Vaalien aikaan

Eletään jänniä aikoja. Työhaastatteluja ja rekrytointitilaisuuksia on järjestetty toreilla, kauppakeskuksissa, telkkarissa ja radiossa. Tuol Arkadianmäelllä on 200 työpaikkaa tarjolla. Sinne on monilla kova hinku. Osalle pesti on katkolla. Uusia tulokkaita mielii hyvin palkattuun duuniin.
Kielet pitkänä työnhakijat ovat kirmanneet vaalialueitaan ristiin rastiin. Litrakaupalla juottaneet kahvia, kilotolkulla syöttäneet pullaa paikalle saapuneille työhaastattelijoille. On kuunneeltu päät kallellaan, mitä työnantajat toivovat hakijoilta. Kerrottu suut vaahdossa, mitä hakijalla on annetavaa 0y Suomi Ab nimiselle yrtitykselle.
Hakijoilla niskat särkevät ergomisesti huonosta työasennosta. Päätä kun joutuu pitämään myötätuntoisesti kallellaan tunti tolkulla.
On eletty lupauksien aikaa. Neljän vuoden välein eduskuntaan hamuavat pitävät omat uuden vuoden lupaustalkoonsa. Noh, sit kun vaalit on käyty ja tulokset selvillä, voi lupaukset unohtaa. Ihan niin kuin tuppaa käymään useimmille lupauksille noin muutenkin. Ne vaan unohtuvat.
Tääl Stadissa Kokoomuksen vaalimainokset puskevat ovista ja ikkunoista sisään. Kadunvarret, liikennevälineet, mainostelineet. Hitto, kaikki täynnä sliipattuja kasvokuvia miehistä ja naisista. Ovat jo lähtökohtaisesti sen näköisiä, etteivät oikeasta elämästä tiedä mitään. Raha ja sen iso määrä haisee kauas.
Paikalliset tv-mainokset ovat tääl suunnalla ihan samanlaisia. Kokoomuksen ehdokkailla on totta vie fyffee. Niin paljon niiden ehdokkaat itseään liikkuvin kuvin mainostavat.

Oon noita tv-mainoksia oikein tarkasti kattellu. Teknistä toteutusta ja sitä, minkälaisen kuvan ehdokkaasta saa, kun häntä ei entuudestaan tunne. On kuulkaa aikasmoisia pökkölöitä tyrkyllä neljän vuoden pestiin. Juu, ei se esiintyminen vaan oo kaikkien juttu, mutta ihan sellaset pikkusen sulavat esilläolotaidot poliitikoksi mielivältä vaaditaan. Duuni kun on puheita, kokouksia, ja silloin tällöin joskus ihan viimeisessä hädässä työnantajan edustajien tapaamisia. Viimeistään seuraavien vaalien aikaan.

Mun silmiin on osunut ylivoimaisesti oudoin ja ylimielisyyttä alleviivava mainos. Voi yäk! Ehdokas Sanna Perkiö/Kokoomus, näyttää lepäävän rennosti oikella kyljellään jollain divaanin tapaisella. Mustat hiukset on lakoilla suittu kiiltäväksi. Karvaakaan ei ole väärässä paikassa. Huulet tummanpunaisiksi puunattu. Päällä on musta jakkupuku. Yläosasta päätellen. Ehdokkaan vasen käsi nojaa poskeen. Kädessä huomio kiinnittyy nimettömässä olevaan isokokoiseen desing-sormukseen.
Kun mainos alkaa, Perkiö on kuvatussa asennossa silmät kiinni. Miehen ääni lausuu muutaman kehuvan lauseen. Ja hei räps! Seuraava kuva, jossa asento on sama, mutta tää kleopatra avannut silmänsä. Vaivautuu katsomaan mahdollisia työnantajiaan silmiin. Miehen ääni kehoittaa äänestämään tätä ehkokasta. Mainoksessa siis kaksi kuvaa. Silmät kiinni ja auki.

Joka kerran jään ihmeissäni funtsiin, et mitä toi nainen haluaa ihmisille viestittää. Kuulkaa siel te rahvas. Koittakaa nyt hei saada ittenne äänestyskoppiin. Mä kun haluun olla tän vaalin äänikuningatar. Kuningatarhan mä jo nyt olenkin. Mut olis kiva olla se eniten ääniä saanu. Vai mitä se meinaa? Kun sen mainos ei viesti ainakaan mulle muuta kuin ylimielisyyttä. Voi olla et täs halutaan sohaista ns. nukkuvia. Et herätys siel sohvil, menkää köyhät äänestämään.
Onhan se Perkiö kansanedustaja ja ilmeisesti olettaa, et kaikki sen tuntee ja tietää kuin hyvä se on. Ainakin sen omasta mielestä... Mut se mainos on kyl liian korkea lentoinen. Liian kaukana tavallisesta ihmisestä.
Eri kokoonpanoilla haalittuja vaalitenttejä ja keskusteluja oon kans tiiraillu. Lähtökohtaisesti sanoisin et Ylen toimittajat 1-0 Maikkarin vastaaviin. Erityisesti MTV3:n puheenjohtaja tentit arki-iltaisin Seiska-uutisten jälkeen.
Ihan karmeaa kuunneltavaa. Toimittavat puhivat koko ajan päälle. Esittivät kysymyksen ja kun vastausta oli kuultu pari sanaa, alkoivat toimittajat inttämään päälle. Erityisesti naistoimittajan kova, kalskahtava ääni kävi mun hermoon. Hyökkäävää ja päälle käyvää.
En mä hempeyttäni kritisoi päälle käyvyyttä - siitä vaan - mut ihan kuuntelemisen kannalta se on helkkarin epämukavaa. Paljon asioista jäi kesken tai kuulematta kun toimittajat kilvan koittivat haukata isointa palaa haastateltavasta. Hitto sitä huutoa!
Ylen vastaavissa tsempaloissa oli seesteisempää. Napakoita, hyvin valmisteltuja kysymyksiä. Meikäläistä ilahdutti, et vaadittiin vastauksia selkokielellä. Jos sellaista ei meinattu saada, toimittaja pyysi joskus useammankin kerran vastausta niin, että sen pystyy ymmärtämään.
Toinen mistä liputan Ylen osaajia oli se, et poliitikon harhauduttua sivupoluille itse asiasta - tarkoittaa, ettei halunnut suoraan vastata - toimittajat toistuvasti palasivat kysymykseen ja esittivät sen uudelleen. Oli kiva kattoo, kun grillivarrasta käännettiin.
Ja olis ollut kiva kuulla ne oikeat vastaukset. Poliitikot kun ohjataan "näin vältän vastaamasta mihinkään kysymykseen suoraan"- kurssille heti kun kansaedustajan paikka on ratkennut.

Äkkiseltään keskusteluja ja lehtijuttua lukiessani, oon kyl tullu siihen tulokseen, et nää on kuin EU-vaalit. Nää meidän eduskunta vaalit. Kreikkaa, Portugalia ja niiden rahasotkuja on puitu yli mun vastaanotto kyvyn. Moni tän maan tärkeä asia jäi vähemmälle. Noh, tietty ne pakolliset lapsiperheet, vanhukset, terveydenhuolto. Niistä ehdokkailla on ihan samat laulukirjat joka neljäs vuosi. Mietin vaan, et vaalista toiseen samat lupaukset noille ryhmille, eikä oikein mitään oo tapahtunut...

Mä kun olisin niin vimmatusti halunnut kuulla tulevan vaalikauden verotukseen liittyvistä asioista. Vähän syvällisemmin, kuin mitä niitä hipasten käytiin läpi. Ilmeisen kuuma perunahan se on, sillä veroihin ne tarttuu ihan varmasti kun ovat saaneet eduskunnassa rivinsä kuntoon ja ministerien salkut jaettua. Mihin ihmeen ruuvipenkkiin ne luikurit pitäis puristaa, et niiltä oikeesti sais vastauksia. Ennen vaaleja.

Katainenkin on ihan sata varmasti avustajiensa kanssa leikkauslistat laittanut tärkeysjärjestykseen. Ilman niitähän ei voi hallitus neuvotteluihin mennä.

Noh, me saadaan sitä mitä me äänestetään. Miettitään siis tarkkaan kelle se tärkeä ääni menee.