Juhla viikko

Katsaus menneeseen viikkoon. Juhlaa alusta loppuun. Vuoden kohokohta. Mulle:)

Biletys alkoi maanantai mun synttäreillä. Täytin tasaisia vuosia. Kymppejä vai vitosia. Sama se. Mutta juhlat halusin järjestää juuri oikeaksi päiväksi. Päiväksi jolloin olen syntynyt. Niin että nurinoista huolimatta juhlittiin maanantaina. Se osoittautuikin hyväksi päätöseksi.  Jo aamusta yllättäin fiilis korkealla. Yllättäen, koska koko talvi on mennyt kärvistellessä jonkin sortin ikäkriisin kanssa. Siipi maassa on aika ajoin oltu. Ikääntyminen on alkanut arveluttaa. Pelottaakin.

Näinhän se menee. Ensin niitä lisävuosia oikein odottaa. Kiva aikuistua. Sit tulee vuodet, jotka vaan on, eikä hetkauta uusien kerääntyminen. Pikku hiljaa alkaa suupielet painua alaviistoon ajan kulua miettiessä. Tulee aikoja, jolloin pysähtyy oikein tosissaan miettimään elämänsä menoa. Sellaisessa kohtaa mä nyt olen. Syvällistä pohdintaa kuka olen, millaista on ollut elämäni ja mitä tästä eteenpäin. Sanoisin, että takana on raskas talvi. On mietitty, pohdittu ja murehdittu.

Mutta maanantaina mä sitten juhlin. Otin oikein vapaata töistä, et sain rauhassa valmistautua. Aurinko paistoi. Oli tämän kevään yksi kauneimmista päivistä.

Kerroinkin taannoin, mita saattaisin lahjaksi toivoa. Koruja tietty. Johtuu mun edellisen elämän harakkana olosta. Vieläkin kiiltävä vetää puoleensa. Vähän vihjailin. No okei tunnustan, että melko suoraan kertoilin, mitä toivoisin. Lähinnä ajattelin auttaa miestäni lahjan valinnassa. Ei tarttis sen päätään vaivata eri vaihtoehdoilla. Enks mä olekin jalo? Pyhimys rengas keikkuu pään päällä ja silmät räpyttää viattomasti ...

Noh, vihje oli mennyt perille. Mua muistettiin koruilla oikein urakalla. Vieras toisensa perään antoi lahjaksi korun tai korun osan jo keräilemiini koruihin. Valitanko? Ei en sitten ollenkaan.

Oon tästä kaikesta ihan mahtavan iloinen. Sain muutakin materiaa. Kannattaa siis viettää synttäreitä. Heh! Mutta oikeasti. Mukavaa oli kutsua tärkeät ihmiset kokoon ja viettää aikaa yhdessä. Käsi sydämellä. Se oli parasta synttäreissäni.

Hyvä, hyvä ystäväni oli koonnut tähän astisesta elämästäni kirjasen. Haastatellut joukon ihmisiä täydentämään ne tiedon aukot, joita ei oma tietämyksensä täyttänyt.

Kuinkas sen nyt ottaa: Upeasta elämästäni on tehty kirja:)

Vai olenko jo tullut siihen ikään (vanhaksi) että on muisteloiden aika ... Huh!

Pari päivää väliä ja sitten oli isäni synytymäpäivä. Ollaan molemmat härkiä ja se aina kuulunut ja näkynyt meistä. Sarvet on kalissu, sieraimet puhissut ja sorkat maata kuopineet. Mutta sen jälkeen on myös leppoisasti märehditty ja häntiä rennosti heiluteltu. Ollaan niin samanlaisia. Me kaksi.

Juhla viikon huipennus oli sitten vappu. Vuoden kaikista juhlista mieluisin. Kivoin. Iloisin. Mukavin. Hauskin. Odotetuin. Noh, ymmärätte. Tärkeä juhla mulle.

En osaa tarkalleen sanoa, miksi se on niin mukava. Luulen,että siitä on vain muodostunut vuosien saatossa mukava perinteinen kevätjuhla. Juuri perinteet tekevät kaikesta kivan. Jatkuvuus ja toistuvuus. Hauskuus. Mun vaput ovat aina olleet hauskoja. Kööri mukavia ihmisiä on koossa. Juttu, laulu ja skumppa virtaa.

Vähän töksähtää ajatella huomista ja arjen alkamista. Ei makeaa mahan täydeltä sanotaan. Mut kyllä tätä hauskuutta ois vielä jaksanut viettää. Ei auta. Pikkasen helpottaa, kun tietää ens viikon jälkeen odottavan lomaviikon:) Pääsen merelle, saareen. Tuonne Suomenlahdelle. Paikkaan, jossa mun sieluni lepää ja katseeni ihailee merta. Taidanpa kertoa siitä tarkemmin joku kerta.