Missäs se todellinen valta onkaan??

Mun silmät ovat avautuneet. Jonkunlaisesta horroksesta, unesta, hyvästä uskosta. Tunteesta, et kyllä meidän asioita hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla tuolla Arkadian mäellä. Noh, joukossa olen ajatellut olleen ehkä muutamia laitapuolen kulkijoita, mitä yleiseen oikeuskäsitykseen tulee. Tähän kohtaan esitän itselleni hertaisen sydämellisen räkäisen naurun. Hei, tää on se kohta joka ei pidä ollenkaan paikkaansa. Siis et valta ja kansan asioita edesauttava toiminta olisivat kerääntynyt meidän eduskuntaan.

Kuulkaa nyt mun ajatus loppuun. Mun silmät avas lopullisesti Marja Tiuran viimeisin jukisuudessa ruodittu farssi. Et ministeriksi oli halu ja kun omassa puolueessa kokoomuksessa ei yli 17.000 ääntä saaneelle Tiuralle lohjennu paikkaa "vallan"kahvassa, lähti kyselemään samassa hiekkalaatikossa telminneeltä keskustan väeltä, et pääsiskö ministeriksi sitä kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaalit oli just pidetty. Hädin tuskin äänet ehditty laskea ja äänestyspaikat sulkea kun Tiura jo teki tiedusteluita loikkaus mielessä. Lobbarina lehtitietojen mukaan toimi liikemies Arto Merisalo. Rahakas kaveri, jonka rahoilla Tiura mm. kävi vaalikampanjaansa ja matkusteli sinne sun tänne.

Raha. Rahanmahti, Rahanvalta. Siinä se. Ne joilla on rahaa ja sopiva määrä röyhkeyttä, ovat ne jotka oikeasti ovat vallassa. Tiuran kaltaiset poliitikot, jotka janoavat "valtaa", ovat valmiit tekemään mitä vaan. Antavat kieritellä itsensä rahassa, päästäkseen omaan pieneen päämääräänsä. Esimerkiksi ministeriksi. Ja jos pääsevät omiin mieleisiinsä "vallan"kahvoihin, ovat senkin jälkeen valmiit tekemään mitä vain, pysyäkseen siellä, itselleen tärkeällä paikalla. Ja taustalla hääräävät nämä rahakkaat liikemiehet, jotka mieluiten pysyvät varjoissa ja sieltä sanelevat "vallan" haluisille politiikko marioneteilleen, kuinka asiat hoidetaan. Kuinka rakennus lupia myönnetään, kuinka lait kirjoitetaan. Kuinka asiat hoidetaan, kuten rahanantaja haluaa.

Kenen kädestä syöt, sen lauluja laulat. Näin se menee.

Niin että, ei siellä eduskunassa tai hallituksessa liene ketään, jotka oikeasti ovat vallassa tässä maassa. Ovat jokainen myyneet sielunsa rahoittajilleen. En nimittäin usko, että yksikään poliitikko olisi päässyt urallaan eteenpäin ilman rahaa. Ilman jonkun toisen tahon antamaa rahaa. Ja kun maksuja maksetaan, halutaan toki vastinetta. Jotain antajalle tärkeää.

Mulla on tunne, että nyt vasta koko esirippu on avautunut kokonaan. Siis mulle. Oivalsin tän kaiken tänään lukiessani noita Tiuran koukeroita. Samalla lukiessani mulle selvisi, että liikemies Merisalo on ovela kaveri. Kertonut julkisuudessa, että on nauhoittanut urheilukassillisen verran poliitikkojen kanssa käymiään puheluita. Osan puheluista kirjannut muistiin. Omaksi henkivakuutuksekseen. Ei siis luota Merisalokaan poliitikkoihin...

Niin että nyt ei auta lahjottujen poliitikkojen väittää, etteivät ole kuulleet mitään, koskaan, mistään tai etteivät muista koko asiaa. Arto Merisalo pyöräyttää nauhurin pyörinään, niin kyllä ne asiat sieltä mieleen palautuvat.

Arvaan, että poliitikkojen piirissä vietetään tätä nykyä vähän huonommin nukuttuja öitä...

Muistan Sauli Niinistön lausuneen aikoja sitten, ettei halua presidentiksi. Hän haluaa sinne, missä on valtaa. Noh, ei tullut Saulista pressaa. Ja nyt hän istuu siellä eduskunnassa puhemiehenä. Kenenkähän laulukirja kädessään?

PS. Marimekko kuosinen kannu-lasi setti ei sitten millään muotoa liity tähän juttuun. (tai mistä sitä voi enää mitään tietää...) Se on tämän päivän ostos. Mä valmistaudun jo kesään. Jollain sitä pitää itseään kaiken tän oivaltamisen jälkeen hoivata.