Kriminaalit ruotuun

Tässä jokin aika sitten lueskelin artikkelia Kiinan vankilaoloista. Siellä rehottavasta anarkiasta, kiduttamisesta ja mielivallasta. Vangit kohteena. Henkilökunta monottamassa. Vankien äkillisien kuolinsyiden sanotaan olevan mm. akne, sängystä putoaminen, vesisoikkoon hukkuminen, kiehuvan veden juonti ja vessanpönttöön kaatuminen. Vankiloiden ulkoinen valvonta on puutteellista. Vankilat muutenkin ovat sulkeutuneita paikkoja. Siel puuhataan mitä puuhataan.
Kauhistelin ja nieleskelin tyhjää. Voiko tollasta olla?

Toissa öinen Porvoon ampumatapaus kavahdutti ja sai mut funtsimaan suomalaista oikeudenjakoa, vankiloita, vankeinhoitoa.

Mä sanon jo etukäteen. Nyt tulee kovaa ja armotonta tekstiä. Voi alkaa muillakin veri kiertämään vilkkaammin kuin vain mulla.

Meidän vankeinhoitohan on ollut aika päiviä yhtä tuuti-lullaa meininkiä. Sitä nykyajan loputonta ymmärtämistä, auttamista, sopeuttamista ja vielä vähän lisää ymmärtämistä. Vankiloista on tehty viihteen ja koulutuksen täyshoitoloita. Valtion puolesta kämppä, ylöspito ja virikkeet vähän sen mukaan mistä vanki nyt sattuis pitämään. Tai minkä katsoo sopivaksi olla kiinnostavinaan, et jos vaikka sopuisalla käytöksellä ja osallistumisella oikeisiin asioihin tuomio lyhenisi. Tai pääsis vähän viikonloppulomille. On koulutusta ja supportatiivisia keskusteluja. On sielunhoitoa haluaville. On työpajoja. On liikuntakerhoja. Harjoitellaan yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Puuttuu vain avoimet ovet. Et vois hengailla siel vankilassa tai lähtee käymään kaupungilla jos sattuis sellanen huvittamaan.
Herran pieksut noita aikuisten ihmisten päiväkoteja!

Ootte varmaan tekin huomanneet, et vankiloihin ei niin vaan päästä. Kunnon kansalaiset duuninsa ja hommansa lakien ja sääntöjen mukaan hoitavat eivät sinne pääse. Pitää tehdä RIKOS. Ja nykyoikeuskäyntöjen mukaan kunnon mojova rikos. Pikku piipertäjät selviää yleensä soo-soolla ja ehdonalaisella. Suomessa rahaan ja mammonaan liittyvät rikokset on kurssitettu vakaviksi rikoksiksi. Jos keräät miljoonia lainvastaisesti tai huijaat - varsinkin valtiota - esim. verokolttosilla, saattaa täysihoitolan ovi aueta.
Ihmisen koskemattomuuteen liittyvät rikokset taas arvotetaan siihen malliin, et hengen ottamisesta voi heilahtaa vankilan ovi kutsuvasti auki. Ellei sit mielentilatutkimuksen tulos avaakin vankimielisairaalan ovea. Ja jos on murhaajan/tappajan/teloittajan/hengen riistäjän/toisen elämän tuhoojan todettu olleen ilman mitään mieltä ja ymmärrystä, niin suljetulle osastolle jonnekin. Noh, ylöspito ja ymmärtäminen on kuitenkin taattu, meni miten meni.

Syvennytääs näihin hengen toiselta riistäjiin. Voi pyhä sylvi! Jos tausta on sellainen, et henkiä on lähtenyt, ei päivänvaloon sais enää päästää. Korkeintaan vankilan sisäpihalle valvotusti. Liian usein saadaan lukea meidän pikkiriikkisen noin kymmenenvuoden elinkautisen läpi käyneistä, jotka kohta puoliin vapauduttuaan tappavat taas ihmisiä. Kuka ottaa vastuun?? Kuka?? Ketä syyttää, et näin taas Porvoossakin kävi? Kuka on vastuussa kun yksi ihminen tappaa ja muuttaa samalla hetkellä lukuisien ihmisten elämän. Kuolleen perhe, omaiset, ystävät, työtoverit, harrastus kaverit, mahdolliset silminäkijät. Kenenkään elämä ei ole enää niin kuin se oli aiemmin. Kaikkien elämä ei koskaan palaudu normaaliksi. Verovaroin ylläpidetty oikeuslaitos passittaa kalliiden oikeuskäsittelyjen ja syytetylle ilmaisten oikeusavustajien toimesta tappajan mielentilatutkimukseen ja lopulta korkeintaan reiluksi kymmeneksi vuodeksi taas täysihoitoon.

Nyt mulle on ihan turha piipittää, et on sillä rikollisellakin oikeuksia. Ihmisoikeus ja oikeus parantua. Ottaa opikseen. Mä sanon: ihmisoikeutensa menettää samalla hetkellä kun toisen ottaa hengiltä. Niin et Kiinan malliin vaan. Jos ei nyt kidutusta, mutta ei myöskään ymmärrystä. Ankeet olot ja pitkät tuomiot. Nimittäin, vankilassa istuvista suurin osa on ns. taparikollisia. Muuta duunia ei osata kuin rötöstellä. Kaveripiiri samanlaista porukkaa. Päästään vapaaks ja mennään puuhaileen jotain päivän valon kestämätöntä ja kohta ollaan taas täysihoidossa. Kierrätystä sekin.

Meidän systeemissä yksilö vastaa teoistaan. Mut kun on kerran henkirikoksen tehnyt pitäisi tuomion olla sitä luokkaa, ettei enää annettaisi uutta mahdollisuutta - mihinkään. Ei uuteen parempaan elämään, ei vapauteen.

Onko tappajalla omaatuntoa, joka kolkuttaa? Joka vaivais mieltä? Joka kuvantaisi pahimmat painajaiset aivojen lokeroista yön pimeinä tunteina? Joka saisi aidosti katumaan? Ymmärtämään kuinka väärin teki? Tuskin. Joka pystyy tappamaan ihmisen suunnitellusti tai suunnittelematta on jo valmiiksi eläin. Ilman tunnon vaivoja. Häiriintyneesti käyttäytyvät eläimet on tapana lopettaan.

Henki hengestä? Oishan se tasan. Vankilat ei täyttyis. Täysihoitokulut vähenisivät. Mutta rikoksen uhrina kuollut ei tulisi takaisin. Omaiset eivät saisi läheistään takaisin. Onhan sillä krimiraalillakin läheiset. Ihmisiä, joiden elämän painolastina läheisen tekemä rikos kulkee.
Vähintä on, ettei tekijä koskaan ikinä milloinkaan kulje vapaalla jalalla. Miksi sillä pitäisi olla kivaa? Miksi sen pitäisi elää kuin ei koskaan ketään olisi kuollut sen toimesta? Onhan se jo antanut näyttönsä yhteiskuntaan sopeutumattomuudestaan.

Ollaan oikeusvaltio. Mut onko oikeus vain sellin sisällä oleville? Eikö muilla kaidalla tiellä kulkevillakin ole oikeuksia? Kulkea pelkäämättä väkivaltaa? Olla vakuuttuneita siitä, ettei vieressä seisovalla ole henkirikostaustaa. Tapaa tappaa. Tarttua kättäpidempään. Itse katsomastaan hyvästä syystä.

Meidän tapaan rakennetun yhteiskunnan kuuluu huolehtia kaikista. Turvata ja suojella. Ja pitää lukittuna kaikki, jotka ovat kerrankin osoittaneet olevansa uhka muille.
Eikä koskaan päästää vapaaksi.

Kuvan lainasin.