Julkimeikkaajat

Kauniin kevät päivän kunniaksi toinen postaus edellisen jatkeeksi. Mut aihe ihan eri, ettei tuu pitkästymistä.

Mä oon tässä jonkin aikaa ihmetelly naisia, jotka meikkaa julkisesti. Tiedättekste niit tyyppei? Ne tykkää meikata julkisissa kulkuvälineissä, joskus ihan kadulla seisten tai jossain ostarin penkillä. Eniveis, kanssa matkustajien ja ohikulkijoiden katseiden alla.

Onhan se tietty käytännöllistä yhdistää matkan teko ja naamarin kuntoon laitto. Ei tuhraannu ylimääräistä aikaa, kun kerran jonnekin on mentävä.

Helkkaristi ihailen näiden julkimeikkaajien tarkkaa kättä, kun ne vetää silmien ja huulten rajauksia liikkuvassa, heiluvassa, tärisevässä kulkupelissä. Hitsi, kun mulla vispaa kädet tarkkaa hommaa tehdessäni vaik teenkin sen ihan omassa rauhassa himassani.
Mua ei sais toisten nähden meikkaamaan. Mun mielestä se on niin intiimiä hommaa, et haluun tehdä sen ilman et joku kyylää vieressä. Sen takia musta on kiusallista kun vasta päätä joku kaivaa ison pussillisen meikkejä laukustaa ja aloittaa meikin teon ihan alusta. Pohjustukset, pakelit, puuterit, kaikki. Siin ei aina tiedä minne silmänsä laittais. Niinku mihin kattois.
Mulle nää julkimeikkaajat edustaa tän ajan ilmiötä: Minä ite. Minä paras. Minä mielellellään huomion keskipisteenä. Minä ja... onks muita... ei... siis minä ja mun kaveri minä.

Tänään mua lätkästiin uudella kokemuksella. Arvatkaa hei!

Meikä istu metrossa matkalla himaan. Ruoholahdesta lähdin. Siihen vastapäätä istui typykkä, sellanen 15-16v. Peilaili ja järjesteli hetken hiuksiaan. Ihaili peilikuvaansa metron ikkunasta. Ne on mainioita peilejä noi ikkunat silloin kun ollaan tunnelissa. Pimeää ulkona ja sisällä valot. Hyvin heijastuu oma kuva niistä.
Noh, kaivohan se friidu sen monen kilon painoisen meikkisäkin laukustaan ja aloitti meikkaamisen.
Rauttiksella tytön viereen istui mies. Ihan sellanen miehen näköinen, melko pitkä ja kookas. Matka jatku. Tyttö oli silmien rajausvaiheessa kun tää sen viereinen mies nappas povaristaan puuterirasian - joo, luit oikein - se oli se. Avas rasian ja alkoi töpötellä poskiin ja nenän päähän pulveria. Tytöllä meinas lipsahtaa silmän rajaukset ohimon puolelle, kun sen huomio kiinnittyi omasta peilikuvasta meikkaavaan mieheen. Tytön ilme oli aidon hämmästynyt.
Salamana mies käänsi katseensa tyttöön. Katse kysyi: oliks jotain asiaa? Hetken nää kaks meikkaajaa tsiikas toisiaan. Mies uhmakkaana, tyttö hölmistyneenä. Voi kun olis kamera, funtsailin minä. Puhelin siin kädessä, olisin ihan varmana koittanut saada niistä kuvan. Jotenkin, jollain tavalla. Tilanne oli niin kutkuttava. Niin uus. Mulle. Ilmeestä ja reakiosta päätellen myös tytölle.
Tyttö luovutti ekana. Käänsi katseensa peiliinsä. Selvästi kelaili jotakin, koska sivellin ei pitkään aikaan kohonnut uudestaan jatkamaan silmän rajausta.
Mies töpötteli aikansa kasvojaan, laitto rasian povariinsa. Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Voi herran jestas, meikä tais muutaman kerran koko episodin aikana mielessään funtsailla.

Niin et yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Meikäläinen. Ehkä se meikkaaja tyttö kans. Se sai muuten meikkinsä kuntoon ennen Itistä, toipu sen verran. Naisten lisäks siis myös miehet julkimeikkaavat. Se on nyt omin silmin nähty.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, kaikki jotka haluavat saavat mun puolesta meikata. Siin ei oo mitää erityistä. Mut pliis, tekisitte sen ittenne kanssa kahdestaan.

Uuden kokemuksen kunniaksi meikä avas skumppa pullon ja ryystän sitä nyt partsilla. No en pullon suusta. Fiksusti lasista. Skumpan hörppinen suoraan pullosta kun on taitolaji. Siinä saa herkästi kunnon vaahdot suuhunsa.
Aurinko paistaa. Mittarissa 24 astetta. Okei, tää on lasitettu partsi. Mut kyl tää mulle kelpaa.
Kevät on ihan oikeesti täällä.