Yksi Murphyn lakipykälä voisi olla: Jos veskipaperirulla on loppuakseen, sen tyhjä tötterö jää omalle kohdalle. Loppumaton ihmettelyn aihe. Kuinka mä osun aina kohdalle kun paperi on loppunut?
Tunnette varmaan tilanteen. Housut kintuissa, tarpeet tehtynä huomaatte tosiasian. Pyyhi käteen tai huuda joku tuomaan uus rulla helkkarinmoisella kiroilulla säestettynä. Jos hyvin käy, kotonasi on joku joka tuikkaa uuden rullan vessan oven välistä. Ja huomauttaa samalla sun haisevan. No kiitti kovasti!
Pahempi tilanne on kylässä/töissä/raflassa. Jossain, missä sun housut kintuissa pitäis lähtee metsästämään pelastavaa pepun kuivattajaa. Silloin on useimmiten turvauduttava taskusta löytyvään käytettyyn nenäliinaan. Tai, jos luonto antaa periksi, vähän ravisteltava ja vedettävä pöksyt jalkaan kuin ei mitään. Miehiltä tää taitaakin sujua ihan luontevasti. Naisen on ravintolassa vedettävä pää täyteen, et unohtuis moinen ällöttävyys. Vaik sit taas vessa kutsuu...
Ja eiks oo kummaa, että kun jonotat niin sun vuoron tullessa kohdalle se edellinen ei missään tapauksessa sano sulle, et paperi on loppu. Nauttii tilanteesta, kun tietää mihin epätoivoon lähimmäinen on joutumassa.
Ja näitä vahingon kierrättäjiä löytyy joka vessasta...
Vaivatkoon pukamat pahasti niitä jotka jättävät jälkeensä tyhjän vessapaperirullan. Pah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa omat mietteesi aiheesta.