Bilepäivä!

Kuva kähmitty

Vietävä sentään, meikäläisellä on juhlan paikka.


Tää blogi tässä täyttää jämptisti vuoden. Mä ihan yllätyin. Meinaan, jos multa olis kysytty niin olisin lyönyt vetoa muutaman kolikon, jotka jouluostoksista viel on jäänny lompsaan, et se olis vasta ens viikolla. Vuosipäivä. Just ennen uutta vuotta kun olis vuos tullu täyteen. Noh, en kyl oo koskaan muistiani hyväks kehunukkaan. Ei sen puoleen.

Tähän samaan juhlapostaukseen lätkästään viel toinenkin etappi. Tää kirjotus on kuulkaas 100. mielenilmaus tältä ilman suunnalta. Onks se paljon vai vähän, on varmaan mielipide asia.

Mä muutin ton asian laskutoimitukseksi. Jaoin vuoden 364 päivää sadalla. Siit tuli 3,64 ja jos toi tulos sit pyöristellään siihen malliin, et päästään pilkusta eroon, niin se ois teksti noin joka 4. päivä. En tiiä teistä muista, mut mä pistän taputtaen itseäni molemmille olkapäille. Kissan on nostettava häntänsä itse. Näin on.

Kotiväki on sitä mieltä, et niiden elämä on ehkä vähän helpottunut kuluneen vuoden aikana. Olen kuulemma hiljaa sen hetken kun kirjoitan blogia. Samalla esittävät myötätunnon ilmaisut teille, jotka tätä blogia seuraatte, jos seuraatte. Epäilevät sitä yksimielisesti. Et joku jaksais lukee mun mekastusta. Kommenteista ja tilastoista päätellen tääl kuitenkin jokunen käy. Ja se on must kerrassaan mainiota. Vähän ihmeellistäkin. Kun tääl ei puhuta muodista eikä alapääjutuista

Kun mä vuosi sitten aloitin tän homman, olin sitä pitkään miettinyt. Kun sit viimein aloitin, olin varma et kyl tää on mun juttu. Kirjoittaminen. Kenellekään tutulle en asiasta kertonu, niin et lukijakuntaa ei ollut omasta takaa. Menikin sit jokunen aika, et kirjoittelin kirjaimellisesti jonnekin äärettömyyteen. Juurikaan liikettä ei kävijämäärissä tapahtunut. Kunnes koitti se kerta, et yhteen postaukseen oli ilmestynyt kommentti. Luin sen ja vastasin ja olin ihan ihmeissäni. Joku lukee mun blogia. Joku on hiffannu, et tääkin blogi on olemassa. Nastaa!

Lukijamäärät ovat lisääntyneet. Uusia virtuaalituttuja on tullut. On tää netti kyl niin ihmeellinen mesta.Ihan oikeesti. Oon tutustunut uusiin ihmisiin. Ja vaik ei olla oikeassa elämässä tavattu ollaan kirjoteltu toisillemme kuulumisia sun muuta.

On esitetty toiveita, et tulisin nimimerkkini takaa esiin. Mut se ei taida olla mahdollista. Kattokaas kun juttu on sellanen, et mä olen yksityihenkilönä ihan tavis, mut mun palkkaduuni on niin julkinen, et en ota riskiä. Jutut mun duunimestasta ovat kaikki totta. Olen hieman muunnellut kuvauksissani sellaisia asioita, joista ajattelen voivan tunnistaa mistä lafkasta on kysymys. Lähtökohta on ollut, et jos sattuis duunikaveri eksyyn tänne ja lukemaan mun juttui työpaikastani, korkeintaan ajattelis et katos vaan, jossain muuallakin on yhtä kusimainen johto, kuin omassa duunissa. Luulen, et oon onnistunut. Ku ei tänne kukaan duunikaveri ole edes eksynyt.

Blogeissa näytetään järjestettävän arpajaisia ja muita lahjusasioita tällaisten vuosipäivien kunniaksi. Ei täällä, sori vaan. Meinaan kun lombuukkenissa ei enää oo ku ne muutamat kolikot. Joulu on vienyt rahat ja melkein mielenterveyden. Toiseks, kun tää blogi on tällanen teematon, jos ei mun märmätystä oteta lukuun, niin en edes tiedä millä mä voittajaa lahjoisin. Siis jos olis ne arpajaiset.

Mut bileet järkkään itteni kanssa. Ne pidetään himassa joskus huomenna aamuyöstä kun kaikki jouluvalmistelut on tehty. Sit mä lahjon itteäni jotenkin ja ajattelen kaikkea kivaa. Uskokaa huviksenne, ku mä oikein ponnistelen, osaan ajatella mukaviakin asioita.

Se juhlahumusta. Sit muutama närästyksen aiheuttaja käsittelyyn.

Vaalirahasotkut poikivat nyt vähemmän kivaa niille, joita asian ei pitäisi mitenkään koskea. Ellei sit ajatella et rangaistus tulee, kun tolloja eduskuntaan äänestetään. Raha-automaattiyhdistys on terävällä veitsellä lohkonut Nuorisosäätiölle annettavia tukia. Tää Nuorisäätiöhän oli varsin avokätinen Keskustan tukija vuosikausia. Säätiö anoi RAY:ltä 7,1 millii, mut tulee saamaan vaan 861 000 €. Noh, tää tuen leikkaus kirpasee eniten Nuorisosäätiön hanketta rakentaa Stadin Jätkäsaareen 133 asunnon kerrostalo. Kysymyksessä olis erityisesti nuorille suunnattuja kämppiä. Nuoria asunnontarvitsijoita kun on jonossa sellaset 1100 säätiön listalla.

Kyl mä ymmärrän RAY:n kannan. Sen antamia tukia kun käytettiin kokolailla väärin.

Mut täs kävi nyt niin, et poliitikot aikanaan hyötyivät yllin kyllin saaduista rahoista ja tukiaisista. Nyt sitten kärsimään joutuvat tavalliset ihmiset. Onks oikein? No ei helvetissä.

Ja jos mä nyt viel kerran – vaik ei tää todennäköisesti ole viimeinen kerta - paukuttaisin ennen joulurauhan julistusta noista kansanedustajien palkoista. Että on riipinyt lukea ihmisten mielipiteitä pitkin syksyä, kuin ne suovat suuret palkat ja hyvät edut näille kansan valitsemille edustajilleen. Miksi, kysyn minä? Kattokaas ku niin moni uskoo, et kansanedustajaksi ei ryhdyttäis jos ei liksa olis kova. Palkan siis pitää olla houkutteleva. Ja kylhän se houkuttelee tuhansia ihmisiä joka neljäs vuosi hakemaan sitä mestaa. Joukossa niitä, joita toi raha, valta ja velvollisuuksien vähyys kiinnostaa paaaaljon enemmän kuin kansan asioiden ajaminen. Täähän me on nähty.

Mä väitän, et palkka pienemmäksi, niin hommat alkavat sujua kansantajuisemmin. Kun ei edut ookkaan tähtitieteelliset, karsiutuu hakijamäärä tuntuvasti. Jäljelle jäävät vain ne, jotka vilpittömästi haluavat ajaa yhteisiä tärkeitä asioita. Kaikesta huolimatta uskon, et niitäkin mimmei ja hemmoin viel löytyy. Kansanedustajiksi hakisivat ne, joilla on siihen duuniin kutsumus. Ja kutsumuksesta ei ole tapana paljoa maksaa vrt. esmes hoitajat. Niitäkin lätkitään aina palkkaneuvotteluissa kutsumuksella.
Mitenkäs sit tollaset asiaan virallisesti kuulumattomat, mut epävirallisesti kiinteästi liittyvät lahjusasiat. Niille kun noi poliitikot näyttävät olevan persoja. Mä rohkeesti väitän, et oikeiden asioiden puolesta vilpittömällä motiivilla työskentelevä ei lahjuksiin kompastu. Ihan suomeksi: ei ole lahjottavissa. Tän olen kunnallispolitiikkaa tiiviisti seuranneena saanut todeta. Uskon, et sama pätee koko valtakunnassa.

Palkan pienentämisellä ei ehkä saatais eduskuntaa täyteen. Kahtasataa kiinnostunutta. Mut hommat tuppaa aina meneen tehokkaammin, kun on vähemmän porukkaa kauhan varressa. Palkat siis pienemmiksi. Lähemmäksi kansalaisten keskiliksaa, joka taitaa jäädä alle kolmen tonnin. Ja kutsumus kunniaan.

Sil viisiin tänä juhlapäivänä.

Ugh. Olen puhunut.