sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Lahjuksia

Tää pitää jakaa teidän kanssa. On kuulkaa aikoihin eletty. Pohtija on nähnyt palmusunnuntain, jolloin oven takana virvon varvon tyypit esittää listan siitä, mitä voivat ottaa vastaan koristettun risun antamisesta.

Mä oon ollut kautta aikain, tai niin kauan kun ollaan tässä kerrostalossa asuttu, se kiva täti joka aina avaa ovikellon rimputtajalle oven ja antaa jotain namia vastalahjaksi siitä risun oksasta. Tänään sille tuli stoppi.

Oveni taakse tuli aamupäivällä varsinainen rytmiryhmä. Neljä lasta, kaksi tyttöä ja loput poikia. Aiheeseen liittyvissä vetimissään. Tummahipiäisiä ja mustatukkaisia. Vetäisivät jonkun laulun, ei siis perinteistä virvon varvon juttua. Lauloivat jollain ulkomaan kielellä, josta en sanaakaan ymmärtänyt. Saattoivat vaikka laulaa lurauttaa musta pilalaulun, en tienny halaistua sanaa siitä. Rytmi oli kiva. Osasivat kyl oikeesti laulaa. Laulun lopuksi vetäisivät muovikalvon sisällä olevan A4 eteeni, et lue tosta. Lapussa kerrottiin harakan varpaisella tekstillä präntättynä (suomeksi), etteivät lapset vastaanota suklaata, pähkinöitä eivätkä liivatetta sisältäviä makeisia. Lahjoituksena voi antaa rahaa. Kitos!
Siinä meikä haavii auki tuijotti lappua ja lapsia. Kaikki neljä hymyilivät leveää hymyä. Yksi pojista ojensi mulle muovirasiaa, jonka pohjalla oli muutama kolikko. Äimän käkenä kaivoin kuvetta, pudotin euron kullekin siihen kippoon. Mielestäni sain halveksuviksi tulkittavia katseita vetäessäni oveni kiinni.
Enää en ovea tänään avannut enkä avaa. Enkä avaa tulevinakaan palmusunnuntaina. Jossain kulkee röyhkeyden sietämisen raja. Mulla se tuli tässä kohtaan vastaan. Sietämisen loppuminen.

Edellisessä postauksessa kerroinkin taudin koetelleen mua. Sanoisin, että kovalla kädellä. Potemisen valoisin puoli on kyllä kanssaihmisten myötätunto (paitsi pomo, mut sehän onkin vaan duunikaveri, jota en ole saanu itse valita). Täällä blogissakin on esitetty myötäelämisen ilmauksia. Kiitos niistä. Ovat lämmittäneet.




Lähipiiri on muistanu kukin ja makeisin. Runsaat tulppaanikimput kyllä vetävät mielen duurin puolelle milloin vain. Eikä vähiten nyt, kun taudin kourista olen selvinnyt.











Suklaa on kiikutettu mulle valtameren toiselta puolelta. Floridan Disneylandista. Voi iik! Voiks tätä syödäkkään? Vai säilytänkö muistona...








No mut. Mä olen toipilas.
Mä tarvitsen energiaa, menetetyn tilalle.
Mä tarvitsen voimaa, virtaa, kaloreita.
Mä tarvitsen niitä kaikkia hyvää tekeviä aineita, joita suklaassa tiedetään olevan. Ja niitäkin, joita siinä ei vielä tiedetä olevan.







Juu-u. Mulla on heikko luonne. Mitä suklaaseen tulee.

8 kommenttia:

  1. Voi iik sanon minäkin! Iik ei vaan tule suklaalle vaan noille kynsillesi. Iik miten ihanat!

    Röyhkeä rytmiryhmä oli! :(

    VastaaPoista
  2. Mäkin näin tossa ekassa suklaa kuvassa vaan kynnet :D

    Onni on olla se äkäinen vanhapiika jonka ovikelloa ei uskalla soittaa kuin kummilapset :)

    VastaaPoista
  3. Onpas tosiaan törkeää toimintaa..itse en olisi antanut rahaa. Päätin jo vuosia sitten, että varaan vain karkkeja tarjolle..
    Mutta suklaata ehdottomasti itsellesi ja todella kauniit kynnet ;)

    VastaaPoista
  4. Anu: Iiiik ihanaa! Kiitos kynsikehuista. Mut oli suklaakin iiikin arvoinen. Mahottoman hyvää.
    Rytmiryhmä lappunsa kanssa - syvältä :/ pöh!

    Kirsu: Voi vitsi. Kynnet vieneet ihanalta suklaalta kaiken huomion ;) Kiitos kovasti!
    Juu Siperia opettaa niin sanotusti. Harkiten avaan oveni tästä lähtien.

    Elisa: Älä muuta sano. Toi tilanne oli just niin yllättävä, et vasta takakäteen mäkin tajusin, ettei mitään olis pitäny antaa. Vahinko ehti tapahtua. Mut ei tule toistumaan .
    Suklaan tunsin ansainneeni. Ja sen maku on vieläkin kielen päällä.
    Kiitos kynsien puolesta :)

    VastaaPoista
  5. Rahaa pitäisi antaa virpojillekin. Annoin kerran paistolämpimät pullat, mutta ulos mennessäni huomasin, että ne oli heitetty porraskäytävään. Arvaa, harmittiko.

    VastaaPoista
  6. a-kh: Ei helkkari. Törkeää käytöstä. Koko virpomishomma on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa. Nykylapsilla on kaikkea ylenpalttisesti. Mikään ei niille riitä. Mikään ei niitä ilahduta.
    Sun kokemus vaan vahvistaa mun päätöstä, et loppu multa palmusunnuntaisin oven avaaminen.

    VastaaPoista
  7. Ei kun tää menee nykyään näin: virvon, varvon, ANNA EURO :; Niin se maailma muuttuu, mitäs siellä tuhiset!!!????

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Totta puhut. Mä oon tullu vähän jälkijunassa nykytrendien perässä. Ratkaisuksi tähän pulmaan riittää jatkossa se ovi, joka ei palmusunnuntaina aukea. Mun huushollissa.

    VastaaPoista

Nakkaa omat mietteesi aiheesta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails