lauantai 6. helmikuuta 2010

Tilitystä

Niin se meni. Tammikuu. Koko lailla kuivin suin. Jos ei lasketa satoja tee litroja, joita iltaisin tuli kitattua. Olen oikeasti kahvifani, mutta illalla nautitut kofeiinimukilliset saa mielen niin kirkkaaksi, ettei uni tule ennen aamua. Niin et sit teetä. Aluksi vihreää. Halusin maksimoida ankeuden. Kun kyllästyin sen vihreän pervoon makuun välähti mulla, et voihan teetä juoda hyvänmakuisina versioina. Pieni myönnytys ankeudesta. Oivalluksen jälkeen olikin loppukuu paljon helpompi. Mä en ole tiennytkään muuten, miten helkkarin paljon kaupan hyllyillä teetä notkuu. Joka lähtöön kaiken makuisia. Tälleensä se tammikuu avartaa.

Käydään nyt sit läpi mun tammikuu. Koitan olla lyhyt sanainen ja ytimekäs:

1.1 sehän oli vielä niin ku sitä uuden vuoden aattoa ja puolilta öin en laittanut kuohuvan korkkia kiinni. Mut kun sitä oli selvitty

2.-4.1 ihan kuivin suin. Huomioni: kroppa ei ollut moksiskaan. Korvien välissä oli vaikeampaa. Mietin, et onks tää nyt sit kuitenkin jonkin sortin riippuvuutta?

5.1 risteily Tallinnaan. Päivän reissu. Skumppa korkattiin mulle jo aamu kahdeksalta. Heikkona ihmisenä ryhmän painostuksesta annoin mennä. Siis kurkusta alas.

6.-31.1 tipattomana, kuivana. Pari illanistujaista tohon aika harukkaan. Niissä pysyin kovana. En ottanut tippakaan, vaikka mukeja käteen työnnettin. Huomioni: kroppa ei edelleenkään kaipaa alkoholia. Tota korvien väliä jouduin pohtimaan enemmän. Selvisi, että perjantai on viikossa se päivä, johon alkon käyttö on mulla ehdollistunut. Viikko takana, ei harrastuksia perjantaina, ei mitään pakollista menoa ja viikonloppu edessä. Sitä makeeta fiilistä olen tottunut juhlistamaan muutamalla lasillisella. Ensimmäisinä perjantaina se oli kovasti vaikeaa. Huomasin ajattelevani asiaa koko ajan. Mutta aika on ihmiselle kaikessa armelias. Jos ei ihan unohtumaan ole päässyt, niin nyt ei enää kaiverra mieltä. Ja vaikka tulee mieleen, ei harmita. Huomioni ympäristöstä: epäusko, vähättely, leikin lasku (=vittuilu) tuputtaminen, tyrkyttäminen. Alkoholilla on Suomessa suuri sosiaalinen ihmisiä yhdistävä vaikutus. Ollaan niin kavereita ja meilla on niin kimppa kivaa, kun juodaan. Juomaton on nynny, luuseri, higge. Ja perkele kun se tossa kyylää ja tarkkailee. Saatana selvinpäin vielä! Tylsimys!

Mä olen siirtynyt helmikuun myötä vapaaehtoisuuden tielle. Nyt mua ei kahlitse tammikuun tipattomuuden "pakko". Nyt mä jätän juomatta omasta vapaasta tahdostani. Jaa, että miksi?

No kun vauhtiin olen päässyt. En tunne(enää)kieltäytyväni mistään. Enkä jääväni mistään paitsi. Ja tää on niiiiiin vapaaehtoista. Ja tän voi lopettaa koska tahansa.

Kukaan ei pakota. Mut mä haluun. Voiko ihminen olla vapaampi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa omat mietteesi aiheesta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails