Älkää sohlatko

Taas on pistetty ihmisten - lue mun - pää pyörälle. Joka talviset Lääkäripäivät tuottavat lehdille kirjoitettavaa ja uutistoimituksille kerrottavaa.
Olik se toissapäivänä kun saatiin kuulla uusista D-vitamiini suosituksista. Ollaan kuulemma saatu ihan liian vähän deetä. Määriä on nyt tarkisteltu ja uusia ohjeita väsätty.
Okkei. Tähän asti meikä on ihan kartalla. Otetaan uusista ohjeista kiinni ja mennään niiden mukaan. Mut näin helppoo se ei koskaan ole.
En mä nyt yhestä vitamiini asiasta jaksais inistä, mut kun ihan joka ikisellä alalla on omat asiantuntijansa, jotka lipeevät yleisistä suosituksista ja ohjeista. Silloin kun on ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä asia, toivois et nää kaiken tietävät malttais pitää suunsa tukossa. Kattokaas, kun monenlainen tieto samasta asiasta sekoittaa maallikon pää - lue taas - mun pään.

Johan on yleisönosastot lehdissä pullistelleet eriäviä mielipiteitä siitä, mikä se nyt sit onkaan se ihmisen tarve, annostus ja maksimäärä D-vitamiinia. Joku proffa on sitä mieltä, et liikaa saadaan, jos uusia suosituksia noudatetaan. Toinen sisätautilääkäri kehoittaa mittauttamaan oman D-vitamiini tasonsa, ni tietää sitten missä mennään. Ainakin raskaanaolevien kannattais asia tutkituttaa. Noh, se ei koske meikäläistä.

Ja hitsi, kun sitä deetä on tökätty nykyään vähän kaikkiin valmisteisiin. Tarttis alkaa lukemaan tuotteiden sisällysluetteloa silläkin silmällä. Hitto, sais olla vähintään alempi korkeakoulututkinto kemian opinnoissa, et nykyisistä ruokatuotteiden merkinnöistä selviäis. Ynnäile siin sit yhteen kaikki moolit ja mikrogrammat, et saisit jonkun tolkun sun deen saannista. Kyl menee vaikeeks.

Vielä kun toi D-vitsku on rasvaliukonen vitamiini, ni sehän varastoituu sun kroppaan. Voiks annokset kumuloitua vaarallisen korkeiksi? Voinko ruokkia itseni vitamiineilla hengiltä tai vaan sairaaks??

No sit osa tästä asiantuntija porukasta laittaa vastuun kuulijalle. Normaali ruokavalio ja uudet suositukset eivät nosta dee tasoa liian korkeaksi.
Meikä tässä saman tien ihmettelee: mikä on normaali ruokavalio? Se kun on ihan syöjän silmissä. Kenelle mikäkin on paljon ja vähän. Saisko ihan pikkiriikkisen tarkennettua tietoa?

Juu, ei oo mahdollista kaikkien ruokavaliot neuvoo ja oikean sisältöiseksi opastaa. Kyl mä sen tajuun.
Mut saisko pyytää? Yksi ohje per tärkeäksi katsottu asia. Ja teippi niiden suun ympärille, jotka haluu ihmisten päätä alkaa sekoittamaan eriävillä mielipiteillään.

Helppoa rahaa

Se on kulkaa sil viisiin, etten mä taida ikinä lakata ihmettelemästä nykymeininkiä. Oon tullut siihen ikään, etten kaikkea enää ymmärrä. Tai oon vaan yksinkertaisesti pudonnut kelkasta - tollasta talvista termiä käyttääkseni. Tääl kinosten keskellä.

Vaikka omassa blogissani on ollut hiljaista, en blogimaailmaa ole unohtanut. Oon käyttänyt luppoaikani muiden blogien lukemiseen. Helvetin hauskoja, mielenkiintoisia ja saakelin puuduttavia tekstejä lueskellut.

Noh, täs yks päivä osuin yhteen muotiblogiin, sellainen kai se on, kun siinä esitellään blogin kirjoittajaa edestä, molemmilta sivuilta ja joskus takaviistosta. Päivän asut, laukut, korut ja lohkeilevat kynsilakat näyttäytyvät suurissa kuvissa. Tekstiä vähän. Etupäässä mä, mulle, musta, mun kaa. Kirjoittajan elämänrajat ovat jossain oman navan seudussa. Muuta merkityksellistä elämää ei näytä blogin perusteella kirjoittajalla olevan. No, ei siin mitään. Jokainen tyylillään.

Jäin sit lukeskeleen em. blogin kommentteja, joita muuten oli ihan sikana. Aloin siin kohtaa pikkasen vihertää. Sanotaan sellaset 30-90 kommenttia per kirjoitus! Herran pieksut, mimmonen valtakunta täl kirjoittajalla on. Etupäässä ylistäviä ja kannustavia viestejä. Ja mikä ihmeellisintä. Jos joku eksyi porukkaan piipittämään jotain kriittistä kommenttia, hyökkäs nää ihailijakommentoijat heti tän kriitikon kimppuun. Blogin pitäjä itse ei useinkaan vaivautunut kriitikolle vastaamaan. Ei sen tartte. Sil kun on oma sotajoukko sitä ylistämässä ja vartioimassa.

Jäin vaan miettiin, kuin tällanen mehiläiskuningatar on pystynyt luomaan oman yhteisön, jossa porukat nuoleen sen varpaan välitkin. Ei ne kaikki tuhannet lukijat millään voi henkilökohtaisesti tätä kirjoittajaa tuntea...??
Niinku et, miten joillain on kyky kertoa vain ja ainostaan itsestään niin et ihmiset on ihan hallelujaa kaikesta mitä kirjoittaja esittää?? Miten se onnistuu??

Kuinka jostain tulee kansankiihottaja? Niitähän on ollut kautta maailman sivu jo ennen kuin kukaan netistä osas edes unelmoida. Mut tuntuis, et tarvittais henkilökohtainen kontakti ihmisiin, et sais kohun aikaiseksi ja ihmiset kiinnostumaan? Mistä lukija tietää, et onks kirjoittaja oikeesti sellainen kuin antaa ymmärtää? Onks kaikki vaan feikkii?

Mikä pinnallisuudessa niin pirusti viehättää? Onks nää menestyneet muotiblogin pitäjät vähän niinkuin Kauniit ja rohkeet? Irti omasta arjesta hetkeksi? Lukija voi uneksia olevansa samanlainen?

Ja tajuuks ne kirjoittajat kuinka vastuullista duunia ne tekee? Voisin noin aikuisen näkökulmasta veikata, et suurin osa lukijoista on jotain teinityttöjä, joilla oma naisellisuus on vasta kehittymässä. Sit ne lukee näyttöpääte huurussa näitä minä-minä-minä juttuja ja haluavat olla samanlaisia. Aikuisempi lukija osaa jo vähän suodatella.

Sit se kaikista pöyristyttävin juttu. Hei nyt ne, jotka ei tykkää kateellisista kirjoituksista, kääntäkää sivua. Tääl viherretään tosisaan.
Meinaan mulle selvis, et jotkut näistä minä-minä-minä kirjoittajista tienaa jopa 100 euroa/kirjoitus!!!!! Korjatkaa jos oon väärässä. Mut pliis, älkää kertoko, jos ne tienaa enemmän. Sitä en välitä kuulla.

Voi sika! Ne kirjoittelee noin kerran päivässä, elleivät sit vaihda vaatteita useamman kerran päivässä ja postaa niistä kaikista. Niin et tienisti voi olla tuhansia euroja kuussa. Ai saakeli! Mun on tällasena urpo-uunona vaikea sitä ymmärtää. Okei onhan täs markkinavoimat takana. Kun lukijoita on liuta, mainostajat kiinnostuu. Näitten oma-napa-paras-napa-blogien ulkoasu saa herkimmän migreenistä kärsivän oireilemaan. Kaikki vapaa tila on mainosta. Osa vielä vaihtuu kaiken aikaa blogia lukiessa.
Ainoo vaiva mikä minäminäminä tyypeillä on, on ottaa kuvia itsestään ja tietty täyttää vaatekaappia uusilla rytkyillä postauksia varten. Noilla palkoilla se kyl onnistuu helpposti. Niin ja joutuvat raukkaparat juoksemaan ensi-illoissa ja muissa kokkareissa, joihin kuulemma saavat alvariinsa kutsuja. Jotkut lennätetään ihan ulkomaille muotimaailman tuulia nuuhkimaan. Sisso saakeli!

Hei miks on niin, et oman navan paljastamisesta maksetaan? Miks se kiinnostaa ventovieraita. Se toisen napa? Toisen vaatteet? Toisen kampaukset? Mitä meijän korvien välissä oikein liikkuu? Jos liikkuu?? Ollaanks me tirkistelijöitä? Kiva kurkkii toisen arveltua luksuselämää? Vai mitä?
Mä oon täynnä kysymyksiä, vailla kunnon vastauksia. Olen ihan mykistynyt tämän muotiblogi-ilmiön äärellä.

No juu. Meikä ei oo tienannu senttiäkään oman onnettoman bloginsa avulla. Ei se mitään. Ei tätä tienisti mielessä tehdäkkään. Palkkaduuni on toisaalla. Tääl ollaan ihan vaan pyyteettömästi kirjoittamisen ilosta.
Ja pään päällä keikkuu pyhimysrengas.

Mut oon mä tienannut muutaman euron toisaalla. Mä tässä jossain vaiheessa funtsailin ihmisten intoa lähetellä kuvia lehtiin. Sattui ja tapahtui mitä vaan, niin kännykkäkamerat klikkailevat kuvia, ennekuin joku malttaa soittaa puhelimellaan apua.
Nyt meikä kuuluu samaan sakkiin. Paitsi et en ole ottanut toisen onnettomuudesta kuvaa vaan ihan muusta. Otin kuvan kivaksi katsomastani kohteesta ja lähetin Metro-lehteen. Tää tapahtu joulun jälkeen. Unohdin koko jutun samantien.
Asiaan palattiin eilen toimituksen puolesta ja kerrottiin kuvan olleen yhdessä Metro-lehdessä etukannessa ja et siitä maksetaan 100 euron palkkio. Miinus lisävero tietty. Pieksut! Kaverin piti oikein hitaasti ja vakuuttavasti kerrata asia mulle pariin kertaan ennen kuin uskoin. No mukavaa tietty.
Mut jäin silti ihmettelemään tätä nykymeininkiä. Otan puhelimella kuvan. Ihan ohimennen. Keksin lähettää sen lehteen ja saan siitä rahaa. Miten se voi olla noin helppoa?

Oon niin pirun ihmeissäni, mistä kaikesta nykyään maksetaan. Tänne mä jään sitä monttu levällään miettimään...?