Isännän muna ja muuta mukavaa

Meitsi on ollu ahkera. Viettäny lomapäiväänsä suuressa ostoskeskuksessa. Lorvinu kahviloissa ja ostanu turhuuksia. Joku vois sanoo, että turhaan meni tonkin päivä. Voi olla. Kinaamaan en lähde. Mut mulla on ollu hauskaa.

Päätettiin jo eilen miehen kanssa, et kun pyhistä on selvitty, niin liikkeelle lähdetään. Mies on musiikin suurkuluttuja ja jos se sais ja vois valita, luulen et se muutais johonkin kirjastoon. Se kun tykkää koluta kirjastojen musiikkivalikoimia. Tänään se halus mennä tsiigaan Espoon Sellon kirjaston valikoimat. No minä mukaan. Mua ei kirjasto tällä kertaa kiinnostanut, mut se ostari siin vieressä enemmänkin. Sovittin, et nähdään ku nähdään. Mies sujahti kirjaston hyllyjen väliin ja meikä lähti katteleen Sellon kauppoja.

Tää oli mun toinen reissu ikinä Selloon. Unohdin, et ekalla reisullani, oisko ollu jotain vuos sitten päätin, et ilman karttaa ja kompassia en siihen kulutusjuhlan pyhättöön enää mene. No unohtu tollaset päätökset ja olin ihan huuli pyörenä siellä kaiken vilinän keskellä. Ihmisiä keskellä kirkasta arkipäivää ihan mahdottomasti. No khuulina dallasin siel muiden mukana, niin kuin muka olisin ihan oikesti tienny mihin olen menossa. Tuttuja liikkeitä, muutamiin poikkesin. Mut kokoajan ikävä tietoisuus siitä, etten tiedä ollenkaan missä olen ja minne seuraavaksi menen.

Silmiin osui Robert´s Coffee ja sinne kunnon lattelle. Samalla luin päivän IItalehden ja funtsailin, et mitä mä nyt oikeesti haluisin ostaa.

Olenkin joskus kertonut mun viehtymyksestäni kaikkeen kiiltävään. Korut, helyt, rihkamat. Ah, kaikki niin ihania. Siinä lattea nautiskellessani kekkasin et helykauppaanhan mun on päästävä. Latten vaahdot huulillani ryntäsin kartan ääreen, josta saatoin tarkistaa, onka etsimääni kauppaa Bijou Brigitte tai Glitteriä Sellossa. Ei ole! Pah!

Tästä muistu mieleen takavuosien ruokakauppakäynti Espoossa. Etsin kaupan pakastekaapit ja altaat edestä ja takaa, vaan en löytänyt kalapuikkoja. Kaiken maailman sinisimpukoita, mustekalan lonkeroita kyllä oli, mutta ei kalapuikkoja. Siitä päättelin, ettei kaupan kantaostajakunta, varakkaat espoolaiset, taida kalapuikkoja virallisesti syödä. Jos syövät, ostavat ne varmaan duunimatkallaan Stadista, ettei naapuri näe.

Sama tunne tuli nytkin. Espoolaiset taitaa olla niin varakasta väkeä, et ne ei rihkamakaupasta koruja ostele. Tillander se vähintään pitää olla.

Jatkoin harhailuani. Ostin lohdukkeeksi tunikan, mielivärisen. Se piristi. Toisesta kaukasta ostin miehelle munan. Menneen pääsiäisen kunniaksi. Munan sisällä kerrottiin olevan mahdollisena päävoittona kahden hengen tapaaminen Duutsoneiden kanssa. Muina palkintoina mm. t-paitoja. Loput jotain krääsää.

Lykkäsin munan miehen käteen kun treffattiin. Voi sitä onnellista ilmettä joka levisi miehen kasvoille. Muna kainalossa se käveli mun kanssa kaupasta toiseen. Ehdotin, et jos kotimatkalla poikettais vielä Itäkeskukseen. Kattelisin niitä rihkamia sieltä. Juu, kaikki kävi. Miehellä oli oma muna kainalossa. Muuta ei tarvittu.

Itis on tavallisen ihmisen kauppakeskus. Mitä sieltä en saa, sitä mä en pääsääntöisesti tartte. Näin kävi tänäänkin. Ihanat rihkamaputiikit saivat tyytyväisen asiakkaan. Selasin, kiertelin, kattelin ja mietiskelin. Ei ollu kiire. Mies istui putiikin ulkopuolella penkillä. Sillä oli se muna. Ja mahdollisuus tavata Duutsonit. Tai saada edes niiden t-paita.

Tultiin kotiin. Minä kattelemaan ostoksiani. Tunikaa, uutta kaulakoruani ja komeaa sormusta. Mies keittelemään kahvia ja availemaan munaa. Ajattelin, et hetki ois mulla aikaa saada mies lämpenemään mun uudesta ajatuksesta

alkaa keräileen Thomas Sabon charmeja. Mulla kun on kohta synttärit. Miehen mielestä meidän huusholli on jo kattoon asti täynnä mun helyjä. Ranneketju olis ihana kun sitä vois pikku hiljaa kartuttaa ja ostella uusia killuttimia.

Mä myöhästyin. Mies oli jo avannut munansa ja todennut sen sisällön. "Mikä helkkarin kumipanta tää tällanen on? Joku pussin sulkijako?" Vaik olin toisessa huoneessa arvasin, ettei tullut Duutsoneiden tapaamista, ei edes sitä t-paitaa.

Oukei...

Noh antaa olla. Juttelen Sabosta joku toinen kerta...

<3 <3 <3