maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ensimmäinen päivä uutta aikaa?

Juman kekka! Kyllä kävi iso jytky - (c)Timo Soini - yli valtakunnan. Etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Kukaan ei uskonut tällaiseen bufuriin, vaik kovaa tuulta etukäteen ennusteltiinkin Persujen suunnalta. Mä en äänestänyt Perussuomalaisia, mutta hattua nostan Soinille ja porukoille. Ei oo tommosta tehty tän maan historiassa koskaan ennen.

Kaikki gallupit kalpenivat perinteisten suurien puolueiden puheenjohtajien rinnalla, kun ennakko äänet julkistettiin eilen illalla. Hitsi, kun se oli jännä hetki. Mulla sydän jyskytti tuhatta ja sataa.

Minkki-Marin tyrmistynyt ilme oli kyl kaikkien Keskustan rahasotkujen ja ylimielisyyden jälkeen niin mannaa. Mä myönnän. Olin vahingon iloinen. Sehän sitä aidointa iloa on.

Tuli lunta tupaan. Taka talvi. Keskustalaisille. Tyylikkäästi Kiviniemi kuitenkin pettymyksensä nieli ja häviön tunnusti. Noh, noilla kannatusluvuilla ei kyl mihinkään muuhun olis pystynytkään. Miinus 16 paikkaa edellisiin vaaleihin. Sil viisiin.

Turha on Mari kahdeksan vuoden vastuun kantoa vaalitappioksi nimetä. Pelkästään. Kyl se, kuulkaa hei siel Keskustassa, oli ne teidän pohjattomat lahjusvirrat, jotka teidät kaatoi. Sen päälle kun vielä nirpistelitte nokkaanne kansalle. Samaan aikaan pokkuroitte rahamiehiä. Olitte silmiin pistävän ylimielisiä. Ei ole unohtunut Matti Vanhaset ja Kanki Kaikkoset. Noh, Kaikkonen hikisesti pääs eduskuntaan.
Silloin kun Keskustan omatkin lipee rivistä ja lähtee Persuja äänestään, on peiliin syytä katsella pitkään ja hartaasti. Oppositiossa on sit enemmän aikaa, kun ei tartte sitä kuuluisaa hallitusvastuuta kantaa.

Eikä kyl kellään vielä hetken nykyisellä hallituspuolueella mitään oikeesti hurrattavaa ole. Kaikki hävis edellisiin vaaleihin verrattuna. Paitsi ruottalaiset. Niil on tasavarma kannatus omiensa joukossa.

Jos kattellaankin asiaa vähemmän perinteiseltä kannalta. Paikkojen menetyksen mukaan. Silloin Keskusta on kirkas ykkönen. Ne 16 paikkaa meni alta veks. Kokoomus on hienosti kakkos sijalla. Niille tuli 6 hävittyä paikkaa. Kolmannen sijan sai Vihreät 5 paikan menetyksellä. Siinä kolmen kärki. Häviäjissä. Kaikki hallituspuolueita. Toivottavasti kokouksissaan ottavat tän viestin ihan oikeasti vakavasti.

Kokoomuksen vaalivoittoa varmasti himmentää tietoisuus, ettei voitto tullut paikkojen lisäksellä. Päinvastoin. Ja et voitto oli tosi pienestä kiinni. Sellasesta parista sadasta äänestä Vaasan vaalipiirissä. Siel kun demarit olis saaneet noi pari sataa ääntä olis SDP ollut eilisen illan voittaja. Kyl nää isot asiat voivat olla hiton pienestä kiinni.

Täs vaalis ei menetettyjen paikkojen laskennassa ole muita voittajia kuin Perussuomalaiset. Lisäystä edustajan mestoihin 34. Voi sisso! Siin on perinteisille kolmelle suurelle nieleskeltävää pidemmäksikin aikaa.

Ulkomaita myöten nyt funtsitaan ja analysoidaan tätä vaalitulosta. Vallankumousvaalit, kirjoitti joku ulkomainen toimittaja. Kuulostaa hyvältä.
Pähkäilevät kuulemma EU:ssa, pystytäänkö Portugalin vakausrahoitukset hyväksymään ilman Suomen eduskunnan myötävaikutusta. Päättelevät, et sellanen suunnitelma B olis ehkä tarpeen.
Jää nähtäväks joutuuko Soini myötymään hallitus neuvotteluissa tästä prinsiipistään saadakseen jotain muuta tärkeäksi katsomaansa läpi. Politiikka kun on kompromisseja. 

Nähtäväksi myös jää muuttuuko nykymeno politiikassa. Muuttuuko mikään oikeasti. Nyt alkaa lupausten lunastaminen. Siihen on neljä vuotta aikaa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ambomaalla - vai??

No niin. Meikä kävi täyttämässä kansalaisvelvollisuutensa. Annoin ääneni ehdokkaalle, jonka toivon parhaiten ajavan mulle tärkeitä asioita. Muutahan en nyt enää voi, kuin toivoa sen asian suhteen.

Ei kyl oo helppoo toi sopivan ehdokkaan valinta tääl Stadissa, kun kaikki ovat vieraita. En tunne yhtäkään henk.koht. Vanhat veteraanipoliitikot tietty tuntee nimeltä ja niihin liittyy omat mielikuvansa, kuinka aikaisempia pestejään ovat tuol eduskunnassa hoidelleet.

Mut uudet pyrkijät on ihan hepreaa. Vaalikoneita tuli pyöriteltyä. Ihan toivotonta puuhaa. Ei sieltä sopivaa löydy. Mulle nimittäin kävi joka koneen äärellä just sama. Ehdokkaat, jotka mun vastausten perusteella funtsailee asioista samalla tyylillä, olivat kaikki mulle väärän puolueen ehdokkaina. Miten se nyt tolleensa, meikä mietti. Ja miettii täs vieläkin, vaik ääni tuli annettua. Päätin ehdokkaan ihan ilman vaalikoneiden avitusta.

Tää vaalipäivä alkoi mun kohdalla melkoisella hämmennyksellä. Lueskelin Hesaria ja hörpin samalla kahvia. Osu siinä sitten silmään juttu, jossa kerrottiin, et nyt on sit tänne Suomeenkin tullut ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita. TÄH!?!? Leuka loksahti auki ja just ryystetty kahvi valui suusta rinnuksille. Helkkari sentään.
Rintamuksen kastellut kahvi ei sit yhtään haitannut, kun meikä luki silmät tapillaan juttua. Joo, totta se oli.

Tarkkailijoita on tullut seitsemän kappaletta. Ei siis hirveen montaa, mut kuiteskin. Ovat olleet täällä jo jonkin aikaan seurailemassa, kuin homma pelittää.

Ja meikä kun on luullut, et vaalitarkkailijat menevät maihin, jossa demokratiasta ei oo koskaan kuultukaan. Et semmosissa maissa tarttee vähän ulkopuolisten kattella, meneeks asiat yhtään sinne päin kuin olis oikeudenmukaisuuden nimissä tarkoitus. Mut et Suomessakin...? Oho! Ollanks me muiden silmissä joku Ambomaa???

Noh, tekstistä selvis et meidän muuttunut vaalirahoituslaki on saanut tarkkailijat kääntämään katseensa tänne Perä-Pohjolaan.
Mulla lähti siitä kyl saman tein hyrrä pyörimään, et toi vaalilaki on peitetarina. Oikeasti haluuvat nähdä, käydäänks tääl jotkut korruptio vaalit. Kun rahamiehet antoivat viime vaaleissa ehdokkaiden innosta ojentamiin käsiin kasa päin rahaa ja saivat sil viisiin mieleisen hallituksen käskyläisekseen...

Eikä mun ajatuksen kulku tähän tyssänny. Jatkoin funtsimista, et ollaanks me oikeesti mikään demokraattinen maa? Siis oikeesti. Meil on tietty kaikki ulkoiset asiat niin kuin demoratiassa pitääkin. Mut toi rahan mahti ja ne joilla sitä kasapäin on, ovat ne tän maan johtajat. Poliitikot ovat vain kaksisataa pelinappulaa miljonäärien pelilaudalla. Hitsi, tuli ihan huono-olo kun tota funsailin.
Mistä sitä tavallinen ihminen voi tietää. Voi vaan arvailla. Voi olla, et teille muille tää on kirkastunut jo ajat sitten. Mä koin jonkin syvällisemmän herätyksen tänä aamuna.
Noh, oonhan mä näit samoi ajatuksia pyöritellyt tääl aikaisemminkin. Mut tänään, vaalipäivänä, ne tulivat niin konkreettisiksi.

Tosta demokraattisuudesta ajatus karkas kansan tyytymättömyyteen. Siihen kuinka näissä vaaleissa ovat ehdokkaat saaneet ihan kontreettisesti kokea, et kaikki ei tykkää nykymenosta. On ollut ehdokkaiden häiriköintiä jopa väkivaltaa.  Mä ymmärrän näitä ääri-ilmiöitä jollain tapaa. Todettakoon kuiteskin, etten väkivaltaa ja toisen uhkailemista hyväksy, mut ymmärrrän tätä ilmiötä. Sitä, mistä se kumpuaa. Kun kuilu levenee ja syvenee. Toisella puolella rotkoa ovat ne joilla pyyhkii helkkarin hyvin. Toisella reunalla ne jotka elävät kädestä suuhun. Eikä siihenkään meinaa rahat riittää.

Lähi-Idän maiden kapinoita ja kansannousuja seuratessa oon funtsinu, et milloinkahan tääl Suomessa tavallinen kansa väsyy kyykyssä olemiseen ja nousee vastarintaan. On jo niin paljon niitä, joilla ei mene hyvin. Perussuomalaiset nyt koittavat siihen saumaan tuoda muutosta. Jos niiden vaaliteemoihin on luottamista. Mä kattokaas on pirun epäileväinen näissä politiikka asioissa.
Suurimmalla osalla ihmisistä on toistaiseksi asiat kohtuullisessa kuosissa. Pysymme poteroissamme. Mut sit jos oma elämä ajautuu tilanteeseen, ettei väliä enää oo muulla kuin muutoksen halulla, sit ehkä porukat nousee vastarintaan. Yhdistää voimansa. Suistaa valtaa pitävät korkeuksista.

Siihen ei sit taida pelkät vaalit riittää....

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Julkimeikkaajat

Kauniin kevät päivän kunniaksi toinen postaus edellisen jatkeeksi. Mut aihe ihan eri, ettei tuu pitkästymistä.

Mä oon tässä jonkin aikaa ihmetelly naisia, jotka meikkaa julkisesti. Tiedättekste niit tyyppei? Ne tykkää meikata julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostarin penkillä. Eniveis, kanssa matkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Onhan se tietty käytännöllistä yhdistää matkan teko ja naamarin kuntoon laitto. Ei tuhraannu ylimääräistä aikaa, kun kerran jonnekin on mentävä.

Helkkaristi ihailen näiden julkimeikkaajien tarkkaa kättä, kun ne vetää silmien ja huulten rajauksia liikkuvassa, heiluvassa, tärisevässä kulkupelissä. Hitsi, kun mulla vispaa kädet tarkkaa hommaa tehdessäni vaik teenkin sen ihan omassa rauhassa himassani.
Mua ei sais toisten nähden meikkaamaan. Mun mielestä se on niin intiimiä hommaa, et haluun tehdä sen ilman et joku kyylää vieressä. Sen takia musta on kiusallista kun vasta päätä joku kaivaa ison pussillisen meikkejä laukustaa ja aloittaa meikin teon ihan alusta. Pohjustukset, pakelit, puuterit, kaikki. Siin ei aina tiedä minne silmänsä laittais. Niinku mihin kattois.
Mulle nää julkimeikkaajat edustaa tän ajan ilmiötä: Minä ite. Minä paras. Minä mielellellään huomion keskipisteenä. Minä ja... onks muita... ei... siis minä ja mun kaveri minä.

Tänään mua lätkästiin uudella kokemuksella. Arvatkaa hei!

Meikä istu metrossa matkalla himaan. Ruoholahdesta lähdin. Siihen vastapäätä istui typykkä, sellanen 15-16v. Peilaili ja järjesteli hetken hiuksiaan. Ihaili peilikuvaansa metron ikkunasta. Ne on mainioita peilejä noi ikkunat silloin kun ollaan tunnelissa. Pimeää ulkona ja sisällä valot. Hyvin heijastuu oma kuva niistä.
Noh, kaivohan se friidu sen monen kilon painoisen meikkisäkin laukustaan ja aloitti meikkaamisen.
Rauttiksella tytön viereen istui mies. Ihan sellanen miehen näköinen, melko pitkä ja kookas. Matka jatku. Tyttö oli silmien rajausvaiheessa kun tää sen viereinen mies nappas povaristaan puuterirasian - joo, luit oikein - se oli se. Avas rasian ja alkoi töpötellä poskiin ja nenän päähän pulveria. Tytöllä meinas lipsahtaa silmän rajaukset ohimon puolelle, kun sen huomio kiinnittyi omasta peilikuvasta meikkaavaan mieheen. Tytön ilme oli aidon hämmästynyt.
Salamana mies käänsi katseensa tyttöön. Katse kysyi: oliks jotain asiaa? Hetken nää kaks meikkaajaa tsiikas toisiaan. Mies uhmakkaana, tyttö hölmistyneenä. Voi kun olis kamera, funtsailin minä. Puhelin siin kädessä, olisin ihan varmana koittanut saada niistä kuvan. Jotenkin, jollain tavalla. Tilanne oli niin kutkuttava. Niin uus. Mulle. Ilmeestä ja reakiosta päätellen myös tytölle.
Tyttö luovutti ekana. Käänsi katseensa peiliinsä. Selvästi kelaili jotakin, koska sivellin ei pitkään aikaan kohonnut uudestaan jatkamaan silmän rajausta.
Mies töpötteli aikansa kasvojaan, laitto rasian povariinsa. Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Voi herran jestas, meikä tais muutaman kerran koko episodin aikana mielessään funtsailla.

Niin et yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Meikäläinen. Ehkä se meikkaaja tyttö kans. Se sai muuten meikkinsä kuntoon ennen Itistä, toipu sen verran. Naisten lisäks siis myös miehet julkimeikkaavat. Se on nyt omin silmin nähty.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, kaikki jotka haluavat saavat mun puolesta meikata. Siin ei oo mitää erityistä. Mut pliis, tekisitte sen ittenne kanssa kahdestaan.

Uuden kokemuksen kunniaksi meikä avas skumppa pullon ja ryystän sitä nyt partsilla. No en pullon suusta. Fiksusti lasista. Skumpan hörppinen suoraan pullosta kun on taitolaji. Siinä saa herkästi kunnon vaahdot suuhunsa.
Aurinko paistaa. Mittarissa 24 astetta. Okei, tää on lasitettu partsi. Mut kyl tää mulle kelpaa.
Kevät on ihan oikeesti täällä.

Vaalien aikaan

Eletään jänniä aikoja. Työhaastatteluja ja rekrytointitilaisuuksia on järjestetty toreilla, kauppakeskuksissa, telkkarissa ja radiossa. Tuol Arkadianmäelllä on 200 työpaikkaa tarjolla. Sinne on monilla kova hinku. Osalle pesti on katkolla. Uusia tulokkaita mielii hyvin palkattuun duuniin.
Kielet pitkänä työnhakijat ovat kirmanneet vaalialueitaan ristiin rastiin. Litrakaupalla juottaneet kahvia, kilotolkulla syöttäneet pullaa paikalle saapuneille työhaastattelijoille. On kuunneeltu päät kallellaan, mitä työnantajat toivovat hakijoilta. Kerrottu suut vaahdossa, mitä hakijalla on annetavaa 0y Suomi Ab nimiselle yrtitykselle.
Hakijoilla niskat särkevät ergomisesti huonosta työasennosta. Päätä kun joutuu pitämään myötätuntoisesti kallellaan tunti tolkulla.
On eletty lupauksien aikaa. Neljän vuoden välein eduskuntaan hamuavat pitävät omat uuden vuoden lupaustalkoonsa. Noh, sit kun vaalit on käyty ja tulokset selvillä, voi lupaukset unohtaa. Ihan niin kuin tuppaa käymään useimmille lupauksille noin muutenkin. Ne vaan unohtuvat.
Tääl Stadissa Kokoomuksen vaalimainokset puskevat ovista ja ikkunoista sisään. Kadunvarret, liikennevälineet, mainostelineet. Hitto, kaikki täynnä sliipattuja kasvokuvia miehistä ja naisista. Ovat jo lähtökohtaisesti sen näköisiä, etteivät oikeasta elämästä tiedä mitään. Raha ja sen iso määrä haisee kauas.
Paikalliset tv-mainokset ovat tääl suunnalla ihan samanlaisia. Kokoomuksen ehdokkailla on totta vie fyffee. Niin paljon niiden ehdokkaat itseään liikkuvin kuvin mainostavat.

Oon noita tv-mainoksia oikein tarkasti kattellu. Teknistä toteutusta ja sitä, minkälaisen kuvan ehdokkaasta saa, kun häntä ei entuudestaan tunne. On kuulkaa aikasmoisia pökkölöitä tyrkyllä neljän vuoden pestiin. Juu, ei se esiintyminen vaan oo kaikkien juttu, mutta ihan sellaset pikkusen sulavat esilläolotaidot poliitikoksi mielivältä vaaditaan. Duuni kun on puheita, kokouksia, ja silloin tällöin joskus ihan viimeisessä hädässä työnantajan edustajien tapaamisia. Viimeistään seuraavien vaalien aikaan.

Mun silmiin on osunut ylivoimaisesti oudoin ja ylimielisyyttä alleviivava mainos. Voi yäk! Ehdokas Sanna Perkiö/Kokoomus, näyttää lepäävän rennosti oikella kyljellään jollain divaanin tapaisella. Mustat hiukset on lakoilla suittu kiiltäväksi. Karvaakaan ei ole väärässä paikassa. Huulet tummanpunaisiksi puunattu. Päällä on musta jakkupuku. Yläosasta päätellen. Ehdokkaan vasen käsi nojaa poskeen. Kädessä huomio kiinnittyy nimettömässä olevaan isokokoiseen desing-sormukseen.
Kun mainos alkaa, Perkiö on kuvatussa asennossa silmät kiinni. Miehen ääni lausuu muutaman kehuvan lauseen. Ja hei räps! Seuraava kuva, jossa asento on sama, mutta tää kleopatra avannut silmänsä. Vaivautuu katsomaan mahdollisia työnantajiaan silmiin. Miehen ääni kehoittaa äänestämään tätä ehkokasta. Mainoksessa siis kaksi kuvaa. Silmät kiinni ja auki.

Joka kerran jään ihmeissäni funtsiin, et mitä toi nainen haluaa ihmisille viestittää. Kuulkaa siel te rahvas. Koittakaa nyt hei saada ittenne äänestyskoppiin. Mä kun haluun olla tän vaalin äänikuningatar. Kuningatarhan mä jo nyt olenkin. Mut olis kiva olla se eniten ääniä saanu. Vai mitä se meinaa? Kun sen mainos ei viesti ainakaan mulle muuta kuin ylimielisyyttä. Voi olla et täs halutaan sohaista ns. nukkuvia. Et herätys siel sohvil, menkää köyhät äänestämään.
Onhan se Perkiö kansanedustaja ja ilmeisesti olettaa, et kaikki sen tuntee ja tietää kuin hyvä se on. Ainakin sen omasta mielestä... Mut se mainos on kyl liian korkea lentoinen. Liian kaukana tavallisesta ihmisestä.
Eri kokoonpanoilla haalittuja vaalitenttejä ja keskusteluja oon kans tiiraillu. Lähtökohtaisesti sanoisin et Ylen toimittajat 1-0 Maikkarin vastaaviin. Erityisesti MTV3:n puheenjohtaja tentit arki-iltaisin Seiska-uutisten jälkeen.
Ihan karmeaa kuunneltavaa. Toimittavat puhivat koko ajan päälle. Esittivät kysymyksen ja kun vastausta oli kuultu pari sanaa, alkoivat toimittajat inttämään päälle. Erityisesti naistoimittajan kova, kalskahtava ääni kävi mun hermoon. Hyökkäävää ja päälle käyvää.
En mä hempeyttäni kritisoi päälle käyvyyttä - siitä vaan - mut ihan kuuntelemisen kannalta se on helkkarin epämukavaa. Paljon asioista jäi kesken tai kuulematta kun toimittajat kilvan koittivat haukata isointa palaa haastateltavasta. Hitto sitä huutoa!
Ylen vastaavissa tsempaloissa oli seesteisempää. Napakoita, hyvin valmisteltuja kysymyksiä. Meikäläistä ilahdutti, et vaadittiin vastauksia selkokielellä. Jos sellaista ei meinattu saada, toimittaja pyysi joskus useammankin kerran vastausta niin, että sen pystyy ymmärtämään.
Toinen mistä liputan Ylen osaajia oli se, et poliitikon harhauduttua sivupoluille itse asiasta - tarkoittaa, ettei halunnut suoraan vastata - toimittajat toistuvasti palasivat kysymykseen ja esittivät sen uudelleen. Oli kiva kattoo, kun grillivarrasta käännettiin.
Ja olis ollut kiva kuulla ne oikeat vastaukset. Poliitikot kun ohjataan "näin vältän vastaamasta mihinkään kysymykseen suoraan"- kurssille heti kun kansaedustajan paikka on ratkennut.

Äkkiseltään keskusteluja ja lehtijuttua lukiessani, oon kyl tullu siihen tulokseen, et nää on kuin EU-vaalit. Nää meidän eduskunta vaalit. Kreikkaa, Portugalia ja niiden rahasotkuja on puitu yli mun vastaanotto kyvyn. Moni tän maan tärkeä asia jäi vähemmälle. Noh, tietty ne pakolliset lapsiperheet, vanhukset, terveydenhuolto. Niistä ehdokkailla on ihan samat laulukirjat joka neljäs vuosi. Mietin vaan, et vaalista toiseen samat lupaukset noille ryhmille, eikä oikein mitään oo tapahtunut...

Mä kun olisin niin vimmatusti halunnut kuulla tulevan vaalikauden verotukseen liittyvistä asioista. Vähän syvällisemmin, kuin mitä niitä hipasten käytiin läpi. Ilmeisen kuuma perunahan se on, sillä veroihin ne tarttuu ihan varmasti kun ovat saaneet eduskunnassa rivinsä kuntoon ja ministerien salkut jaettua. Mihin ihmeen ruuvipenkkiin ne luikurit pitäis puristaa, et niiltä oikeesti sais vastauksia. Ennen vaaleja.

Katainenkin on ihan sata varmasti avustajiensa kanssa leikkauslistat laittanut tärkeysjärjestykseen. Ilman niitähän ei voi hallitus neuvotteluihin mennä.

Noh, me saadaan sitä mitä me äänestetään. Miettitään siis tarkkaan kelle se tärkeä ääni menee.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails