Mun on tapana lohduttaa itseäni kaikkella tapaa. Tavarat ovat sitä varten, et niitä voi ostaa aina kun hyvä syy siihen löytyy. Ja mulla kuulkaa löytyy. Hyvin tai huonosti mennyt työpäivä tai joku pidempi projekti ovat mainioita palkitsemisaiheita. Mä päätän jo etukäteen mikä asia on palkinnon arvoinen ja et milloin se palkinto on ansaittu. Ja sit kauppaan. Hammaslääkärikäynnin kestän vain ja ainoastaan, kun olen jo etukäteen sopinut itseni kanssa, mikä lahjus mua odottaa. Jos olen reipas. Hammaskiven poisto, puhumattakaan jos pora on pärissyt suussa, unohtuu vain kylmällä siiderillä. Usein kahdella. Tai lärveillä. Pahat traumat vaativat syvällisen hoidon.
Pienimmät tavaralahjukset voivat olla huupipuna tai vaikka kimalteleva rihkama sormus. Olen takuulla ollut edellisessä elämässäni harakka tai varis. Niin vimmatusti olen kiiltävän ja kimaltavan perään. Ja olen syntynyt ihan väärään kastiin: duunariksi. Mun nimittäin pitäis olla sellaisen suvun vesa, jolla raha kasvaa puussa. Suvun, jossa on osattu hoitaa esi-isiä myöten raha-asiat mallikkaasti. Mutta kun ei, niin ei. Itse on lahjusrahat tienattava...No tästä sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Edellisen postauksen tunnelmat ovat syynä siihen, ettei nyt riitä ihan huulipuna. Harmaan hiuksen ilmestyminen otsalle vaatii paljon jykevämmän lohdutuksen. Se, että tajuaa elämän rajallisuuden, näkee itsensä jo jyrkänteen reunalla, on saatava unohtumaan. Jollain kimaltavalla.
Niinpä täytin pitkä aikaisen haaveeni. Nomination. Tähän mä keräilen kaiken itselleni tärkeän. Aloitin kirjaimista.
Ja näin musta tuli keräilijä. Aim sou in looov <3 tähän keräilijän elämään.
Mites sinä? Minkäslaiset palkinnot itsellesi jaat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa omat mietteesi aiheesta.