maanantai 23. toukokuuta 2011

Automaatti - voi hiton hitto!

Nyt pitää purkautua. Mulla on ihan paikallinen ongelma. Koskettaa (vaan) muutamia satojatuhansia ihmisiä. Jatkossa lähennellään jo puolta miljoonaa, ellei enemmänkin. Matkustajaa. Kunhan ne saa tonne Espoon puolelle omat raiteet.
Se on toi metro. Stadin julkisista menopeleistä niiiin numero yksi. Jämpti ja nopea. Harvoin viivytyksiä. Mitä nyt joskus sattuu havereita. Tekniikka pettää tai joku päättää päivänsä metron etupuskuriin. Mut nekään ei kauaa viivytä matkan tekoa. Porukat, korjaajat ja sotkujen siivoojat on tosi ammattilaisia. Palauttavat metron aikatauluihinsa nopeasti. Ja taas mennään niinkuin ei mitään.

Käytän tätä julkisen liikenteen helmeä päivittäin. Useitakin kertoja päivässä. Niin et uskon olevani oikein pätevä sanomaan muutaman sanan metron automatisoimisesta.

Siis oikeesti, kuvitelkaa. Joskus vuonna 2014 olis tarkotus, et noi metrot kulkee ihan ittekseen. Tietsika ohjauksessa.... Kun mä ekan kerran kuulin siitä jokunen vuosi sitten, sanoin himassa, et nyt tuli muutto. Sellaseen mestaan tääl kaupungissa, ettei tartte metroon päin enää vilkastakkaan. Arvaatte. Ei mua kukaan kuunnellu. Heikkohermoseksi nimiteltiin. Hyväntahtoiset pään puistelut kaupan päälle. Tää hymisiä ajelee duunimatkansa autolla. Siel ei ole kuskeista huolta. Kunhan pitää ittensä kuosissa. Ja kattoo ympärilleen.

En mä lannistunut. Yhteys kaupunginvaltuutettuun. Saakelin saakeli, minkä teitte siel valtuustossa. Tollasta surmanloukkua kannatatte ja pistätte nykyiset metrokuskit kilometritehtaalle. Jotain kadunlakaisulaitteita ajeleen. Tai puistojen nurtsia leikkurilla tasotteleen.
Ihminen tarttee kuskikseen toisen ihmisen. Ei mitään konetta.
Arvaatte tänkin. Ei mua kuunneltu. Tai noh, sanotaan tän valtuutetun kunniaksi, et koulut on käyty. Annetaan puhujalle vaikutelta, et sua kuunnellaan. Mut kattokaas, kun ne päätökset jo tehtiin. Perusteluina säästöt, mitä automaatti metro tuo mukanaan. Junat voivat olla lyhyempiä ja niiden vuorovälit saadaan lyhyemmiksi. Kun ei ole ihminen riesana. Metroja ohjaamassa. Jatkossa uudet laituritkin voidaan rakentaa lyhyemmiksi. Säästyy betonia ja muita rakennustarpeita. Höh-höh!
Täs kohtaa oli sanottava herra valtuutetulle, et noinko teidät päättäjät aivopestiin? Montako Lapin reissua / ulkomaan matkaa / kabinetti illallista Siemensin porukat tarjos? Juu, ei se tästä purnaamisesta oikein tykänny, mut kohteliaasti kuunteli.

Kattokaas kun mä en taaskaan ymmärrä. Mä en kerta kaikkiaan hiffaa, missä ja minkälaiset ne säästöt ihan oikeesti on. Kun automatisoinnin kokonaiskustannukset hipoo sataa miljoonaa euroa! Jummi, kyl meil hei rahaa ainakin on!! Tolla summalla maksais nykyisten metrokuskien palkat viimeiseen tappiin asti. Uusis ja korjailis kalustoa ja muuta tarpeellista.
Näitä automatic metroja varten tarvitaan automatic laituriportit. Sellaset lasiset viritelmät, joiden tehtävänä on estää porukoiden tunkeminen metron ovien väliin, silloin kun metro lähtee. Ihmisillä on helkkarin huono tapa tällätä ittensä sulkeutuvien ovien väliin. Jotkut ovat kehittäneet siitä oikein urheilulajin. Rinnat rottingilla ja hauikset pinkeinä vääntävät metron ovet levälleen.
Portit tarvitaan sit kun ei ole sitä ihmistä kattomas sivupeiliin, et rimpuileeko siel ovissa joku hätänen. Nää laituri ovet on sellaset 20 % tosta kokonaispotista. Ei nekään mitään halpoja helyjä ole. Yhteensä näit ovia asennetaan eri asemille reilut 400 kpl.

Mut hei tää laituri ovi juttu ei ookaan mikään niin kovin selvä juttu. Viime kesänä aloitettiin Vuosaaren metriksellä kaupunkiin päin lähtevälle laiturin puoliskalle ovien rakentaminen. Oli kattokaas tarkoitus talvi seurata, miten ovien mekanismit kestää tuiskut ja tuulet. Kylmät kelit.
Onks siit tullut mitään valmista...? Ei oo.
Kohta puoliin vuos on Vuokin asemalla vaan toinen laiturin puolikas ollut käytössä. Toisella puolella ne toimimattomat ovet. Helkkarinmoinen ruljanssi metron tuleminen ja lähteminen. Mä kerron.
Metro tulee keskustasta. Porukat ulos junasta. Vartijat tsekkaa kaikki vaunut, sulkee ovet. Juna menee kääntö raiteelle. Vielä vähän oottelua siin laiturilla ja sit tulee juna, johan saat mennä sisään. Ja tää toistuu sellasen 8-10 minsan välein. Joka ikinen päivä.
Tästä talvesta on opittu, et yhdelläkin laituripuoliskalla pärjätään. Ei tarttis oviakaan niin paljon pystytellä... Ja vartijat pysyy lämpösinä. Ei tartte polkee jo katuojassa olevia, niinkus niiden pahoihin tapoihin toisinaan kuuluu.

No mikäs on estänyt ovitestausta? Sellanen pikku probleemos, et ne ovet on sekundaa. Eivät täsmää meidän metrojen kanssa. Euroopassa kun metrot ovat eri mallisia, selittää Siemensin edustaja. Juma! Sadan miljoonan kaupat, eikä tavaran toimittajalle tuu mieleen tsekata ostajan ajopelejä. Ovien ja metron väliin jää sen verta iso hole, et joku sinne kuitenkin putoo. Varsinkin, jos metron oviaukko ja portti eivät ihan osu kohdilleen. Et ei ne automaatitkaan oo sata tarkkoja...

Kysytään nyt ääneen? Mitäs tää kaikki hidastelu maksaa? Muuta kuin aikaa? Ton sadan millin päälle.
Toi samainen valtuutettu selitti mulle, et henkilökuntaa ei karsita automaation takia. Muuta kuin luonnollisen poistuman kautta. Totesin, et sitä poistumaa saattaa tulla, jos ammattikuski ei saa duuniaan tehdä. Ja luonnollinen poistuma tarkoittaa aina kunnan hommissa, ettei sijaisille enää soppareita jatketa.
Näis automaatti metroissa on kyl ihminen ohjaamossa. Sellanen metro isäntä tai - emäntä. Ei kuulemma ohjaa. Seurailee sivusta. Kuka kuski sellasta haluaa tehdä?

Noh, vuodella automatisointi on siirtynyt eteenpäin alkuperäsestä. Eikä mua haittais vaik saatais vielkin pidemmälle armonaikaa. Mä kattokaas en ollenkaan tuuletan automatisointia täs kohtaan. Meikä aikoo asettua junan keskivaunuihin sen jälkeen kun tietokone on ohjaajana.
Tuli törmäys edestä tai takaa, toivon olevani parhaimmassa suojassa siellä.

PS. En oo paljonkaan huomannu ihmisten kritisoivan tätä automatisointia. Me ollaan niin helkkari helppo kansa johtaa. Me kun ei hanttiin laiteta. Mennään vaan hirteen jos liian vaikeaksi menee.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kaikki käy, kunhan...

Hiki on Kataisen otsalla kiillellyt jo muutaman viikon. Muuten sutjakan oloinen mies näyttää hikoilevan ihan tosissaan. Tuska puskee joka ihohuokosesta pihalle.
Pikkasen kimaltelu helpotti, kun Eurooppaan päin saatettiin kertoa et tullaan Portugalin lainan takauskarkeloihin mukaan. Sellasen 13 miljardin verran. Paljo siinä muuten on nollia?... meikä ei tiedä. Saakelin paljon tällaselle tavalliselle veron maksajalle.
On siis Kataisella leikkikavereitta eurooppalaisissa hiekkalaatikoissa jatkossakin.

Tääl kotimaassa olis Kataisella vielä yks pulma. Tähän kohtaan. Pulmien määrä kun tuppaa elämässä ja politiikassa olemaan vakio. Yksi kun selviää, pari uuttaa tunkee ratkottavaksi. Lähipulma on toi hallitushanke. Pitäis saada porukat kasaan ja enemmistö hallitus aikaiseksi.

Mua pikkasen vihloo Vihreiden ehdottomuus. Nyt. Niiden moraali kun oli aikas löysässä tossa edellisellä hallituskaudella. Ne pari ydinvoimalaa kun saivat rakennusluvat. Nyt tää samainen porukka on niin ydinvoima vastaista, ettei toista missään. Kuinka uskottavana pitäis tollasta toimintaa pitää? Meikä ainaskin buuaa pitkään ja hartaasti.

Vasemmiston takin napit taitaa tällä kertaa paukkua, kun takin vuoripuolta väännetään esiin. Kuinkas käy? Vasemmisto kun ei myöskään ole Portugalituen takana. Voisko ne istuu sellasessa hallituksessa? Mä vastaan: poliitikot nyt voi ihan mitä vaan. Onhan se nähty.

Ketäs siel vielä on tarjolla. Kokoomus ja SPD. Ne ei herätä mussa suuriakaan tunteita. Ovat sellasta peruskamaa hallituksessa. Kokoomuskin tätä nykyä. Mitä nyt SDP:llä oli pikku katko viimeiset neljä vuotta.

No mut Kristilliset on uutta. Pelkästään pääsy hallitusneuvotteluihin, on nostattanut innon punan poskille. Uusi kokemus tälle porukalle. Nauttikaa nyt siitä.

Ja sit RKP. Ei juma. Hetken jo vaalien jälkeen luulin, et nyt tulee hallitus jossa nää meidän ruotsinkieliset ei istu. Paskat. Siel on taas seuraavan neljä vuotta. Tän puolueen hallitusuraa ei näytä kaatavan mikään. Niille kun näyttää kelpaavan kaikki, kunhan se kaikki on hallituksessa. Ei ole väliä vierustoverin aatteilla.

Perussuomalaiset. Vaalien todelliset voittajat vetäytyivät oppositioon oikeiden häviäjien, keskulaisten, seuraksi. On politiikka ihmeellistä. Onks se nyt niin, ettei Persuja toi hallitusvastuu sit kiinnostanutkaan? Kylhän siel  muutakin touhutaan kuin EU-politiikkaa. Ainakin toivon niin. Kun olis kattokaas näitä omankin maan asioita hoidettavana.
Eiks kotimaan asiat sit kiinnosta? Mä buuaan tälläkin valinnalle. Siis oppositioon menolle. Vaik kuinka olis koreat periaatteet.

Onhan meillä ollut kaikenlaista tuol hallitus puolella. Muistellaans hetki:
On ollu sinipunaa, punamultaa ja viimeks ihan porvarimeininkiä.

Kaikkien sinipunamultaporvari hallitusten jälkeen näyttää vahvasti sille, et halutaan bygata kasaan ihan-mikä-tahansa-muu-kuin-perusuomalaiset-hallitus.

On se outoo, toi politiikka. Kansa sanoo sanansa ja valitut sit tekee, mitä lystää.

PS. Leijonat laitto Kundin remonttiin. Sitä mä moitin. Känneistä en niin piittaa. Ansaitut pokaalit tulee kohdella arvokkaasti.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Se on Bileet tänä iltana!

Saatiinhan me juhlat!
Tavataan Kauppatorilla!
Tää on niiiin ihanaa Leijonat!
Onnittelut!

Ehdotus vuoden urheilukuvaksi:
Kuva kähmitty

Muuten, mua onniteltiin maailmanmestarina kun duuniin pääsin. Silleen.
Voittohan on aina yhteinen :) Sopii mulle.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jänniä aikoja

On eletty jänniä aikoja. Vääntöä moneen suuntaan. Noi hallituskiemurat ja Portugalin jelppiminen siihen päälle.
Ei ois meikä uskonut, et iso jytky päätyy oppositioon. En ehkä ymmärrä politiikin hoidosta tarpeeks, kun äimistelen moista. Mut niin vaan on monttu meikäläisellä ihan ammollaan.
Ensin oli Soini takin kääntäjä ja nyt se on sit vastuun pakoilija. Ei osaa mies olla mieliksi medialle.
Olisko niin, et se onkin ihan periaatteen mies, sen verran kun poliitikko voi olla. Ja kun vaalimenestys tuli sellasilla teeseillä kun tuli, ei sinne hallitukseen oikein voi mennä. Siellä kun edelleen kieli pitkänä mennään Portugalia konkurssin partaalta pelastamaan.
Koviksi mainitut Kokoomuksen ja SDP: n ehdot Portugalin lainoille, olikin sit ihan vessapaperia. Ohutta ja kädet likaisiksi tahraavaa. Että viittivätkin yrittää viilata meitä linssiin.
Oli miten oli, yhden huomion oon ollu tekevinäni. Ihan niinkuin kaikki puolueet olis jotenkin varpaillaan. Miettisivät tarkemmin, mitä ulos laittavat. Sanomansa hyvin kansaan käyväyksi asettelevat. Olisko nää viimeisimmät vaalit jotenkin ravistelleet meitin poliitikot ikiaikaisesta Ruususen unesta? Et niinku oikeesti kansa voi äänestää huonoksi katsomansa vaihtoehdot pihan perälle.  Enää ei voi luottaa, et ikuiseksi ajateltu kolmen suuren puolueen valta olis mitenkään automatik. Nähtiinhän se, kuin kylmästi voi käydä, joillekin.

No sit hei Euroviisut. Kulunut viikko oli kovasti nousujohteinen meille
suomalaisille. Tai oikeesti Paradise Oskarille. Niin me luultiin. Ennen eilistä iltaa. Kuitenkin kaikista ennakkotiedoista poiketen keikutaan finaalin viiden viimeisen joukossa. Tai siis Paradise Oskar siel lauluineen keikkuu.
Mehän ei sitä mennä lentokentälle vastaan. Eikä muutenkaan uskottu sen menestykseen. Ei tollaset hissukat suurissa napatanssi turnajaisissa pärjää. Vaik kuinka oli kolmiulotteinen maapallo taustana.
Näinhän se menee. Voitto sosialisoidaan. Tappion saa törppö pitää ihan omanaan.
Kumma juttu muuten toi äänestyskäyttäytyminen näis pippaloissa. Semissä kuulemma oltiin kolmansia. Edellä koko skaban voittanut Azerbaidzhan ja olik se nyt Kreikka. Tais olla. Eni vei. Sit tuli finaalissa ei oota oikein olan takaan. Missä ne kaikki tiistain äänestäjät oli? Koisimassa vissiin. Tuli vaan mieleen, kun hyviä naapureita näköjään äänestellään, et Pohjoismaita on liian vähän. Jos olis enemmän, saattais nää skabat mennä paremmin.
Tykkäsin Suomen edustajan esityksestä. Mun mielestä pieni on aina kaunista. Kaiken sen helvetinmoisen sirkuksen keskellä. Ja kundihan vetäs kipaleensa ihan tyylillä. Ja millä esiintymisvarmuudella. Mut sehän onkin Suomen ruotsalainen. Ne sen osaa: ottaa lungisti ja pitää hauskaa. Onnittelut siitä. Oon teille kade.

Mun oma pikku katastrofi tapahtui tänään iltapäivällä. Päätin laittaa kakuksi. Alko vaan tekeen mieli jotain hyvää. Noh, tarvikkeet kulhoon ja vatkain perään. Kulhosta vuokaan ja uuniin.
Siinä sit siivoilin jälkiäni, kun sokeripussin takaa vieri kolme kananmunaa esiin. Voi viturainen! Helkkarin helkkari. Noiden ois pitäny olla siin taikinassa, joka uunissa koitti vääntäytyä komeaksi kakuksi.
Arvaatte, et ei tullu muuta kuin lättykakku. Että harmitti. Kyl se maistuu siltä miltä pitääkin, mut silti ottaa kupolista. Mä oon niin hyvä mählimään.

Noh, persut on oppositiossa. Euroviisuissa tuli siipeen - Axelille. Kakusta tuli floppi. Mut tätä kirjoittaessa kaikki on silti viel mahdollista. Lätkässä! Hitto, et on jännä ilta tulossa.
Ja pirullisen pitkä kuuskytminsanen kaikkine katkoineen ja väliaikoineen.
Miten musta tuntuu, et kuudentoista vuoden tauon jälkeen, lähetään ens viikolla Kauppatorille juhlimaan maailmanmestareita. Mä oon kovasti sinne menossa.

Niin et leijonat, hoitakaa meille ne pippalot!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails