. Jarno: Mäkin uskon siihen hotellin tulevan. Mut toivoisin sen paremmin sopivan maastoon. Luin jostain, et jääpala hotellin sunnittelija ei ole lainkaan käynnyt paikan päällä katsomassa, miltä ympäristö näyttää.
    Monilla Suomeen kaukaa tulevilla turisteilla kun vielä(kin) on käsitys ikuisesta jäästä, lumesta ja jääkarhuista. Tommonen jääpalakone... eiku hotelli kuuluu siihen samaan ajatusmaailmaan.

    Pakostakin grogilasihotellia tuli verrattua Aallon laatikkoon, kun olisivat olleet siinä rantsussa ihan vierekkäin. Samanlaisia kantti kertaa kantti taloja.
    Mitä Merihakaan tulee, niin en vertaillut sitä jääkuutiohotelliin. Ellei sitten pidetä vertailuna sitä, että kirjoitin niistä samassa postauksessa :)

    VastaaPoista
  6. Nakkaan sen, että mie olen tyytyväinen että hotellihanke kaatui. Ainakin tuollaisenaan.
    Alvari olisi saanut vaimonsa kanssa suunnitella ainoastaan maljakoita ja astioita... ;) Enson mökki olisi varsinkin saanut jäädä toteutumatta, hirmu epäesteettisen näköinen paikkaansa, mutta ehkä siihen on jo tottunut.
    Rakentaminen ja rakennukset ja niiden suunnittelu on herkkä laji. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta siitä täytyisi pitää huoli et pytingit sopivat muuhun ympäristöön, aivan kuten siekin kirjoitit.

    VastaaPoista
  7. Janne: Mä kuulun kans siihen porukkaan, joka ei hurraa Aallon rakennussuunnittelulle. Maljakot on ihan ok. Toi Enson talo tosiaan on ihan valtava mauttoman rakentamisen huutomerkki siinä rannassa.

    Totta sanot tosta rakentamisen ja rakennusten tunteisiin vetoavasta puolesta. Ei varmaan yhtään taloa olis koskaan saatu rakennettua, jos kaikkia olis koitettu miellyttää. Mut jos kuitenkin kokonaisuus pysyis hallittuna, olis sekin hyvä juttu.

    VastaaPoista
  8. No mä tykkään siitä "ikuisen" jään imagosta :D Ilmeisesti kaikesta voidaan olla kahta mieltä. Joo, no ehkä et verrannut Merihakaan, sorkke. ;)

    VastaaPoista
  9. Jarno: Hyvä vaan et mielipiteistä keskustellaan. Se piristää.
    Asia oukei :)

    VastaaPoista

Nakkaa omat mietteesi aiheesta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails