Onks pakko, jos ei haluu?

Kävin tänään keskustelun.

Mainittakoon, että keskustelun toisena osapuolena oli esimies, ties kuinka monennessa polvessa. Ei perimysjärjestyksessä (luultavasti) vaan suhteessa minuun. Minun ja hänen välissä on mooooonta pientä ja vähän isompaa pomoa. Firmathan eivät pyöri ilman jykevää, kaiken kattavaa esimiesverkostoa. Jokaisella työntekijällä ja tiimillä on oltava oma luotsaajansa. Vaikka työntekijät kyllä pärjäisivät vähemmälläkin pomokatraalla. Mutta kuka rivimieheltä mitään kysyy? Eni vei.

Se keskustelu:
Pomo: Täs on ens vuoden koulutustarjonta. Toi tammikuun koulutuspäivä on sulle ihan mast.
Minä: Onks pakko?
Pomo: On.
Minä: Mul olis alkuvuoteen monta projektia...
Pomo: Siirrä niitä. Toi on pakollinen koulutus.
Minä: (Katselen koulutuksen sisältöä.) Eihän tää vastaa mun työkuvaa kuin ton iltapäivän viimeisen luennon osalta. Ajan haaskaamista...
Pomo: (Vähän korkeampaa ja kovalla äänellä.) Tää on esimies palaverissa mietitty, et menet sinne. Älä sä vaivaa itsees koulutuksen sisällöllä. Menet ja kuuntelet.
Minä: Tää on kyl työpaikka kiusaamista. Kun pakotetaan turh.. koulutuks...
Pomo: Tää on työpaikka kiusaamista, kun mun täytyy kuunnella niskuroivaa työntekijää! Sä menet koulutukseen. Sut on sinne ilmoitettu. Kaikki on mietitty. Mikä täs on vaikeaa?
Minä: (Huokaan syvään.)No okei sitten.

Vaikeeta täs on se, ettei koulutuksesta ole mulle ja mun työnkuvalla mitään hyötyä. Mut kukaan esimiestiimissä ei siitä välitä. Koulutuskiintiöt on täytettävä. Kalliit kouluttajat ja konsultit on palkattu.

Ja minunhan on mentävä koulutukseen. Perkele!

Jokainen huonosti toimiva yritys on ongelmansa ansainnut. Kukaan ei niissä kysy mitään työntekijöiltä. Oman alansa asiantuntijoilta. Porukkaa johdetaan kuin tsaarin aikaan - ylhäältä alas.

Ja jos firma voi huonosti, amputoidaan työntekijät. Pomot jatkavat toistensa kanssa palaveraamista. Mitä noilla typerillä työntekijöillä tekee...