Jänniä aikoja

On eletty jänniä aikoja. Vääntöä moneen suuntaan. Noi hallituskiemurat ja Portugalin jelppiminen siihen päälle.
Ei ois meikä uskonut, et iso jytky päätyy oppositioon. En ehkä ymmärrä politiikin hoidosta tarpeeks, kun äimistelen moista. Mut niin vaan on monttu meikäläisellä ihan ammollaan.
Ensin oli Soini takin kääntäjä ja nyt se on sit vastuun pakoilija. Ei osaa mies olla mieliksi medialle.
Olisko niin, et se onkin ihan periaatteen mies, sen verran kun poliitikko voi olla. Ja kun vaalimenestys tuli sellasilla teeseillä kun tuli, ei sinne hallitukseen oikein voi mennä. Siellä kun edelleen kieli pitkänä mennään Portugalia konkurssin partaalta pelastamaan.
Koviksi mainitut Kokoomuksen ja SDP: n ehdot Portugalin lainoille, olikin sit ihan vessapaperia. Ohutta ja kädet likaisiksi tahraavaa. Että viittivätkin yrittää viilata meitä linssiin.
Oli miten oli, yhden huomion oon ollu tekevinäni. Ihan niinkuin kaikki puolueet olis jotenkin varpaillaan. Miettisivät tarkemmin, mitä ulos laittavat. Sanomansa hyvin kansaan käyväyksi asettelevat. Olisko nää viimeisimmät vaalit jotenkin ravistelleet meitin poliitikot ikiaikaisesta Ruususen unesta? Et niinku oikeesti kansa voi äänestää huonoksi katsomansa vaihtoehdot pihan perälle.  Enää ei voi luottaa, et ikuiseksi ajateltu kolmen suuren puolueen valta olis mitenkään automatik. Nähtiinhän se, kuin kylmästi voi käydä, joillekin.

No sit hei Euroviisut. Kulunut viikko oli kovasti nousujohteinen meille
suomalaisille. Tai oikeesti Paradise Oskarille. Niin me luultiin. Ennen eilistä iltaa. Kuitenkin kaikista ennakkotiedoista poiketen keikutaan finaalin viiden viimeisen joukossa. Tai siis Paradise Oskar siel lauluineen keikkuu.
Mehän ei sitä mennä lentokentälle vastaan. Eikä muutenkaan uskottu sen menestykseen. Ei tollaset hissukat suurissa napatanssi turnajaisissa pärjää. Vaik kuinka oli kolmiulotteinen maapallo taustana.
Näinhän se menee. Voitto sosialisoidaan. Tappion saa törppö pitää ihan omanaan.
Kumma juttu muuten toi äänestyskäyttäytyminen näis pippaloissa. Semissä kuulemma oltiin kolmansia. Edellä koko skaban voittanut Azerbaidzhan ja olik se nyt Kreikka. Tais olla. Eni vei. Sit tuli finaalissa ei oota oikein olan takaan. Missä ne kaikki tiistain äänestäjät oli? Koisimassa vissiin. Tuli vaan mieleen, kun hyviä naapureita näköjään äänestellään, et Pohjoismaita on liian vähän. Jos olis enemmän, saattais nää skabat mennä paremmin.
Tykkäsin Suomen edustajan esityksestä. Mun mielestä pieni on aina kaunista. Kaiken sen helvetinmoisen sirkuksen keskellä. Ja kundihan vetäs kipaleensa ihan tyylillä. Ja millä esiintymisvarmuudella. Mut sehän onkin Suomen ruotsalainen. Ne sen osaa: ottaa lungisti ja pitää hauskaa. Onnittelut siitä. Oon teille kade.

Mun oma pikku katastrofi tapahtui tänään iltapäivällä. Päätin laittaa kakuksi. Alko vaan tekeen mieli jotain hyvää. Noh, tarvikkeet kulhoon ja vatkain perään. Kulhosta vuokaan ja uuniin.
Siinä sit siivoilin jälkiäni, kun sokeripussin takaa vieri kolme kananmunaa esiin. Voi viturainen! Helkkarin helkkari. Noiden ois pitäny olla siin taikinassa, joka uunissa koitti vääntäytyä komeaksi kakuksi.
Arvaatte, et ei tullu muuta kuin lättykakku. Että harmitti. Kyl se maistuu siltä miltä pitääkin, mut silti ottaa kupolista. Mä oon niin hyvä mählimään.

Noh, persut on oppositiossa. Euroviisuissa tuli siipeen - Axelille. Kakusta tuli floppi. Mut tätä kirjoittaessa kaikki on silti viel mahdollista. Lätkässä! Hitto, et on jännä ilta tulossa.
Ja pirullisen pitkä kuuskytminsanen kaikkine katkoineen ja väliaikoineen.
Miten musta tuntuu, et kuudentoista vuoden tauon jälkeen, lähetään ens viikolla Kauppatorille juhlimaan maailmanmestareita. Mä oon kovasti sinne menossa.

Niin et leijonat, hoitakaa meille ne pippalot!