Kumma, miten tyhjäksi se olon sai. Poissa on hän, joka muistutti meitä tärkeistä asioista.
Iltapäivälehtien otsikoista päättelen, että tämä aihe myy. Niin isot ovat otsikot.
Toisen suru - toisen bisnes.
Tommy Tabermanin runoihin tutustuin lukio aikoinani. Siihen aikaan miehen runot olivat melkein kuin pornoa. Tai niin niitä kuvailtiin ja lehdissä kirjoiteltiin. Pikkasen vähättelevään sävyyn. Mies puhuu tunteista. Joopa joo.
Mä luin runoja uudestaan ja uudestaan. Luulen jotain niistä jo silloin ymmärtäneeni. Joka kerran luettuani vähän enemmän. Ja ne olivat ihan jotain muuta kuin pornoa.
Nyt mä pohdin, kuka meille puhuu suomalaisten henkisestä hyvinvoinnista? Kuka ehdottaa rakkauspäiviä eduskunnassa? Kuka se on, joka levittää myönteisyyden sanomaa ja muistuttaa inhimillisistä arvoista? Kuka meille puhuu siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää?
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Tommy Tabermann
Maa, 1987
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa omat mietteesi aiheesta.