Vartijan monosta

Mua melkein korpee tällä hetkellä noi vartijat. Tiedätte ne harmaissa haalareissa kulkevat usein kaapin kokoiset miehet. Osalla näist kaapeista iso koko on keskittynyt vyötärön seutuun. Komea maha ja paksu niska. Ja onhan noit naisvartijoita, mut ne on siromman oloisia. Osa. Haalarin selustassa niil kaikilla lukee JÄRJESTYKSEN VALVOJA. No, ei nyt ulkonäkö täs oo tärkee. Vaan vartijoiden käytös, jota olen useamman kerran ihmetellyt uutisia lukiessani. Tässä muutama uutinen, jotka muistan.

Tarina no. 1

On kesäyön joskus neljä viis vuotta sitten. Stadionille on tulossa iso konsertti. Joku ulkomaan bändi soittamaan. Hyvissä ajoin on Stadion saanut ympärilleen kohtalaisen korkean panssari aidan. Sisään ei ole menemistä. Pari nuorta kaveria sellasia 16-17- vuotiaita on matkalla kotiinpäin, kun äkkäävät aidanviertä kävellessään isot pinot limukoreja. Siel aidan sisäpuolella. Noh, väläys käy kavereilla, et jos menis kattoon tarkemmin. Ennen kuin ajatus on ehditty ajatella loppuun toinen näistä pojista kirmasee aidan yli. Sinne toiselle puolelle, jonne oikeesti ei olis menemistä. Kattelee koreja ja totee, et tyhjiähän ne oli. Ne pullot siel koreissa.
Samalla hetkellä jostain tyhjästä ilmestyy kaks vartijaa. Paria vahvistaa susikoira. Noh tää nuori kundi saa tietty jalat alleen. Lähtee pinkoon kohti aitaa ja yrittämään yli. Ja mitäs tekee nää JÄRJESTYKSEN VALVOJAT. Päästää niiden selustan turvaajan, sen dogin, vapaaks. Hetkessä hurtta on pojan sääressä kiinni. Upottaa hampaansa syvälle pojan pohkeeseen. Farkut tais vähän kärsii. Pohje kans.

Oliks vartijoiden toiminta tilanteeseen nähden ylimitoitettu. Oli. Ainakin mun mielestä. Tuliko vartijoiden toiminnasta mitään isompaa haloota? Arvaatte varmaan. No ei tullut. Vartijat kun selittivät toimintaansa sillä, etteivät voineet tietää, jos vaikka tää poika olis ollu vaarallinen. Siis tää kaveri, joka juoksi näit JÄRJESTYKSEN VALVOJIA pakoon???
En puolusta poikaa. Se oli väärässä paikassa. Mut tekoonsa nähden, turhan kovat otteet sai kokea. Joutuks vartijat vastuuseen omasta liioittelustaan. Ei joutuneet. Kyl on outoo.

Tarina no. 2.

Kontulassa takavuosina vartijat kävi metelöivän miehen kimppuu. Oli kans yö ja pimeetä. Mies vähän rimpuili, ei tykännyt käsikynkästä, jota vartijat tarjos. Kaks vartijaa miehen kimpussa. Mies kaatuu maahan. Mitä tekee JÄRJESTYKSEN VALVOJA? Alkaa monottaa maassa makaavaa miestä. Ei riitä yks monotus. Pitää oikein sarja pistää miehen kylkeen. Tästäkin ois vartijat hyvällä tuurilla selvinneet paskan jauhamisella, mutta maassa maanneen miehen onneksi sattui siel pimeellä ostarilla oleen kulkija, joka puhelimellaan videoi tapahtuman. Siit oli aikanaan lehdissä ja uutissa juttuu. Näille JÄRJESTYKSEN VALVOJILLE tulikin sit fudut hommista. Ilman sivullisen nokkelaa ja nopeaa tapahtuman tallentamista, tääkin juttu olis varmaan mennyt sen "ei voitu tietää, kuinka vaarallinen miehen kanssa oltiin tekemisissä" kategoriaan.

Tarina no 3.

Tikkurilan asema. Vuosi 2008. Nuori mies joutuu lähikontaktiin ventovieraan miehen kanssa, joka alkaa suun soiton jälkeen läpsiä ja töniä poikaa. No, poika ottaa siitä herneen nenään ja antaa läpytystä vähän takaisin. Paikalle kirmaa vartijoita. Ensin pari ja kun poika suutuspäissään rimpuilee, ilmestyy jostain kolme vartijaa lisää. Viis yhtä vastaan. Poika maahan. Kädet selän taakse ja joku näistä viidestä JÄRJESTYKSEN VALVOJASTA tarjoo turvakenkänsä kärkeä pojalle sen verran paljon ja voimalla, et pojan reisiluu murtuu!!! Anatomiankirjoista oon joskus lukenut et reisiluu on ihmisen isoin ja vahvin luu. Ja jostain muusta opuksesta oon lukenut, ettei noin nuorilla yleensä osteporoosi viel haprista luita. Siitä sit päättelen, et potkut on ollu kyl helevetin kovia, et on luu murtunut.
Aikanaan käräjillä asiaa puidaan. Silminäkijöitä kuullaan. Kukaan todistajista ei pysty varmuudella sanomaan kuka niistä kaljupäisistä vartijoista oli se joka potki. Ni, ei siitä sit tuomiota langetettu. Kenellekkään??? Täh? Joku niistä viidestä kun syyllinen kuitenkin on. Todisteena murtunut reisiluu. Mut kukaan ei joudu vastuuseen tai korvauksiin. Pojalle jäi vielä vajaat 800 eskoa maksettavaksi oikeudenkäyntikuluja.
Uskooko poika, et me ollaan oikeusvaltio?
Kuinkahan se monottaja yönsä nukkuu?

Oon usein kuullut sanottavan, et vartijat on poliisikoulusta karsiutuneita hemmoja. Et ei olis niiden ominaisuudet olleet poliisin työhön sopivia. Poliisin kun kuuluu suojella, vartijoida, auttaa ihmisiä. Ja tutkia ennen kuin hutkitaan. Et nää vartijat olis sellasia vallanhaluisia nilkkejä, jotka sopivan paikan tullen tykkää vähän jurnuttaa. Noiden tapausten valossa mä kyl uskon, et kaikilla vartijoilla ei itsehillintä ole kyl parasta mahdollista laatua työtehtäviin verrattuna.

Juu varmasti työ on raskasta ja vativaa. Mut paineet pitää purkaa vaik salilla hiekkasäkkiä mätkimällä. Tai vaihtaa alaa. Varsinkin jos toinen ihminen on aina mahdollinen uhka.

Vartijoista mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia. Onneks. On saaneet luut pysyä ehjinä.
Mut poliisin kanssa olen asioinut. Tai poliisi mun kanssa. Ja mun miehen.

Tarina no1.

On jalankulkijoiden tehovalvonta viikko. Tuli luettua siitä lehdestä. Et poliisi valvoo, kuin jalankulkijat noudattaa punaista valoa suojateillä. Jutellaan siitä duunissakin, ennen kuin lähden kotimatkalle. Mannerheimintietä Sokoksen kohdalla ylittäessäni vihreä valo ei riitä kaikkien kolmen ajokaistan ylitykseen. Pinkaisen juoksuun viimeisen ajoradan yli, vaik valo on jo punaisella. Jostain ilmestyy nuori poliisi mua vastaanottamaan jalkakäytävän reunalle. Voi helkkarin, helkkari ajattelen minä, kun tajusin tilanteen. Seuraa vakava puhuttelu siitä, kuinka vaarallista punaisia päin kulkeminen on. Et vuosittain turhan monta onnettomuutta tapahtuu kun jalankulkija ei noudata omaa punaista valoaan. Juu. juu  mä myötäilen. Poliisi kertoo, et vois mua sakkolapulla muistaa. Ai karseeta! Alan anomaan armoa, kerron, ettei mikään sakko ole mitään sen häpeän rinnalla, mitä siinä kadulla tunsin poliisin puhutellessa. Ihmiset kävelivät ohi ja kattelivat mua - lainrikkojaa -  pitkään. Missään häpeäpaalussa ei ois voinnu olla pahempaa. Noh, armo kävi oikeudesta. Ei tullut sakkoja. Vain turvallisen matkan toivotukset. Ja muistutus punaisesta valosta, jota on hyvä totella.
Hyvä poliisi. Jos muistat tän tapauksen, niin kerron, ettei puhuttelusi kaikunut kuuroille korville. Tuon päivän jälkeen en ole juoksennellut punaisia päin.
Mut jos olis ollu joku vartija. Olisko tullu monosta? Kun vartija ei olis voinnut tietää, jos mä vaikka olenkin vaarallinen. Kun ihan punaisella kadunkin yli kuljin.

Tarina no 2.

Mun mies kuului niihin jästipäihin, jotka ei turvavyötä aina "muista" autossa kiinnittää. Mä oon siitä motkottanut lukuisia kertoja. Kerran oltiin palaamassa kotiin kun poliisin ratsia pysäytti meidät. Ei puhallutettu vaan kirjoittivat miehelle sakkolapun turvavyöttä ajamisesta. Siin ratsiassa oli monta autoo peräkanaa pysäytettynä, eikä missään autossa kukaan hymyillyt niinkuin minä. Mies poliisiautossa puhuttelussa ja sakkoja saamassa ja meikä naantalin aurinkona omassa autossa. Sai mitä pitikin, ajattellin. Nöyränä poikana tuli takas autoon. Kiinnitti turvavyön, eikä loppumatkasta puhuttu sanakaan. Mä vaan jatkoin aurinkoista hymyäni.
Jos hyvä poliisi muistat tämän tapauksen, voin kertoa, että sen jälkeen on turvavyö muistettu kiinnittää joka kerran.
Mut mitäs jos se olis ollut vartjoiden ratsia. Oisko ne syöttäny sen turvavyön miehelle, kun eivät voineet tietää, kuinka vaarallinen mies siin istuu?

Molemmissa tapauksissa poliisin toiminta oli mallikelpoista ja asiallista. Kaikki meni ihan yksiin mun oikeustajuni kanssa. Erityisesti lämmitti mieheni oikeudenmukainen kohtelu.