tiistai 14. joulukuuta 2010

Saisko olla vaik yks turhuus?

Joulu. Juhlista jaloin, sanotaan. Ja kattia kans! Henki täs meinaa joka hiivatin vuos mennä uuden joulun järjestämisessä. Ongelma on etupäässä mun korvien välissä. Siellähän ne suurimmat löysät ruuvit sijaitsee. Tai täs tapauksessa kireimmät. Niin kireät, et meinaavat jengoiltaan mennä.

Hima pitäis puunata ja kiilottaa. Paistettujen piparien tuoksua. Kynttilöiden luoda tunnelmaa. Viel ku taustalla joululaulut skulais, ois kaikki kohillaan.

Niin ja tietty se lumi. Lumesta irtoaa tunnelmaa joka liitetään jouluun. Lumella on meitä stadilaisia läiskitty oikein mennen tullen viime aikoina. Puolmetrii on tullu tähän mennessä. Väittävät. Mä en oo mitannut. Oon vaan kahlannut polvia myöten lumikinoksissa. Lapioinut aamuin illoin auton kinoksesta. Yhden tuiskun jälkeen kaivoin naapurin auton puoliks esiin, ennen kuin huomasin hukanneeni oman autoni. Olin parkkeerannut sen ihan eri mestaan edellisenä iltana. Sisso, kun meinas sydäri tulla säikähdyksestä. Naapuri kyl ihan kädestä pitäen kiitti mua vaivannäöstä. Käskin sen painuu helvettiin lampsiessani omalle autolle. Ei ottanu todesta, naurusta päätellen.
Mun huumorintaju ei riittänyt sinä aamuna. Se joulutunnelmasta.

No jaa. Hima puunataan jos puunataan. Kuusi kannetaan sisään, sulatellaan sen lumesta notkuvat jäätyneet oksat muutama päivä ja helyt ripustellaan oksille. Kinkku käristetään uunissa. Lahjat jaetaan... niin saamari ne lahjat! Paha, paha pulma. Mitä antaa ihmisille, joil on jo kaikkea? Siis ihan kaikkea mitä ne tarvitsee.

Yks kodinkone firma on keskittynyt uusien turhakkeiden kehittelyyn. Vai mitä sanotte leivänpaahtimesta, jossa on radio? Tai tuoleista, jotka hieroo istujaansa? Möyhentävät ja moukaroivat sua valitulla teholla. Ja mikäs se yks oli...? Niin helkkari! Laite, joka päräyttää sun raanaveteen poreet. Jotkut hiilihappopläjäykset vissiin. Eiks ois helpompaa ostaa puolentoista litran vissy? Näillä pakkasilla ois tietty mukava kääriytyä sähköllä lämpiävän peiton sisään. Niitäkin on nyt kaupan. Mitäs, jos tulee oikari ja peitto kärähtää. Kärtsäät sit siin messissä. Ihmishodari täyskypsänä. Helkkari, paha döfiskin siit tulis.
Tai hei se balsamietikka-ruokaöljy tötsä. Sellanen sumupullo, josta korkkia kääntämällä voi sumutella lautaselle kumpaa tahtoo. Kyl mä hyvästä ruuasta tykkään, mut toi on kyl turhakkeiden kukkanen.

Onks muuten noi sähköpeitot niitä, joita eduskuntaan duunattiin täs syksyllä? Joku lahjoitusko se oli? Et edustajat sais lämmitellä itseään raskaan työn lomassa. Pikku nokosetkin ottaa? Tääl yks kansalainen kaiken itse maksava - ja se ei oo paljon verojen jälkeen - ehdottaa, et kylmäks vaan Arkadianmäki. No ei niilt tyypeiltä tarvii nirrii veks ottaa, mut talon vois laittaa lämmityksen puolesta säästöliekille. Viileissä oloissa se työkin maistuu. Lämpimikseen vaikka jotain oikeita hommia tekisivät. Ja peitoista töpselit veks. Etteivät erehdy luulemaan elämää helpoksi. Ne kansanedustajat.

No hei. Sit ihan uus käsite mulle. Eetinen lahja. Joku mainos vilahti telkkarissa, lahjaksilehmä.fi? Meikä miettimään, et jo on aikoihin eletty. Tähän on tultu. Kun kaikkee on, ni ostetaan vaik lehmä. Sellasta ei ihan joka iikalla viel olekaan. Lehmä kaupunkilaiselle? Koko lehmä vai puolikas? Myydäänkö niihin jotain osuuksia. Missä sitä lehmää pitäis?
Noh, mua viisaammat sit selittään mistä oikeesti on kysymys. Kehitysmaa-avusta. Sinne niit lehmii voi 400 eskolla ostella... Okkei.

Tosta kehitysmaa-avusta koukkasen vähän ohi aiheen. Hesarissa kerrottiin, et vuoden aikana maahanmuuttajat on sendiny rahaa sukulaisilleen kotimaihinsa, olik se 18 miljoonaa euroo. Onks se ihme, et tän maan talous alkaa olla kuralla? Valtio tukee ja takaa konkurssissa olevia valtioita meidän maksukykyyn nähden avokätisesti. Sit me erilaisilla toimeentulotuilla hyysätään osaa näis maahanmuuttaja lorvijoista. Niil sit viel riittää fyrkkaa postitella ulkomaille. Jotkut valopäät sit viel väittää, et Suomen osuus kehitysavusta on liian pieni.

Palataanpas aiheeseen - jonka jo melkein unohdin. Alko niin ottaa kupolista noi pois päin menevät rahavirrat.

Onhan niitä muitakin aineettomia lahjoja. Ei tule paperijätettä ja sillensä. Kun lahjaa ei mihinkään kääritä.
Meikä anto tuttava perheelle täs yks joulu lahjaksi lapsenhoitoapua. Et mä voin seuraavan koko vuoden aina silloin tällöin katella niiden skidii, jos vanhemmat kimpassa tahtoo mennä vaik leffaan tai jotain. Ainoo ehto oli, et uusvuos, vappu, juhannus ja suurin osa 52 vuoden viikonlopusta ei sit käy. Jäävät lahjan ulkopuolelle. Meinaan, ku mullakin on elämä ja haluun joskus bilettää. Lahjasta ei kuulemma muuta iloa ollut kuin antamisen ilo? Et on kiittämätöntä sakkia.

Tuol jenkkilässä kotieläinten hemmottelu ja kohtelu on mennyt ihan Linnunradan toiselle puolelle. Niiden pikku ja vähän isommatkin koirat puetaan Burberryn ruutukuoseihin. Talutushihnat on timanteilla koristeltu. Köyhän omistajan koira joutuu tyytyyn zirkoneihin. Raukka parka. Talvikengät suoraan Australiasta. Merkki UGG. Siis koiran kengät.
Nää koirat saa lahjaksi hemmotteluhoitoja koirahoitoloissa. Hierontaa, jumppaa, erilaisia kuntopiirejä, omistajille ruokavalio neuvontaa. Et niinku miten tehdä piskeille gourmet aterioita. Hanhenmaksa palleroita ja silleen.
Koirien puvustaminen on menny siihen mittakaavaan, et verkkokaupoista voi ostaa esmes tonttupuvun tai vaik kalsarit joulupukkikuviolla. Piskille. Voi tsiisus! Ja joulukalenteri pitää tietty joka karvakasalla olla. Nehän venaa jouluu kielet pitkänä. Et minkä merkkivaatteen/tavaran ne taas saa.

Tuu joulu pian.Saadaan sen jälkeen vähän lepoo täst hulluudesta. Houp sou.

Kun mä luin ton verkkokauppa homman lehdestä, kävin ääneen miettiin, et mitäs jos tolle kotona valtaa pitävälle kissalle hommais vaik verkkosukkahousut. Ihan vaan tsoukkina. Katti otti sen tosissaan. On sen jälkeen katellu mua hitaasti. Tykkää olla selkä seinää vasten sängyn alla. Ettei tuu yllätetyks. Ei tykkää sukkiksista.

Niin et joulu on vaikea. Mä en tiedä, mitä ostais lahjaks. Kellekkään. Eikä turhakkeet helpota yhtään mun ahdistusta.

Oiskohan viel äkkilähtöjä Timbuktuun. Niistä mä haaveilen aina ennen joulua. Nyt kun toi lakkokin loppu...?

6 kommenttia:

  1. Taidan olla kummajainen. Nautin nimittäin suunnattomasti tästä joulun odotuksesta. Ihastelen jouluvaloja, joulukukkia, joulukoristeita ja kuuntelen joululauluja. Odotan malttamattomana joulunpyhiä - sitä hiljaisuutta ja kiireettömyyttä.

    Kaupoissa käyn ja naurahtelen niille kaikille kummallisille härpäkkeille mitä markkinoille on tänäkin vuonna tuotu - kuten juuri leivänpaahdinradio. Heh. Ostakoot ken tahtoo. Minä en. Ostan vain pari maistuvaista tuliaispakettia parhaille ystävilleni. Ai niin... ja yhdelle miehelle jotakin taatusti tarpeellista ja laadukasta käyttötavaraa (joo, tylsää).

    Jouluruuistakin teen vain sen verran kuin huvittaa. Nyrkkisääntönä pidän sen, että pöydästäni löytyy vain minulle rakkaimmat. En tee/osta sellaisia ruokia joista en tykkää. Useimmathan syövät jouluna perinteisiä ruokia vain siksi, että ne kuuluvat jouluun eikä niitä ilman joulua tule! Pöljää, sanon minä!

    Teen siis kaikessa hiljaisuudessa omantyyliseni joulun. Olo on rauhallinen ja onnellinen. :)

    (Hups, tuli taas pitkä kommentti. Tarttis varmaan avata taas oma blogi, että pääsis vuodattaan oikeen urakalla.)

    VastaaPoista
  2. Anu: Seesteinen olo tuli kommentiasi lukiessani :) Noin se pitäis olla.
    Ja ei muuta kuin blogin luukut levälleen... :D

    VastaaPoista
  3. Meillä sai lapset yks joulu päättä mitä syödään jouluna ja lopputulos oli ettei ollut kinkkua, ei laatikoita ei rosollia... ei muitakaan joulun "pakkopullia" Oli Katkarapuja, rapuja sienisalaattia ja kunnon lehmänlihapaisti. Joulumieltä kuitenkin riitti!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Kiva juttu kun pystyy perinteistä luopumaan. Saattaa panta kiristää päätä vähän vähemmän. Oppis ton itekin, niin ei ois yhtä paniikkia tää joulun odotus :)

    VastaaPoista

Nakkaa omat mietteesi aiheesta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails