Hasta la vista, baby?

Meikä repäs tossa viime viikolla. Teki sellasta, josta kauan on haaveillut. Sanottaisko, et rohkeus vaan puuttui. Kunnes sekään ei enää ollut esteenä. Kuppi tuli piripintaan. Tiedättä, silloin se on menoa, kun oma kestokyky on ylitetty.

Kertoilin tossa joskus, et kuin huonosti meijän buulaagi on johdettu. Mesta, mis on duunis, on tsaarin aikaisen johtamisen taidon näyte. Johtoporras on erityisen ihastunut tiedon panttaamiseen ja siitä johtuvaan rivimiesten kyykyttämiseen ja työnteon hidastamiseen.

Mul on lafgassa omat spesiaali tehtäväni, joita ei hoida muut kuin minä. Kun oon poissa, ei tuuraajaa ole. Noh, nää tehtävät vaatii ajantasalla pysymistä. On tiedettävä, mitkä toiminnan tuulet firmassa puhaltelee.
Oonks mä ajan tasalla. No en ole!

Saan toimeksiantoja ja tehtäviä. Kun oon ne sit vaivalla vääntänyt kasaan, saan kuulla niiden olleen turhia vetäsyjä, et dirika on jo oman sopan asiasta hämmentänyt ja mun osuus onkin vaan korjata sen tekemät mokat. Ei saakelin, saakeli! Uskotte varmaan, et mun hammaslegurilla on duunii, kun se paikkaa ja parantelee mun alvariinsa lohkeilevia takahampaita. Mä oon niin stressaantunut, et öisin käy saakelinmoinen jurskutus, kun mä puren hampaitani yhteen. Mies sano tos yks päivä, et ihan kuin nukkuis katuporan jyrinässä joka saamarin yö. Kuorsaaminen kuulemma olis pikku juttu mun hampaiden rutinaan verrattuna. En sit tiedä, en oo kuullu missä metelissä se goisaa. Mut lompakossa se tuntuu. Noil hammaslääkäreillä kun ei oo mitkään pienet hinnat.

Ja taas onnistuin menee sivute mun asiasta... tän mä osaan. Kulkea sivupoluilla.

No niin. Sain luettavakseni firman johtoryhmän kokousmuistion, josta kävi ilmi, et mun vastuulle on sälytetty uusia tehtäviä. Ne vaatis perehtyneisyyttä ja ihan koulutusta, et ne vois ottaa vastaan. Onks tästä juteltu mun kanssa? Arvatkaa. Just niin, EI ole.

Tein Väyryset: nukuin yön yli. Pistin firman johtoryhmälle avoimen kirjeen sähköpostilla menneen. Jokaikiselle hemmolle sihteeriä myöten. Kerroin mitä mieltä olen uusien tehtävien antamisesta ilman ensimmäistäkään neuvottelua asianomaisen kanssa. Ihan asiallisesti (uskokaa huviksenne) ja perustellen kerroin kärsiväni jo nyt kroonisesta tiedon puutteesta nykyisten tehtävien kunnolliseksi hoitamiseksi ja näköjään myös tulevienkin tehtävien. Ilman neuvottelua ja mahdollisuutta kouluttautua tehtävien vaatimalla tavalla, en suostu mihinkään. Uusien tehtävien myötä on syytä myös palkka tarkistaa.
Ei kädet hionneet, ei silmän ripsikään värähtänyt, kun painoin lähetä-nappulaa.

Siel se nyt on niiden ihmeteltävänä. Kattelin tos duunipaikan pihaa, löytyykö sieltä mestaa, jonne mut kohta siirretään. Kunhan lämmitys toimii, siirryn minne parakkiin vaan, jos niikseen tulee. Tarkottaa, ettei se porukka mitään mullistavaa saa mun kannalta aikaiseksi. Mä kattokaas olen nyt varustautunut kaikkeen. Ottanut kaiken huomioon.
Mä olen itteni kanssa ihan uudella levelillä. Mun polvet ei enää taivu kyykkyyn.
Helvatan hieno tunne.

Vielä kun sais selätettyä jo perinteeksi muodostuneen jouluangstin...