Kato kuule peiliin

Terveisiä sängyn pohjalta. Ihan kirjaimellisesti. Tauti on asettanut meikäläisen vaateriin. Kova yskä, päänsärky, jäsenten jomotus ja kuume. Kyl on kestämistä. En suosittele.

Täältä sairasvuoteeltakin koitan pikkusen nyrkkiä heiluttaa. Mua nimittäin jurppii. Taas.

Kaikkihan me ollaan kuultu Perussuomalaisten hurjasta galluppikuninkuudesta. Kaikki kannatuskäyrät ovat koko sydän talven olleet kovassa kiidossa ylöspäin. Aika odotettua, kun menneitä aikoja politiikan saralla muistelee.

Noh, nyt kun sit vaalit on jotain puolentoista kuukauden kuluttua, pureskellaan perinteisten isojen puolueiden toimistoissa kynsiä. Aikas huolestuttavaa toi persujen noste. Mitä keksis selitykseksi? Ettei kuiteskaan kuulostais ylimieliselle...

Ja kuin yhdestä suusta kaikki kolme - tällä hetkellä - suurinta puoluetta ovat aloittaneet kolmiäänisen mantran: Perussuomalaisten kannatuksen kova nousu taitaa tarkoittaa kansan protestimielialaa. On ne välkkyä porukkaa, noi poliitikot.

Kuulija jää tietty odottamaan lisää selvennystä tähän kolmikannan ainoaan yhteiseen vaaliteemaan. Ootteko kuulleet niitä perusteluja? Mä en ole moneenkaan törmännyt.

Meinaan, kun mä kovasti paljon odotan, et nää viisaat vähän avais, mitä mahtavat tarkoittaa tällä kansan protestimielialalla? Et niinku mistä se mahtaa johtua? Johtuisko se mahdollisesti kaikista raha- ja vilppisotkuista, joita on saatettu päivän valoon täs viime vuosina? Voisko se tarkoittaa rahan jakamista ja lainojen takaamista muille maille? Vaik omatkin tarttis avustusta? Saattaisko tyytymättömyys kummuta huonosti hoidetusta työttömyydestä ja kansan kahtia jaon kiihtymisestä hyvä ja huono-osaisiin? Mahtaisko se tarkoittaa vuosikymmeniä vaivannutta sulkeutuneisuutta ja tiedon pimittämistä? Kansan kun ei tässä maassa ole katsottu tarvitsevan tietoa. Korkeintaan sen verran, ettei ihan pimennossa pitämisestä päästä syyttämään. Isoja asioita ja tärkeitä päätöksiä on suhmuttu kabinettien hämärissä nurkissa. Missä ruoka ja juoma on maksettu valtion edustustileiltä. Siis verovaroista. Niistä neuvonpidoista ei paljon päivän valoon ole päästetty. No, korkeintaan muunneltu totuus. Ja sekin sellaisella munkkilatinalla, ettei siitä kukaan saa selvää.
Wikileaksin myötä meille kaikille on selvinnyt politiikan suhmuamisen taso ihan kansainvälisestikin.

Oukei, pääministeri Kiviniemi suuressa nöyryyden puuskassaan toki myöntää, ettei oman puolueen rahaepäselvyydet ole hyvää kannatukselle tehneet. Täs on ihan tällanen vaatimaton myönnytys, et pönkään on kuulkaa Keskustan asioita hoidettu.
Mut siin se taitaa olla toi selittely puoli. Todetaan et juu protestimielialaa on. Kukaan noista suurista ei astu eturiviin selvittämään, mikä oikeasti on mennyt pieleen.
Täs on kaksi vaihtoehtoa:
1. ei ymmärretä kerta kaikkiaan mistä moinen protestimieliala kumpuaa
2. ymmärretään kyl mistä se johtuu, mut ollaan vaan niin helkkarin kaukana tavallisista ihmisistä, ettei välitetä myöntää et asioita olisi voitu hoitaa toisinkin. Et siis ollaan kuulkaa mokattu monessa kohtaa.

Ja kun toi protestimieliala jää avaamatta, syntyy helkkarin ylimielinen kuva sen ääneen lausujasta. Ihan niin kuin kansa todettais jotenkin olevan väärässä. Et toi protestimieliala olisi vaan yksi hassu pieni ominaisuus, jonka kanssa poliitikko parkojen nyt vaan täytyy elää.
Ihan pääministerikin toteaa, et kansa ei ole tyytyväinen, mut ei välitä siitä mistä se johtuu. Sika ylimielistä!
Mut ei se mitään, kun noi vaalit on jotenkin niin puhdistavia. Saadaan kansalta kaikki menneet kämmit anteeksi ja uusi mandaatti aloittaa taas alusta. Kaikki. Myös se suhmuaminenkin.

Mä voisin ostaa pienestä palkastani kaikille hallituksen jäsenille peilit. Ei sen takia, et sieltä mitään ihailtavaa näkyis.
Nimittäin jokaisesta peilistä näkyy aina taaksepäin. Sieltä ne vastaukset löytyvät myös kansan protestimielialaan.