Olin erään nuoren valmistujaisissa. Pääsin seuraamaan päättäjäisjuhlaa opiskelupaikan juhlasalin paraatipaikalta. Oli puhetta ja tunnelmointia. Musiikki- ja tanssiesityksiä. Ja se ihana, ihana suvivirsi. Puheita kuunnellessani alkoi silmäkulma kostumaan. Mä oon ihan mahdottoman herkkä noille tunnepuoleen vetoaviin puheisiin. Katselin nuoria, jotka salin etuosassa istuivat juhlatamineissaan. Siinä ne istu, vaikka mieli varmaan jo teki maailmalle. Kaikki ihana edessä. Kaikki upeat tulevaisuuden mahdollisuudet. Koko elämä. Kunpa käyttäisivät kaikki ne mahdollisuudet, joita elämä tarjoaa. Kunpa kaikki menisi heillä parhain päin. Onnea te kaikki! Olette juhlanne ansainneet.
Ja sit realityyn. Uutisia kuunnellessani totesin taas kerran: poliisi on ihmisen hyvä ystävä. Virkavalta tehovalvoo ja puuttuu nuorten alaikäisten alkolla läträämiseen tänä viikonloppuna tääl Stadissa. No mä siitä funtsaamaan, et miksi poliisin pitää tehdä duunia, joka kuuluis kotiväelle? Miks himassa ei puututa asioihin, tai pikemminkin estetä törttöilyä. Juu, juu. Olen ollu itsekin nuori ja muistan, et vanhemipien linssiin viilaaminen on jossain vaiheessa elämän yksi tärkeimpiä tehtäviä. Et pääsis kavereiden kanssa bilettään, vaikkei oikeesti sais mennä.
Mut siis se, et alaikäiset kantaa kassikaupalla viinaa jonnekin tonne Hietsuun ja dokaa itsensä sairaala kuntoon. Siis jos hyvä tuuri käy ja kaveria ei jätetä sammuneena makoilemaan kylmenevään yöhön. Mistä ne kersat juomansa saa?
On tietty vanhempia tuttaja ja kavereita jotka duunaa Alkosta mitä pyydetään. Mut pahinta on, kun oma vanhempi ostaa juomat lapselleen ja päästä sen kartsalle. Se on helkkarin edesvastuutonta. Aivan käsittämätöntä. En ymmärrä ollenkaan.
No nyt sit poliisi on nuorten kanssa tuol kaduilla, puistoissa, rannoilla. Valvoo ja puuttuu asioihin. Kaata alaikäisten juomat mäkeen, kirjottaa rikesakon ja kuskaa tarvittaessa lapsen kotiinsa. Ja ilmoittaa lastensuojeluun.
Toivottavasti edes jonkun nuoren perhe kokee jonkinmoisen herätyksen kun poliisi taluttaa hoipuvan lapsen himaan. Et jollain jossain syttyis lamppu. Tajuais vanhemman vastuun. Välittäisi. Laittais rajat. Vaatisi ja valvoisi.
Mä sanon: rajat on rakkautta. Hyvä, että edes poliisi välittää. Vaikka vaan virkansa puolesta.
Kyllä on touhu mennyt ihan överiksi!!! Kyllä minäkin peräänkuuluttaisin vanhempien vastuuta. Mikäli minulla olis lapsia niin vaatisin heidät tulemaan kotiin yöksi. Kyllä - paskamainen äiti olisin. Ehkä antaisin heidän juhlia myöhään, mutta kotiin olisi tultava! Yleensäkin pitäisin yllä jonkinlaisia järkeviä kotiintuloaikoja alaikäisten kohdalla. Lapsia he ovat vaikka kuinka aikuisiksi itsensä tuntevatkin! Rajojen asettaminen on raukkauden osoittamista. Sitä lapset ja nuoret eivät sillä hetkellä ehkä tajuaisi, mutta myöhemmin kyllä....
VastaaPoistaAmen. :) Merkinnälle ja ekalle kommentille.
VastaaPoistaOlen kyllä niin tyytyväinen ja onnekas, että mulla/mulle oli aikoinaan aika tiukka kuri; jos vertaan tähän nykymenoon. Sain kyllä mennä ja tulla, mutta joku roti. Ja jos tein jotain väärää, siitä kyllä läksytettiin ja kunnolla. Menipä perille.
En todellakaan allekirjoita, että "nuorena pitää kokeilla ja tehä kaikenlaista. Se kuuluu asiaan". Karvat nousee moisesta pystyyn. MOT.
Komppaa edellisiä! Meillä oli himassa tosi tiukka kuri, kotiintuloaika oli vielä yläasteellakin klo 21 mikäli ei ollut perusteltavaa syytä olla pidempään. Muutamia kertoja oli perusteltava syy, esim juuri peruskoulusta pääseminen. Silloin piti tulla himaan vikalla N-dösällä (tais lähtee 1.30 snadista). Enkä voi sanoa pahemmin kieroon kasvaneeni. Kyllä niitä kokemuksia on karttunut vaikka ei ole 15v yrjöpirjona maannut aamuyön tunteina jossain katuojassa.
VastaaPoistaNih.
ps. Ihkua et oot tehnyt paluun :)
Anu, Tinka, Kirsu: Kiitos kommentoinnista:) Ollaan samoilla linjoilla. Rajat, kotiintuloa- ajat ja säännöt, joita noudatetaan ovat kyllä lasten ja nuorten kasvatuksessa tärkeitä. Joo, purnata ne osaa ja murjottaa, jos eivät saa sitä mitä "kaikki muut kaverit saa tehdä". Kiitos kuuluu vasta sitten kun järki on vähän kertynyt päähän. Aikuisena ollaan tyytyväisiä, kun ei ihan kaikkea saatu kokea 15 ikävuoteen mennessä.
VastaaPoistaKirsu: Kiitti :) Kiva olla taas täällä.