maanantai 29. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - finaali

Voihan vitsi, kun meikä jännitti tätä skabaa. Älkää kysykä miksi. Ku en mä osaa vastata. Niin vaan kävi. Piti illan aikana oikein kaksi tuhtia glögiä lämmittää, et säpinä sisälläni laantui. Posket punasta hehkuen sitten istuin töllön edessä ja arvioin finalistien suorituksia.

Annetaan siis mennä.

Pari no 1. Laura Voutilainen - Marko keränen / Cha-cha / mun pisteet 8

No huh, huh teille tuomarit! Mitkäs ne arviointi perusteet nyt taas olikaan? Itse tanssiesitys vai tuotantofirman  ohjeet? Kun mä en taaskaan ymmärrä Lauran saamaa hehkutusta.
Mun mielestä Lauran tanssi oli jäykkää. Cha-cha silloin ekalla esityskerralla oli musta parempi kuin tämä. Hidas kappalevalinta antoi armotta näytön siitä, kuinka vaikeaa on täyttää musiikin jokainen hetki. Nekin, kun pitää odottaa seuraavaa musiikin iskua, et vois jatkaa matkaa. Oikeasti cha-cha on säpäkkä tanssi, jossa mennään eikä meinata. Vai mitä tuumaatte videosta.



Plussaa annan Lauralle pyörimisestä. Se ei ole helppoa, mut sen Laura osaa. On alusta alkaen osannut.

Lauran ja Markon toinen tanssi / Hidas valssi / mun pisteet 8

No nyt mä sen keksin, hei. Et mikä mun silmään Lauran vakioasennossa mättää. Se on yläselän kaari. Sen kun pitäis kääntyä naisella kauniisti ulos ja ylös kohti niskaa ja hallitusti taaksepäin taivutettua päätä. Lauralla se on toisin päin. Vähän niinkuin pyöreästi sisäänpäin. Tekee asennosta ahtaan ja tunkkaisen näköisen. Ilmavuus puuttuu. Kun pää sit keinotekoisesti niskasta käännetään taaksepäin, näyttää et hartia ja niska linja katkeavat. Särähtää silmään.
Tämänkään valssin kehuttu tunnelma ei mua sohvalla istuvaa tavoittanut. Mitenkä se on niin ulkokohtaista toi Lauran tanssi? Kuin se ei messissä olis henkisesti ollenkaan.

Lauran ja Markon free style-esitys / mun pisteet 9

Sanoisin et parasta Lauraa tässä kisassa kaikkinensa. Eniten vapautunutta sopivan rentoa ja esittävää tanssia. Oli ilmavuutta ja ilmaisua. Katsojan oli helppo katsoa. Parin esitys oli hyvin tasapainossa keskenään. Tasavahvoja. Tykkäsin.

Pari no 7. Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / rumba / mun pisteet 9

Hyvä tunnelmainen esitys. Antilla rytmikäs ja miehekäs ote. Oikein ylpeänä daamiaan kuljetti läpi tanssin. Anna-Liisa niin viehättävä rinnalla. Mulle tää esitys myytiin ihan täydestä. Niinkuin Antin rumban ensiesitys jokunen viikko sitten.
Hei tuomarit siel paikan päällä! Mistäs teille maksetaan? Tuomaroinnista vai katsojien kirittämisestä puhelinten ääreen? Aatelin vaan...

Antin ja Anskun toinen tanssi / Hidas valssi / mun pisteet 10

Hyvä Antti! Hartiat alhaalla ja myös Anskulla tilaa tanssia. Meno näytti valssiin sopivan seesteiselle ja rauhalliselle. Rytmiä ja tunnelmaa tarjolla tässä esityksessä. Tykkäsin.

Antin ja Anskun free style-esitys / mun pisteet 10

Huh-hah-hei vaan! Olipa esitys. Hengästytti, vaikka vaan istuin sohvan nurkassa. Vauhtia ja menoa. Vahvaa tulkintaa iloisesta yhteistyöstä tämän parin kesken. Molempien tanssitaidot tulivat esille. Makee se Antin kärrynpyörä ja Anskun spiralit siin vieressä. Voihan vekkuli kun oli kiva veto.
Kerta kaikkiaan super lopetus koko kisalle. Jäi suupielet hymyyn vielä pitkäksi aikaa.

Ei tässä oo kahta sanaa enempää sanottavana:
Onnea Antti!  ja tietty ope Ansku.
Virtuaali kädenpuristus teille molemmille. Ja kiitos mainiosta syksyn piristyksestä.

Mä jään tyhjän päälle taas vähäksi aikaa. Kun loppui toi tanssi tv:stä. BB-talokin on tyhjentynyt. Diili saadaan finaliin tänään. Enää ei jää ku Kuorosota, mut se ei oo mulle mikään pakko. Katon jos muista/ehdin/viitsin.

Onneks kuitenkin ens sunnuntaina muistellaan menneitä syksyn tapahtumia tanssitähtioppilaiden harjoituksista ja muusta asiaan liittyvästä. Auttaa viesroitusoireissa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 9

Se oli sitten semi-finaali tää rypistys. En ole ihan varma, mitä koko paketista ajattelisin. Onkohan ilmassa turnajaisväsymystä? Kilpailijoilla ja mulla. Mulla noin niinkuin korvien välissä... missäs muualla?

Pöpötykset sikseen ja asiaan.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / Paso / mun pisteet 8

Voi pahus mikä biisi! Ei tollaseen kukaan voi tanssia uskottavaa macho pasoa. Se on kuulkaa niin, et pasoa voi tanssia uskottavasti vain oikeaan pasomusaan.



Kaikki muu on piiperrystä, räpistelyä. Jos tanssi ja musiikki eivät kohtaa, ei meno ole uskottavaa. Se on vähän joka tanssissa toi sama ilmiö.
Täs kävi just niin. Kyllä Jukka oli messissä niin hyvin kuin pystyi. Rytmi ei vaan osunnut kohilleen. Tai siis Jukka ei tavoittanut rytmiä. Kaikkinensa siisti veto kuiteskin. ja huom! Miehen osa oppilaana täs kisassa on kova.

Jukan ja Saanan toinen tanssi / Quickstep / mun pisteet 8

Pientä jäykkyyttä. Sitä tök-tökkiä menossa havaittavissa. Tanssi on nopea ja vaatii niin helkkarin singerimäisiä jalkoja ja kannateltua vartaloa. Jukan asento hyvä. Tanssi oli kimoisan ja raikkaan oloista. Kiva veto!

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / Paso / mun pisteet 7

Tääkin paso pilattiin musiikilla. Voi vietävä sentään. Alun hidas osio oli ok, mut sit multa ei heru ylistystä. Välillä näytti siltä, et Laura jää Markon jalkoihin. Erityisesti kohdat, joissa Laura askelsi taaksepäin. Kertoo siitä et korkkareilla ei ole ihan helppo tanssia. Ei eteen, eikä taakse päin. Vaatii harjoittelua. Sellaset miljoona toistoa. Epävarmuutta Lauran kasvoissa. Paikalla olleet tuomarit kehuivat visuaalista latausta. Noh, se ei välittynyt ainakaan meidän toosan läpi. Mä en siis sitä huomannut.

Lauran ja Markon toinen tanssi / Tango / mun pisteet 7

Ei kuulkaa, nyt mä ihan äimäks heittäydyn! Mitä kummaa tuomarit näki Lauran tanssissa? Kun ihan löysän vedon Markon kanssa vetivät. Lauran asento jäykkä ja epäluonnollisen näköinen. Ylävartalo, erityisesti selkä ja niska kummassa asenossa. Koitin oikein tosissani analysoida sitä asentoa, mut en onnistunnut. Joku siinä ei vain ole oikein.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa bergström / Paso / mun pisteet 9

No jepulis! Täs nähtiin pasoa ihan oikeaan musiikkiin. Ja heti tuli räväkkä fiilis. Erittäin uskottava ja vahva. Menossa AnttiAnskumaista raikkautta ja energisyyttä. Tämän parin puoliskot ilmiselvästi ruokkivat toistensa ilmaisua. Olé!

Antin ja Anskun toinen tanssi / Quickstep / mun pisteet 10

Tässä mentiin niin, että portaista rapningit sinkoili. Hauska, virkeä, iloinen. Oli menoa ja meininkiä. Ja ne Antin vikkelät chassee hypyt, jes! Pivotit ja juoksut, jes! Musiikkivalinta hyvä. Jäi hyvä mieli tästä esityksestä.

Silviisiin nyt sit tämä skaba.
Mun listalta putoais täs kohtaa Laura. Finaalissa olisin mielelläni nähnyt Jukan ja Antin. Mut porukat muualla näytti olleen toista mieltä. Vai olisko tuomareiden antamat pisteet Lauralle olleet vähän tarkoituksellisia? Halusiko tuotantoryhmä Lauran ja Antin finaaliin? Paremmin tuottava parivaljakko? Ihan vaan aloin tälläsia miettiin, kun en kertakaikkiaan tuomareiden Laura-suitsutusta voi käsittää. Kun ne on ne puheliäänet, jotka kirstuun euroja kilauttelee...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Markkinavoimat ja muuta abstraktiaa

On ne kuulkaa metka juttu noi markkinavoimat. Niistä puhutaan kuin ihmisistä. Markkinavoimat pitää jostain tai ei pidä. Markkivoimia halutaan rauhoitella kuin päreensä polttanut harmistunutta kanssakulkijaa. Markkinavoimia seurataan kuumeisesti. Niillä on monessa päivälehdessä ihan omat taloussivunsa.

No sit on sijoittajat. Juu ne on oikeita ihmisiä, mut markkivoimien lailla heidänkin mielenliikkeitään maailman taloustilanteisiin seurataan ja raportoidaan. Yhtään huonolta kuulostavaa talousuutista ei kerrota ilman, että samalla muistettaisiin kertoa, mitä sijoittajat ovat asioista mieltä. Sijoittajat ovat levottomia, varovaisia, toiveikkeita. Tietty kuvaillaan myös miten markkinavoimat ottavat asian vastaan. Yleensä niitä markkinavoimia pyritään rauhoittelemaan. Hurjistuneista markkinavoimista kun ei pidetä. Niitä jopa pelätään.
Uutisia usein väritetään kuvilla ja pienillä filminpätkillä, joissa isossa salissa istuu suuri joukko miehiä ja naisia pöytiensä ääressä. Jokaisella vähintään kaksi ellei useampikin monitori edessään. Kuvaruuduissa väräjää vaihtuvia lukuja, käyränkäppyröitä. Niitä ne tyypit silmät kovana seuraavat. Samaan aikaan kun puhuvat vähintään kahteen puhelimeen. Helposti syntyy mielikuva hektisestä, kiireisestä ja äärimmäisen tärkeästä työstä. Siellä seurataan pörssejä, markkinavoimia, ostetaan ja myydään sopivissa kohdissa. Huolehditaan sijoittajien salkuista. Tehdään kauppoja.
On tultu valovuosien matka oravan nahkoilla käydystä kaupanteosta tähän abstraktiin aikaan, jolloin rahaa enää harvoin näkee tällanen tavallinenkaan duunari. Raha on lukuja, saldoja sun tilillä. Numeroita, joiden edessä on + tai - sen mukaan onko jotain tullu sun tilille vai ootko ollut törsäämässä.

Mä niin kaipaan jotain kädessä pidettävää. Mielellään isoja tukkoja seteleitä villasukkani varressa. Ei ketään kommentoimassa, et onks mulla tililläni rahaa vai ei. Mä kaipaan hyvää, sujuvaa ja hienotunteista palvelua siellä mistä mä tavaraa tai niitä palveluita ostan.

Kerronpa, mitä kävi tässä ihan lähiaikoina. Jurnuttaa niin pirusti.

Mulla oli menossa nyt marraskuussa pankki/Visa-kortti vanhaksi. Funtsailinkin, et mitenkäs se menikään uuden kortin saaminen. Pitiks mun tehdä jotain? No ei tarvinnut. Posteljooni pudotti paksun kirjeen mun postilootaan täs yhtenä päivänä. Siel oli kortti ja kaiken maailman vihkosia kortin kyytipoikana. Hätäseen luin, et allekirjoitus vaan korttiin ja se on sitten kunnossa. Höh, missä tunnusluku? Uuden kortin uusi tunnusluku?? Käänsin kämpän ja kaikki pankista lähiaikoina tulleet kirjeet ylösalaisin, et oliks niissä jossain se tunnusluku. Siinä etsiessä ja ääneen kiroillessa, mies heitti, et katsoitko kortin käyttöohjeet? Sen lappusen, johon kortti oli liimattu kiinni. No en kattonu. Kuulun niihin lähes 100% suomalaisista, jotka ei koskaan tartu käyttöohjeisiin, kuin vasta hädän hetkellä. Kun laite ei toimi.
No, perhana luetaan nyt sit se lappunen. Ja siinä kolmannella rivillä selkokielellä oli trämpättynä, et tunnusluku pysyy samana, kun on kysymyksessä kortin uusiminen. No fiu! Ei tartte opetella uutta numerosarjaa. Miehen vinon hymyn jätin ihan omaan arvoonsa.
Noh, tää oli nyt sellanen sivujuonne ja sisäänheitto mun varsinaiselle tarinalle. Liittyy kyl tohon uuteen korttiin. Ja siihen, etten vaan kertakaikkiaan osaa kertoa mitään lyhyesti...

Menin sit heti seuraavana päivänä ruokakauppaan. Uutta korttia lukijaan, kun maksun aika koitti. Oon jo tottunut siihen, et 1=Visa ja 2=pankki, niin et vilautin sormeni kakkoselle ja samassa huomasin, et siin luki Visa jotain...

Minä: Hetkinen, hetkinen! Valitsin väärin, saanko valita uudelleen?

Myyjä: No joo, huokas myyjä.

Minä mun pään sisällä: Mitä? Helkkari!  Kaks Visaa... credit, debit. Ei saakeli! Debit kuulosti sopivalle mun maksutavaksi, valitsin sen.

Kone sano, et PIN ok, mut maksu hylätty.

Myyjä: maksu hylätty (tympeen katseen saattelemana)

Minä: Saanks mä hei kerran vielä koittaa? On täs uus kortti ekaa kertaa käytössä. Oon vähän ulalla.

Myyjä: No, joo (näytti ajattelevan et ulalta tosiaan näytän)

Minä taas valistemaan sen Visa-debit vaihtoehdon ja huolella PIN-koodi perään. Samat sävelet. PIN ok mut maksu hylätty.

Minä: ????? katsoin myyjää kysyvänä.

Myyjä: Tää tarkoittaa yleensä sitä, ettei tilillä ole rahaa (saakelin kuuluvalla äänellä)

Tässä vaiheessa mun takana oli jo pitkä jono vuoroaan odottavia, jotka silmät ja korvat tarkkana seuras, rahattomaksi leimatun selviytymistarinaa.

Mulla alkoi posket kuumotta ihan silkasta suuttumuksesta. Ensinnäkin, mulla on rahaa tilillä kun menen jotain ostamaan ja toiseksi, mun raha-asiat eivät kuulu kenellekkään muulle. Ei ainakaan kaupan koko asiakaskunnalle. Vaikkei se myyjä tietty sitä voi tietää, mut ei myöskään tartte ääneen rahattomaksi mainostaa.
Että sillä myyjällä oli kuuluva ääni. Kimea ja korkea. Ja kova!

Minä: Kyl mun raha-asiat on kunnossa ja sulla kuulostaa ääni olevan kunnossa.

Myyjä ei mun heittoa noteerannut, vaan lisäs vettä myllyyn.

Myyjä: Voithan sä kokeilla onks sul enää siel Visalla luottoo. Tai onks käteistä?

Minä: Käteistä ei ole mukana. Ja kuule, kun mun luottokelpoisuus ei ole sun arvioitavissa.

Myyjä: Mut jos kortti ei toimi ja meijän kone hylkää maksun ni se kyl tarkoittaa, et maksajalla ei ole katetta.

Minä (hurjistuneena): Jos et nyt just lopeta mun raha-asioiden ääneen arvuuttelua, mä hommaan sulle potkut! (Mistä toikin tuli, mä olen oikeasti ihan sävyisä ja hyväkäytöksinen. Melkein tilanteessa kuin tilanteessa.)
Mun sietokyky oli nyt ylitetty. Mä oon ihan sika herkkä näis raha-asioissa. Hoidan osuuteni jämptisti, laskut ajallaan, enkä elä yli varojeni. Mihin mulla ei ole varaa, jää ostamatta. Niinpä mä koin myyjän käytöksen tosi loukkaavana. Julkisena nolauksena.
Maksoin ostokset luotolla, vain osoittaakseni, et se Visa toimii. Maksu meni hyväksytysti läpi.
Eikä myyjä sanonut mulle enää sanakaan.

Koukkasin oman pankkini konttoriin kotimatkalla, jonotin asiakaspalveluun sellaset kakskyt minsaa, kuullakseni, et pankkini korteissa ja maksupääteissä oli sen päivän aikana ollut häikkää. Juu ei ole mitään hätää, sanoi pankki-ihminen. Rahat on tilillä just niinkuin ajattelin niiden olevan.

Laitoin lähikauppaan palautetta saamastani nöryyttäväksi kokemastani kohtelusta. Harvinaista mulle, et vaivaudun. Mut tää asia nyt vaan oli niin yli mun vastaanottokyvyn. Toisaalta ymmärrän, et kaikenlaisia maksajia kaupoissa liikkuu, mut hienotunteisuutta saa kyl jokainen toivoa.

Niin, et oikeesti kaipaan kahisevia seteleitä ja kiliseviä kolikoita lompsaani. Joskus muistelen menneitä. Käyn automaatilla hakemassa sitä kahisevaa. Mut kun sekin on tehty niin vaikeeks. Tääl Stadissa oli joskus 15-20 vuotta sitten automaatteja joka talon nurkalla. Parhaimmissa paikoissa kaksi automaattia talon nurkan molemmin puolin.
Toista on nyt. Hakemalla saa hakea ja jos sattuu löytämään, saa silmät olla selänkin puolella, ettei sua ryöstetä samalla sessiolla.
Ulkomaalaiset nuoret ovat olleet aktiivisia viime aikoina tuol keskustassa. Saman päivän aikana jopa kahdeksan ryöstöä. Automaatilla asioineita häiritään tönimällä ja lehdillä huiskimalla. Kun kohteen huomio saadaan kiinnitettyä häiritsijään, nappaa toinen rahat kourasta. Saattaa siin samalla mennä kortti, lompakko, laukkukin.

Ja toinen ihan pieni juttu. Nyt ymmärrän, mistä tässä taannoin kirjoiteltiin kun maksukorttien credit ja debit vaihtoehtoja kritisoitiin. Kaikki kun eivät niiden merkitystä tunne. Mulla oli siihen aikaan kortti, jossa luki Visa ja pankki. Aattelin, et on mulla hieno pankki, kun pitävät kiinni suomenkielisistä sanoista.
Paskanmarjat! Uuden kortin myötä, uudet ulkomaan sanat. Kauanko kestää, montako sukupolvea menee, et suomenkieli lakkaa olemasta? Kun se on vaiettu muilla kielillä.


maanantai 15. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 8

Kolmen parhaan joukkoon pääsemisestä siis kisattiin eilen. Ohjelma alkoi kauniin wienerin tahdissa. Tiedättekös, vaikka kuvioita on wienerissä tasan kolme: oikea ja vasen käännös sekä keskellä tanssilattiaa usein tehtävä nopeasti pyörivä flecker, on tanssi toooosi vaikea. Kun puhutaan kilpatanssi wieneristä ei puhuta pyörimisestä vaan tanssisuuntaa etenevästä vauhdikkaasta liikkeestä. Parin osapuolet ohittavat toisensa läheltä ja ohitettava antaa toiselle tietä. Valsille ominaiset kallistukset tulevat kauniisti näkyviin oikeassa käännöksessä. Vasemassa käännöksessä kyljet ovat tasaisemmat. Nousut ja laskut toteutetaan vahvoilla päkiöillä ja nilkoilla. Notkeita polvia unohtamatta.

Illan wienerissä Jukka loisti hyvällä asennollaan ja sulavalla liikkeellään. Ja mitäs, mieshän teki Saanan kanssa sen fleckerinkin. Ei muuten ole helppo se liike. Voi Jukka sua, kun olet super! Muiden miesoppilaiden asento vaatisi viilaamista. Joonalla pieni etukeno olkalinjassa. Antilla hartialinja korkealla, kaula jää näkymättömiin. Frakin paita, jonka kaulus nousee korkealle yli frakin kaluksen, omalta osaltaan vie niskasta mittaa. Ja kun sitten hartiat ovat ylhäällä, näyttää mies tosiaan kaulattomalta. Lauralla hyvä asento, mutta valssin pehmeys jäi toteutumatta. Pikkasen korkealla ja siksi kovan töksähtävää menoa mun silmään.

No mut sit itse sooloesityksiin.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / foxy / mun pisteet 10

Voi Jukka! Mä fanitan sun asennette, sun kehitystä ja sun esittämistä. Tämä mies haluaa osata. Tanssiasento luontevan näköinen. Upeita päkiä ja kanta-askelia. Mahtavat pitkät askeleet myös miehen mennessä taaksepäin. Toi taaksepäin meno tuppaa aloittelija miehille olemaan hankala. Vakioissa kun pääsääntöisesti mies tanssii eteenpäin ja nainen taakse päin. Jos sitten osat vaihtuvat, alkaa miehen peppu herkästi työntyä taaksepäin ja näyttää että vartalo nojaa naiseen. Näin ei käynnyt Jukalle. Vartalo hienosti pystyssä ja taakse astuva jalka pitkänä askeltamassa. Että oli upeaa katsottavaa. Huokailin ääneen ruudun ääressä ja taputin liveyleisön mukana hienoille yksityiskohdille Jukan tanssissa.
Jukan tunnelatauksen purkautuminen esityksen jälkeen kertoo paljon tehdystä työstä ja onnistumisesta.
Jukka lattoi kyllä riman korkealle illan muille esityksille.

Pari no. 1 Laura Voutilainen - Marko Keränen / foxy / mun pisteet 8

Pikkusievä ja leikkisä tämä esitys. Kuitenkin jotenkin töksyvä tässäkin tanssissa Lauran askellus. Liukuva pehmeä eteneminen joka foxyn kuuluu jäi puuttumaan. Jalkatekniikka oli ihan metsässä Lauralla. Muutaman askeleen näin ja ne olivat ns. flättejä, eli koko jalanpohja laskeutui samaan aikaan lattiaan. Foxyn askelluksessa on aina kanta tai päkiä, joka tavoittaa lattian pinnan ensimmäisenä. Siitä se pehmeys liikkeeseen syntyy. Jäykkää menoa... sanoisin molemmilla parin osapuolilla.
Sen verran Lauran puvusta, että rohkea valinta. Housun lahkeet, vaikka ovat liuhuvat ja laajat paljastavat jalkatyön vahvuudet ja tässä tapauksessa puutteet himpun paremmin kuin perinteinen vakiohame.

Pari no. 4 Joona Puhakka - Sanni Siurua / rumba / 5

Jonnan osaksi tuli tälläkin kertaa edustaa ainoana toista tanssilajia. Ihana, kaunis, tunteellinen, eroottinen rumba. Lattareista mun ehdoton suosikki. Kaunis musiikki ja vartalon jatkuva liike tekevät tanssista ihanan ja vaikean. Vartalon liikkeen tulee täyttää hitaan musiikin kaikki hetket. Silloinkin kun jalat eivät tee mitään.
Ns. askelten juuruttaminen on lattareissa tärkeää. Tanssi on vahvasti lattiaa vasten jaloista, kuitenkin vartalo kannateltu ja elastinen. Jos juurrutus jää pois, ollaan korkealla ja heiveröisen näköisiä. Tasapainon  kanssa tulee ongelmia. Näitä asioita pohdiskelin Joonan tanssia katsellessani. Hentoa, varovaista menoa. Vaikka Sanni teki upeasti töitä, näytti Joona siltä, ettei tiennyt, mitä tuolle kuumalle böönalle pitäisi tehdä. Kuin pikkupoika aikuisen naisen kanssa tanssimassa. Kovin vaisu, kiltti, kesy tää veto.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / foxy / mun pisteet 7

Upean nousukauden jälkeen Antin esitykset ovat hieman hiipuneet. Antin hartialinja, olkavarsien kannattelu on silmiin pistävän jäykkä. Se tekee tanssiesityksestä tukkoisen vaikutelman, vaikka jalat käyvät kuin väkkyrät. Harmi vain, ettei tässä tanssissa olis tarvinnut kiirehtiä. Tarkasta rytmiin tanssimisesta olen Anttia useamman kerran kiitellyt. Nyt on sanottava, että kiirettä piti ja näytti kuin olisivat molemmat olleet aika ajoin etutahdissa. Liian aikaisin perillä edellisen askeleen kanssa. Nousut ja laskut jäivät vähäisiksi. Pitää ensin laskeutua, jotta voi sitten nousta. Sitä en Antin tanssissa nähnyt riittävästi.

Illan ehdoton onnistuja, huippu hienon katsojakokemuksen antanut Jukka on ykkönen. Muut tulevat kohtalaisen kaukana perässä.
Juu, Joona oli munkin pudostuslistalla. Niinkuin muidenkin katsojien.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Murheita

Täällä on viettetty hiljaiseloa. Ihan sellasta syvällistä miettimisen aikaa. Mitä nyt tanssia kommentoitu- kun tuli aikaisemmin syksyllä luvattua.

Surullisia asioita on tapahtunut tuttavapiirissäni. Muutama viikko sitten vähän yli nelikymppinen mies oikas itsensä. Lähti ns. saappaat jalassa (vaikkei ulkona ollutkaan). Kuoli pois. Äkkiä, arvaamatta. Käytännössä 12-vuotiaan tyttarensä syliin. Kotona kun olivat töiden ja koulun jälkeen kahdestaan.
Tyttö soitti ambulansin. Miestä vuorokauden, kaksi tehohoidettiin Meikussa ja sit lekurit laitto handut pystyyn. Ei ollu enää mitään tehtävissä. Vajaa viikko meni, kun lopullinen suruviesti saavutti ystävät ja tuttavat.

Ei ole päivääkään mennyt etten olisi miestä ja perhettään miettinyt. Olen ollut ihan siipi maassa. Mies parhaassa iässä. Iän puolesta vuosikymmeniä elettävänä. Lapsia aikuiseksi saateltavana. Paljon tekemistä. Monelle niin tärkeä ihminen. Jota ei enää ole. Muuta kuin muistoissa.

Tuntuu niin väärältä. Perkele! Missä on oikeus ja kohtuus? Vanhainkodeissa viruu vanhuksia liikuntakyvyttöminä, puhumattomina, täysin autettavina. Ovat jo toinen jalka menossa - sinne jonnekin. Ja sit kuolee nuoria ihmisiä, joita vielä tarvittais täällä.
Jos omaisilta kysytään, eihän omiaan koskaan antaisi pois. Oli ikä mikä tahansa. Mut joku oikeudenmukainen järjestys täs hommassa sais olla...

Mä olen niin pohjattoman surullinen.

Ei tossa vielä kaikki. Viikko sitten soitti tuttavapariskunnan vaimo, et miehensä on sydiksen saaneena sairaalassa. Mies on malliesimerkki itsestään huolehtivasta ihmisestä. Säntilliset elämäntavat, säännöllinen, terveellinen ruokavalio. Riittävästi unta ja lepoa. Ei alkoa eikä blaadista. Kuntoilee ja juoksee maratoneja ympäri maailmaa. Kolesterolit olleet aina hyvässä kuosissa.
Niin siin vaan kävi, et rintaa alkoi kesken yöunien puristaa ja happi meinas loppua. Lääkäriambulanssi paikalla ja liotushoidot pian käyntiin. Pallolaajennusta ja muuta tarpeellista sairaalassa tehty.
Nyt kaveri on kotona. Pisin matka, minkä saa rauhallisesti kävellen tehdä, on kiertää oman rivaritalonsa ympäri. On juoksut juostu...

Mulle on ollut viime aikoina herttaisen yhdentekevää, mitä ympärillä noin laajemmin tapahtuu.

Verotiedot julkaistiin täs jossain vaiheessa ja pari päivää voivoteltiin uutisissa ja lehdissä, et ku niitä ökyrikkaita on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Lama on pienentänyt osinkoja ja miljoonamiehet ovat köyhtyneet. Raukka parat! Mut ei se mitään. Kuolinpaidassa ei oo taskuja.

Haja-asutusalueiden jätevesien puhdistaminen on ollut framilla. Kansa laitetaan maksumieheksi. Siis ne jotka siellä etäällä, kaukana, pitkän matkan päässä kunnallisjäteputkista asustavat. Ja siinäkin on kummallinen käänne saatu aikaiseksi, kun yli 68-vuotiaiden ei tarttiskaan kakkavesiensä puhdistamisesta maksaa, niinkuin nuorempien. Mistä ihmeestä tollanen ikäraja? Miks just tossa kohtaa? Ja miksi ei kaikkien pidä maksaa? Kummallista ihmisten eriarvoiseen asemaan laittamista. Mut ei koske mua. Ni antaa olla.

Poliisi on saanut moitteita, kun muutama vuosi sitten Espoossa menivät rauhoittelemaan n. viidenkymmenen (50) nuoren kotibileitä. Naapurit hermostuivat kovaan meteliin ja soittivat virkavallan paikalle. Kattokaas, kun paikalla oli näitä suomenruotsalaisia nuoria, jotka tiukassa paikassa heittäytyivät ummikoiksi. Eivät muka ymmärtäneet suomea ja poliisit eivät käyttäneet ruotsinkieltä kehottaessaan porukkaa rauhoittumaan. No ei ne rauhoittuneet, kun eivät muka ymmärtäneet, mitä poliisi niille sanoi. Muutama nuori vietiin putkaan ja niille kirjoiteltiin sakkolappuja. Paikalla olleiden poliisien tulkinta tilanteessa oli, että nuoret tekeytyivät suomea ymmärtämättömiksi.
Tää pieni kielivähemmistö osaa sitten mainiosti käyttää omaa asemaansa väärin. Pikku kullanmuruja oli kohdeltu perustulain vastaisesti niin papat ottivat ja kilauttivat juristeille. Nyt on sit oikeusasiamies nuhteensa antanut poliisille. Virkamiehen on käytettävä ilman eri pyyntöä suomea/ruotsia. Voi helvetti! Tää kaksi kielisyyden vaatimus ja ruotsin puhuminen porukassa, jossa joka iikka osaa suomea on kyl suomenkielisten kyykyttämistä. Noh, oon tosta pauhannut ennenkin niin anti olla.

Mut sen vaan sanon, et närästää nää uutiset, jossa itse väärä teko jää sen varjoon, et joku toinen osapuoli on toiminut tilanteessa muka väärin. Siin ei oo kielellä väliä.
Mut täs tapauksessa 50 räkänokkaa bailaa desipelit kaakossa, niin et koko lähitienoo on yötä myöten hereillä. Eivät usko virkavaltaa vaan jatkavat häiriköintiä kielloista huolimatta. Tilastollisesti en tiedä kuinka monta riikinruotsalaista Espoossa asuu. Kaikki muut de e kiva de - porukat kyl suomea osaa. Niin varmaan tossakin dorkien porukassa.

Et ne kehtaa...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tanssii tähtien kanssa - osa 7

Onhan tää jo vanhaa asiaa, kun vasta nyt kommentoin viime sunnuntain tanssiesityksiä. Mul on selitys asiaan. Et miks oon vähän myöhässä.

Sunnuntai kaikkinensa oli oikein hemo huono päivä. Harvoin, mutta sitäkin ankarammin koetteleva migreeni otti ja iski meikäläisen nuppiin heti aamusta. Aloin puolen päivän jälkeen pelkäämään, et kuolen siihen särkyyn. Iltapäivä siinä eteni helvetinmoisessa jomotuksessa ja yökkäillessä. Aloin pikku hiljaa kallistumaan siihen suuntaa, et loppu sais tulla. Joko mulle tai sille päänsärylle. Ihan kummin vaan. Ei ois haitannut. Siinä tuskassa.

Niin, et katoin sunnuntain lähetyksen vasta eilen maanantaina. Jälkilähetyksenä, jälkilämmöillä. Sellaiselta se tuntui, jos vertaa livelähetykseen.

Jälleen kaksi erilaista tanssia kisaajilla tanssittavana. Jive painotteiseksi se meni, kun vain yksi pari veteli tangoa. Tango muuten aikoinaan oli kilptanssipuolella lattaritanssi kuten jive nykyisinkin. Ovat kuin kaksi eri marjaa nää tanssit. Jive iloinen, leikkisä kepeän (näköinen) tanssi. Tango kulmikkaampi, sähähtelevä, kohtalokas. Staccato tekee tangoon oman jämptin terävän jalatyön. Vartalon kuitenkin liukuessa tasaisesti eteenpäin liikkeen suuntaan.
Yhteistä näille ja kaikille kilpatansseille on, että reittä on laitettava peliin ja vartalon on oltava kannateltu ja elastinen.

Noh, jorinat sikseen. Tässä mielipiteeni oppilaiden suorituksista.

Pari no. 7 Antti Tuisku - Anna-Liisa Bergström / jive / mun pisteet 8

Pirteä, reipas, iloinen tämän parin esitys. Vaikka Antti onkin ilmiselvän liikunnallinen, tuli tässä tanssissa hyvin esiin, ettei jive ihan noin vaan suju. Vahvat nilkat ja jivelle ominainen swing kun puuttuu, tulee tanssista pompahtelevaa, hypähtelevää. Siitä johtuen tanssija näyttää olevan etutahdissa musiikin rytmiin nähden. Sellaista olin Antin askelissa havaitsevinani. Kuitenkin soolona tehdyt potkusarjat menivät hyvin ja yhtäaikaisesti Anskun kanssa. Antin asenne on kohdallaan. Siitä tykkään.

Pari no. 5 Nasima Razmyer - Jani Rasimus / jive / mun pisteet 5

Voi apua! Jäykkä, yläselkä körmyssä, jalat harallaan... uuuuh! Tässä toinen esimerkki siitä, että jive on vaikeaa. Tanssi on vaikeaa. Tämän hetken jive on paljon erilaisia potkuja ja polven korkealla nostoja chassee askelten aikana. Juu ei siinä mitään. Jos sen osaa. Jos jalkoja koittaa nostaa pelkistä jaloista, on se just sen näköistä kuin Nasiman askellus. Polvet pomppivat huomiota herattävän kömpelösti. Potkut ja polvien nostot saadaan kovalla työllä ja usein jopa vuosien harjoitellulla nousemaan oikein. Nosto lähtee vartalosta. Vahvoista vatsalihaksista. Kun siellä tapahtuu pieni "nyky", sen seurauksena jalka nousee kevyesti, nopasti ja helposti. Sen avulla jalat ehtivät naputtelemaan nopeaan musiikkin askeleita. Kevyet nopeat jalat ovat avain onnistuneeseen jiveen yhdistettynä vartalon swing-liikkeeseen. Sellaista ei Nasiman tanssissa näkynyt. Taitava Jani rinnalla vielä korosti Nasiman hitautta.

Pari no. 9 Jukka Rasila - Saana Akiola / jive / mun pisteet 8

Ihana tötterötukka toi Jukka. Ja taas niin kybällä mukana hommassa. Mutta, mutta... jiven tarvitaan muutakin kuin fogeli otsalla. Pientä lantion swingiä - joo. Rytmihäiriöitä havaitsin. Se on huono homma, kun tanssista on kyse. Kaikkinensa kuitenkin hyvä tunnelma Jukan ja parinsa välillä. Siitä katsojana tykkään.

Pari no. 4  Joona Puhakka - Sanni Siurua / tango / mun pisteet 6

Tulisuutta ja hehkua ei ollut. Tangon napakkuus puuttui. Etukenossa menoa Joonan osalta. Tango on vaikea. Ja sanon uudemman kerran: tanssi kuin tanssi on vaikeaa. Erityisesti suljetussa otteessa parin kanssa. Miehen osa vielä hitusen vaikeampi kun pitäsi oppia viemään ja samalla olisi muistettava uuden tanssin koreografia. Urheiliaksi Joonan asenne on yllättävän näkymätön. Kuntoa miehelle varmasti on, mutta ihmeen vaisua meno muuten on. Oman jännityksen toki antaa livelähetys ja -yleisö. Joonan omassa lajissa ei tarvinnut montaa sekunttia suoritustaan esitellä, kun jo oli veden alla piilossa.

Pari no. 1 Laura Voutilailainen - marko Keränen / jive / mun pisteet 9

No tulihan se sieltä. Jive meininki. Voihan jepulis, kyllä Laura osaa. Kallistun aina vaan enemmän sille puolelle, et lattarit on Lauran juttu. Jiven liike tuli hyvin esiin. Hypyt nopeita ja kevyen oloisia. Pari varsin tasavahva keskenään. Kiva lopetus tälle setille. Hyvä Laura!

Homma on ihan selvää pässin lihaa illan parhaan osalta. Se on Laura.

Mutta kumpi sais mun mielestä lähtee, Nasima vai Joona? Heiltä tuli illan hekoimmat näytöt. Noh, meikä pysyy johdonmukaisena siinä suhteessa, että miesoppilaan osa on se vaikeampi tässä skabassa. Kisan tässä vaiheessa naisoppilaan pitäis jo pystyä parempaan, kun on miesopettaja taitoineen rinnalla.
Niin et se on Nasima, joka munkin mielestä saa jättää parketin tässä ohjelmassa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails