Mainonnan uhri(ko)?

Mainokset ovat asia, joiden kanssa olen oppinut elämään. Nyky meiningissä hyvä juttu. Niin paljon niitä puskee tajuntaan joka puolelta. Mun mainoksia kohtaan tuntemani kiinnostus kumpuaa kotikasvatuksesta. En imenyt sitä äidinmaidosta vaan isän vieressä. Isän opastuksella. Kaiken mahdollisen mainoksiin liittyvän. Tarkennuksena heti aluksi. Mun isä ei ole mainosmaailmassa mitenkään mukana. Muuten kuin asiakkaana, penkkiurheilijana. Faija duunaa ihan muuta, mut tykkää tsiikailla mainoksia ja analysoida niitä. Ja samaa teen minäkin. Ei meiltä analysoitavat lopu. Faija opetti omilla tulkinnoillaan ja mielipiteillään mut katselemaan mainoksien toteutusta. Itse mainostettava tuote on sivu seikka. Useimmiten. Sanotaan, et jos mainos on hyvin toteutettu, siin on joku juju, muuttuu tuotekin miellyttäväksi. Ja toisin päin huono mainos, paska tuote. Parhaat mainokset vievät tarinallaan katsojan mukanaan. Saattaa käydä niin, et muistaa kaiken mainoksesta, mut tuote, jonka piti jäädä mieleen, unohtuu. Mulle ne on parhaita mainoksia. Arvaan, et mainoksen tilaajalle ja tuottajalle huonompi juttu.

Isojen kansallisten firmojen imelät-ällöt-öllöt-kuvotus-naiivit mainokset ovat ihan pahimpia. Päälle puhuttuina ja katsojien älykkyysosamääriä pahasti vähättelevinä ne ovat kammotuksia. Tiedättehän esim. erilaiset puhdistusaine ja ilman raikastaja mainokset. Huh! Kierrän tuotteet kaukaa.

Ja sit on ne usein kotimaisin voimin ja ideoin suomalaisille suunnatut mainokset, joiden suunnittelussa on todella aivoriihi pyörinyt ja sen tuotoksena saatu kasaan mainioita tarinoita tuotteiden näkyvyyden parantamiseksi. Muistattehan hellyyttävän "syökää kanaa" tai "elämä on" mainokset. "Elämä on" mainoksista erityisesti sarjan viimeinen mainos, jossa vanhempi ja kauneimmat vuotensa jo elänyt nainen nojaa piha-aitaan ja toteaa tylsistyneenä "elämä on" naapurin nuoremman naisen pihatonttu ostoksille. Ai helkkari, kun se oli hyvä! Mut ei musta tullut DNA:n asiakasta. Mainos vaan oli nappisuoritus ja jäi mieleen.

Tän talven suosikkeihini on kuulunut Lotus Soft Emboa mainosta "Erkki 38, lopen kyllästynyt naapurinsa pianon soittoon" Pönäkästä punkerosta kuorituu wc-istunnon jälkeen mainio ballerina. Hyvin eläytyvä ja kauniissa asennoissa ballerinan liikkeitä mukaileva kaveri. Siinä mainos, joka saa hyvälle tuulelle. Tuotteen runsaus ja riittäävyys tulevat hyvin esiin. Tekeehän Erkki wc-paperirullasta itselleen monikerroksisen tyllihameen. Ja vähän jää vielä rullaan jäljelle, ennen kuin tanssi alkaa. Taustalla soi Tsaikovskin Joutsenlampi ja mainoksen päättteeksi Erkki poistuu tyylikkäästi mahtipontisen musiikin säestyksellä wc:stä. Multa tämä mainos saa ablodit, joka kerran. Siinä on katsojan kannalta kaikki hyvän mainoksen elementit. Sujuva kerronta, tuotteen esittely luottaen katsojan ymmärrykseen, huumori ja faktat. Näitä lisää. Vaan ei musta ole tullut Lotus Soft Embon kuluttujaa. Mutta brändi on kyllä myönteissä valossa mielessäni.

Tästä sitten omaan lankeemukseeni. Mun periaate on siis huono mainos>huono tuote. Tätä noudatan omissa valinnoissani. Yleensä. Tuli nimittäin tehtyä poikkeus, joka toivottavasti kohdallani vain vahvistaa sääntöäni olla kajoamatta huonosti mainostettuihin tuotteisiin ja palveluihin. Nimittäin ostin helpotusta tikkukuivalle talven pakkasten ja kuivan huoneilman kopristamalle iholleni. Vesi ja saippua ovat paha yhdistelmä kuivuuteen taipuvalle iholle. Mitkään rasvapönikät eivät talven aikana ole kaapissani kauan vanhentuneet, kun kutisevaa ja kihelmöivää ihoa on pitänyt rasvata.

Mun uusi darling ihon hoito rintamalla.

Tämän nimeen vannon vielä ihoa koettelevan kevät kauden. On niin hellä, pehmeä ja ihoystävällinnen. Tikkuinen ole vähintäänkin puoliintunut pesun jälkeen. Rasvaa tarvitsen, mutta menekki vähentynyt selvästi. Mikä parasta, se helkutinmoinen hermoja raastava pistelevä kutina on poissa. Autuas olo.

Tämän tuotteen mainos on niitä ohi kiitäviä hetkiä, joista ei paljon mieleen jää. Vai jääkö sittenkin? Just sen verran, et seuraavalla kerralla ostoskoriin sujahtaa mainostajan toivoma tuote...